Suomen hallitukset ovat olleet halvausta muistuttavassa tilassa viimeistään kesästä 2008. Siis siitä lähtien kun Kallin källi, eli kepun eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli raotti puolueiden ja heitä edustavien kansanedustajien vaalirahalahjomien rahoituskuvioita, julistamalla, että ei ole ilmoittanut vaalirahoitustaan, kun siitä ei mitään seuraa.
Sen jälkeen on romahtanut subprime lainamarkkina, Lehman Brothers, USA, euro, kaikki asioita, joiden ei silloisten vastuuministerien mukaan vaikuttaa Suomeen ollenkaan. Tosin puppua puhuivat silloin sekä Vanhanen että Katainen, sitten Kiviniemi ja Katainen ja nyt viimeksi Katainen ja Urpiainen.
Meillä jatkuu "business as usual". Vaikka teollisuus muuttaa muualle, valtiolle hankitaan 10 miljardin lisäruiske vuodessa, mitään ei edelleenkään aleta tekemään. Kriisitietoisuudesta ei ole merkkiäkään. Päinvastoin. Muutama päivä sitten sitten verkkosukkatyttö vannotti, että paniikkijarrutus ei ole tarpeen ja Jyrki-boy nyt viimeksi sitä, että Eurokriisi on hoidettava ensin tapahdu.
Milloin on meidän vuoro?
4 kommenttia:
Hakki,
kansa saa ja valitsee kaltaisiaan. Tyhmästä päästä kärsii koko koko ruumis ja tyhmästä kansasta koko valtakunta.
Meidän vuoromme on juuri nyt. Sitä saa mitä tilaa. Demokratia skulaa :-)
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Jos meillä skulaisi demokratia asiat mahdollisesti olisivat toisin. Nyt, politbyrokratiassa saamme sitä mitä puolueet meille sattuvat suomaan.
Ehkä näin on parempi?
Hakki,
tässä demokratiamme skulaamisessa on samat ainekset kuin tarinassa keisarin uudet vaatteet. Tyhmä kansa on pää märkänä aplodeeraamassa tälle performanssille. Mutta harva uskaltaa töräyttää "vaatteiden puuttumisesta".
Mutta näin se menee. Ja "vastuuta kannetaan". Seuraavienkin vaalien jälkeen sama meno jatkuu pisa -imbesillien valtakunnassa.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Oliko se Atlas, joka kantoi maapalloa selässään? Jos oli voinemme suoda hänelle vastuunkantajan arvonimen?
Nämä nykyiset, peruskoulun PISAn läpikäyneet "v......kantajat" tuskin ymmärtävät mitä vastuu on, puhumattakaan miten siihen suhtautua. Olisiko syynä se, että PISA ei sitä mittaa?
PISA on kieltämättä viime viikkoina tullut toistuvasti mieleeni. Syynä on se, että olen joutunut havaitsemaan peruskoulussa annettavassa opetuksessa universumien kokoisia madonreikiä. Ja mitä enemmän opetuksen todellisuuteen tutustun, sitä enemmän käy ilmeiseksi, että PISAn mittaamalla ei ole arvoa. Sillä hyvät PISA - tulokset aikaansaava opetus tuottaa oppimattomia keskinkertaisuuksia.
Joten niin se ilmeisesti menee.
Lähetä kommentti