Suomea vaivaa "Kreikan tauti"

Puhtaaksi peseminen on alkanut. Sieltä päästä, jossa viimeaikoina likaa ja luurankoja on eniten löytynyt? Ja hyvä niin.

”Keskustan uusi puoluejohto teettää puolueesta ja sen kokonaan omistamista yhtiöistä taloudellisen ja oikeudellisen tarkastuksen, kertoo keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa.

Asiasta päätettiin eilen keskustan työvaliokunnassa. Keskusta omistaa Apollo Verkkopalvelut ja Apollo Groupin.

Tuore puoluesihteeri Timo Laaninen kertoo, että uusi puoluejohto haluaa saada kunnollisen kuvan puolueen tilasta. Hän korostaa, ettei ole syytä epäillä mitään.” Näin STT tänään.

Laanisen hurskaaseen toiveeseen ei sensijaan kannata yhtyä. Itse asiassa koko tarkastuksen, itse itselle toimitettuna, ei luottamusta löydetä muilta kuin puolue-uskovaisten keskuudessa. Eikä heidän uskonsa horju. Missään puolueessa.

Mutta asiaa sietää tarkastella menneen kolmen vuoden kokemusten perusteella. Ja erityisesti sen vuoksi, että poliittinen päätöksenteko on siirretty kansalaisilta puolueille. Vaikkei kansalaisien mielipiteillä tunnetusti olekaan politiikassa enää väliä voisi toivoa, että he ainakin olisivat vielä oikeutettuja tietämään mihin puolueet kansalaisten yhteisiä verovaroja ovat hassanneet ja mitä reittejä rahansa keränneet.

Lisäksi kun politiikassa, samoin kuin sodassa ja rakkaudessa, kuulemma kaikki sikamaisuudet ovat sallittuja voisi kuvitella, että muut puolueet olisivat oikeutettuja varmuuteen siitä, että kaikkien puolueitten talous perustuu yhteisesti sovittuihin, mutta siitä huolimatta rehellisiin hankintamenetelmiin ja oikeisiin tietoihin? Ainakin vertaistarkastelun paikka, ellei peräti valtion tarkastusviraston (vast.)?

Toinen näkökulma, joka tulee auttamatta mieleen on puolueitten ja niiden kokonaan omistamien yhtiöiden, miehittämien yhteisöjen ja säätiöitten merkitys yhteiskunnan päättäjinä. Jos ajatellaan esimerkiksi tapahtumia Kevan, RAYn, Aran ja Nuorisosäätiön ympärillä tai Kelan, STMn, Reumasairaalan ja Kauko Juhantalon Kankaanpäälle junaileman kuntoutustoiminnan välisiä kytkyjä tai vaikkapa TEMin soffien innovaatio ja investointitukiin tai kelkkakokoomoitten seinien rahoittamiseen, herää kyllä vähintään epäilys siitä, että puolueen intressien huomioiminen lainsäädäntötyössä ohittaa kansalaisten ja kansakunnan edun. Ja on varsin todennäköistä, että juuri nämä kytykyt pitkälti aiheuttavat sen, että julkisen sektorimme ylisuuruus ja tehottomuus on jo legenda.

Ja ettei asia jäisi epäselväksi, olen tietoinen siitä, että samanlaiset viritykset löytyvät ainakin kaikilta kolmelta suurelta ja RKP:ltä. Ja, että yllä esitetty on vain pintaraapaisu, oikeastaan pelkkä pintahipaisu. Joku tolkku edes rahankäyttöön.