Eikä tämä maksa mitään.
100.000 sivun katselua, ehkä edes lähes yhtä monta luettua artikkelia, yli 1.100 kommenttia - joista noin puolet omiani - ja runsas puolitoista vuotta. Siinä tämän blogin tilastojen kertoma tänään.
Kun takana on lupaava menneisyys Kauppalehden blogistossa ja pistäytymiset vaikkapa Uudessa Suomessa, Aamulehdessä, Maaseudun Tulevaisuudessa, Demarissa ja ties vaikka missä, alkaa runsaan kuuden vuoden kokemuksella olla vertailupohjaa, onhan "omia" artikkeleita tältä ajalta yli 2.000 ja kommentteja edellisten lisäksi useita tuhansia.
Kuukauden kuluttu aloittamisesta, siis helmikuun lopussa 2007 arvioin ensimmäisen kerran tätä touhua näin. Vuoden kuluttua totesin jo yksikantaan Tää on kivaa. Olen edelleen samaa mieltä.
Varsinkin suosittelisin blogaamista niille varttuneemmille, joilla on aikaa. Ja sitähän meillä kaikilla on ihan yhtä paljon. Prioriteeteista se vain on kiinni. Vaatimustaso ei siis ole kovin korkealla. Alustoja löytyy mielin määrin. Aiheetkin voivat olla ihan mitä tahansa. Tyhjien tomaattipurkkien keräilystä kiinteistöjalostukseen, luonnon seuraamisesta kakkuresepteihin, uskonnosta tekno-uskoon, musiikista AIDSiin. Pysyvät ajatukset liikkeessä ja "kaikki muumit laaksossa" ainakin pitempään, kuten tyttäreni asian varmaan ilmaisisi.
Mikä tahansa itseä kiinnostaa, milloinkin. Jos se jotain muutakin kiinnostaa, se alkaa näkyä katsojalukuina tilastosta. Ja jos oikein hyvin käy, joku vielä vaivautuu kommentoimaan. Mutta valitettavan harva haluaa, viitsii tai ehtii. Vaan väliäkö sillä, itselleenhän tätä ensisijassa tekee. Harrastuksena, eikä harrastamisesta kenenkään tarvitse maksaa.
Toisaalta tulee mieleen mainos, jonka viesti oli suurinpiirteinen "kumman tarina (tai kokemukset) ovat mielenkiintoisemmat" ja kuvissa vertailtavana sama julkkis lapsena ja nyt. Turhan moni tarina ja kokemukset häviävät ilman vaikutusta muihin, mihinkään. Vaikka niillä saattaisi olla hyötyä tai arvoa jollekulle. Mutta turhaa on odottaa voivansa jutuillaan maailmaa muuttaa. Vaikka varmaan sekin mahdollista on?
Väittelyitä kaipaan eniten. Ja mahdollisuutta niihin kommentit ja harvoin tarjoavat. Perustellut väittelyt kun mielestäni ovat paras keino kehittää ideoita ja ajattelua yleensäkin. Olkoon tämä toivena jokaiselle seuraavalle 100.000 katsojalle, joka vaivautuu lukemaan.
2 kommenttia:
Hakki.
Mielenkiintoa pitävät yllä haasteet, ja kuten tiedät, milenkiinnon kohteet vaihtelevat yksilöstä toiseen. Sinulla on hyvin laaja aihe varasto, mikä näkyy kirjoituksistasi, mutta jos saan sanoa, kuten itse asian näen kohdallasi, siitä, ei aina, puuttuu syvyys. En tarkoita, että Sinulla ei olisi syvyyttä, silloin kun sitä vaaditaan, vaan, että olet ehkä liian kiireinen tekemään johtopäätöksiä. Kuten tiedät, johtopäätökset eivät tarjoa jatkuvuutta asian, aiheen, pitemmälle käsittelyyn. Kiireessä syntyy runsaasti kvantitiivistä, jolloin kvalititiivinen jää vähäisemmäksi, ja kumminkin laatu ja laadun syvyys ovat tekijöitä joita me lukijat haluamme löytää - ehkä siksi - että meillä ei ole niitä tarpeeksi itsellämme.
Karl, kiitti arviosta
Olen kanssasi samaa mieltä, siis näen itsekin itseni varsin samoin. Olen jo vuosikymmeniä pyrkinyt "erikoistumaan" generalistiksi, jopa niissä asioissa joista olen kiinnostunut. Kun oma kapasiteetti ei kaikkeen riitä ja muutenkin painotan enemmän toiminnan ja tekemisen merkitystä kuin ajattelemisen. Tämä johtuu siitä, että näen päinvastaisen trendin ympärilläni jatkuvasti voimistuvan ja johtavan paralyysiin, yhteiskunnan halvaantumiseen.
Syvyys, valitan jää muille silloin kun en itse vaivaudu sukeltamaan. Asioita, ajatuksia, ideoita pitää saada liikkeelle. Rakkikoirillakin on roolinsa. Syvyysosaston asiantuntijoita maailmassa riittää. Siitä nykyisin maksetaan. Siksi myös kokonaiskuva usein tuntuu hävinneen.
Lähetä kommentti