"Työministeri Anni Sinnemäki (vihr.) sanoi pitävänsä lakon aikana tehtävää työtä "hyvin valitettavana". Hän sanoi olevansa Palvelualojen ammattiliiton PAM:n puheenjohtajan Ann Selinin kanssa samaa mieltä siitä, että on valitettavaa, ettei työnantaja tällä tavalla kunnioita lakkoa. Sinnemäki sanoi, ettei työnantajan toiminta myöskään auta löytämään sopua asiassa. Hän korosti PAM:n toimineen omassa lakonuhassaan hyvin tarkasti kaikkien sääntöjen mukaan." Näin YLE.
Loistavaa. Me kaikki pidämme rikkureita kyseenalaisina. Mutta työnantajan ongelma ei ole lakkolaisten solidaarisuus, puhumattakaan siitä, että hänen tulisi kunnioittaa lakkoa. Vai vielä pitäisi kunnioittaa lakkoa! Eiköhän tärkeämpää olisi yrittää huolehtia siitä, että vaikutukset asiakkaisiin minimoidaan?
Ja samalla työministeri on ottanut kantaa työtaistelun syyllisyyteen. Mikä rooli jää Työtuomioistuimelle?
En ole ansainnut tällaista johtoa. En todella.
28 kommenttia:
Kysymykseen siitä, mistä näitä pöljiä oikein tulee?, on olemassa vastaus.
Riittävän määrän pöljiä äänestäessä riitäävää määrää, niin pöljiä mahtuu joukkoon.
Pitäisi olla vähemän, fiksumpia ja ennemmän kansantaloudesta, kilpailusta ja taloudesta tietäviä. Yksi uusi Iiro riittäisi näin alkuun. Saisivat useat tietää mihin resurssit riittävät ja missä suossa maan talous on - ja vielä vuosikymmeniä. Mutta näin ei tapahdu.
Sen sijaan vaalien lähestyessä pöljien on kehitettävä lakkoja ja epäjärjestystä, että huomattaisiin kuinka kehno hallitus on. Syyhän on aina joissakin muissa - kuten hyvin tiedetään. Ainakin SAK jäsenliittoineen sekä entisine ja nykyisine duunareineen sen tietää. Kapinanteko oli oppiaineena jo Sirola-opistossa.
Vihreä kansandemokratia ja yksi puolue on tavoite joka saavutetaan väsyttämällä. Sen jälkeen kun äänestysaktiivisuus on <30% äänioikeutetuista, syntyy tavoite - uusi vihertävänruskea diktatuuri. Tämä kieltää lehmät ja lampaat, turkit ja taljat, öjyn ja muovin sekä siirtää kaupunkilaiset viljelemään tattaria ja porkkanoita kehittyviin maakuntiin. Oppi otetaan punakhmereiltä. Kukaan ei ole työnantajaroisto ja valtio huolehtii kaikista toverillisesti.
Olen siinä iässä, että voin virnuilla tovereille. En myöskään tule ansaitsemaan tätä, vaan tulen tarkastelemaan ennustuksen toteutuessa porkkanoiden kasvua altapäin.
Lakko on aina kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, vai miten se vanha sananlasku
menikään. Eli se kolmas osapuoli, asiakkaat yleensä eniten kärsivät.
Tähän lakolla pyritäänkin, saadaan hämminkiä aikaan. Pyritään mahdollisimman hyvään
sopimukseen vastapuolen kanssa. Se on kai itsestään selvää. Mutta se ei ole selvää,
jos poliitikot, etenkin työministeri ajavat asemiin jommankumman puolelle.
Työtaistelussa käydään kahdenvälistä " sotaa ", joka päättyy yleensä kompromissiin,
missä harvoin on voittajia.
Jos lakko on ns. laillinen, ei työtuomioistuimelle jää mitään roolia.
Nämä nykyajan lakot poikkeavat menneiden vuosikymmenten lakoista siinä, että ne
ovat ikäänkuin täsmäiskuja, kestävät vähän aikaa, mutta saavat tuhoa aikaan.
Joskus 70-luvulla oli pitkiä lakkoja joka kevät. Jotenkin niihin aina varauduttiin,
ne ikäänkuin otettiin suunnittelussa huomioon.
Nykyään ollaan vähän ymmällään, työsulkuakin aina välillä väläytellään, mutta sekään
ei ole asikkaiden kannalta sen parempi vaihtoehto.
Saa nähdä miten liittokierroksilla yleisemmin käy. Aina löytyy ala joka haluaa
asemaansa kohennusta enemmän kuin muut.
Joudumme katsomaan kuinka risupaketilla pönkätty kansantalous kaukana kaikesta selviää..
Hakki
Et tule koskaan paihittamaan "poljia" ja mita enemman tappelet niita vastaan sita suuremmassa maarin siirryt heidan joukkoon. Siihen juuri Demogratia vie koko maailmaa. Emme tieda sita ennenkuin jaamme siita karrysta pois.
Sinnemäki kuuluu niiden "pöljien" päättäjien joukkoon, joilla ei ole mitään kokemusta eikä näkemystä asioista joista he päättävät. Sinnemäki ei ole tehnyt tavanomaista työuraa, hänellä ei ole kokemusta eikä osaamista tavanomaisesta työelämstä - puhumattakaan liiketoiminnasta.
Hänen kommenttinsa on erittäin paljastava - paitsi että hän ei ymmärrä asioita eikä asemaansa, niin kommentti paljastaa arvostelukyvyttömyyden lisäksi hänen aidosti sosialistisen asenteensa. Sopii hyvin satu hassien jatkoksi. Oikea puoluekin voisi olla tuo arhinmäkiläisten joukko.
Ei ihme, ettei Soininvaara halunnut lähteä tällaisen puheenjohtajan vetämän puolueen ääniharavaksi.
PLM
Vaikka Sinnemäen kehityshistorian osalta olen kanssasi samaa mieltä, siis siitä, että kun pöljät valitsevat niin valituiksi tulee automaattisesti pöljiä en edelleenkään ymmärrä miten muuten edustajia pöljistä voitaisi valita tasa-arvoisesti. Vähemmän määrän valitseminen tuskin pöljyyden suhteellista osuutta vähentäisi, ja joka tapauksessa se on menneen politiikan resurssoinnin vastaista ja siten jumalanpilkkaa. Unohda myös pääsykokeet ja preppauskurssit, vaikka niitäkin broilereillemme maksamme. Nuorisosäätiöistä ja -liitoista lähtien.
Vai odotat sinä Vihreää kansandemokratiaa? Porkkanoiden tutkiminen ei siihen auta. JOKU MUU ehkä.
juhamatti
Ammattiyhdistyksen kannalta parasta työtaistelupolitiikkaa on uskottava lakkouhkaus ja sopimuksen syntyminen ilman lakkoa. Tuon uskottavuuden aikaansaaminen edellyttää valitettavasti jossain vaiheessa myös sitä, että lakkoon mennään ja se päätetään uskottavasti. Siis uskottavasti sekä liittoon kuuluvien että työnantajien mielestä. Ehkä tässä nyt on se aika?
Ainahan löytyy ala, joka katsoo tarvitsevansa muita enemmän. Kumma kyllä ne samalla ovat usein niitä eniten lakolla uhkaavia ja lakkoon meneviä. Sen sijaan näppejään jäävät nuolemaan alat, joilla ei ole vahinkojen aiheuttamisen vipuvartta ja alhaista koulutustaustaa etunaan.
Italialaisten täsmälakkojen aika on varmasti tullut jäädäkseen. Eikä niitä vastaan edes pysty työnantajat suojautumaan oikeastaan muulla kuin alan kattavalla työsululla. Ja siihen, kuten itsekin toteat, heidän keskinäinen solidaarisuutensa ei riitä.
Oijoi
Pekkarisen risupaketti on tyypillinen esimerkki siltarumpupolitiikan kuninkaan menettelytavasta. Kansakunnan kiristys olisi kuvauksena oikeampaan osuva. Kuinka mones kerta jo tällä hallituskaudella? Miljardi sieltä, satamiljoonaa täältä; pienistä puroista rahat siirtyvät Suomesta Kepulandiaan, virraksi, joka on miljardeja ja miljardeja. Vuosittain. Ja joka kerran kun jostain päätetään se muodostuu välittömästi Kepulandian saavutetuksi eduksi. Kuten KELAn pääjohtajuus.
Eikä mistään löydy ihmisiä moista pajatsoa hajoittamaan.
Karl
Kuten tiedät, olen tästä asiasta kanssasi lähtökohtaisesti eri mieltä. Demokratia ei ole ongelma vaan osa ratkaisua. Markkinatalous on toinen osaratkaisu. Mutta niiden täytyy toimia synkroonissa. Ja se taas edellyttää valtuutettujen ja vallankäyttäjien tiukkaa valvontaa.
JPJ
Muistaakseni Anni on kasvanut taistolaisessa perheessä (Isä taisi olla Tiedonantajan päätoimittaja aikoinaan). Minkä sitä siis perimälleen mahtaa? Taistolaisethan oli juuri se äärivasemmistoon hurahtanut idealistien joukko jolle työ oli jotain jota muut tekivät.
En #¤%&:ssä odota Vihreää kansandemokratiaa. Se on vain väistämätön lopputulema nykyiselle äänekkäälle pullamössöjoukolle, jotka enimmäkseen ovat kuten itse sanoit; "..idealistien joukkoa, jolle työ on jotain jota muut tekivät."
Se toinen - jatkuvasti harveneva - äänestäjäjoukko muodostuu sotasyyllisten perikunnasta ja maalaisliiton sekä Kekkoslovakian kasvateista. Kaikista joukoista ovat yhtähyvin nykyiset edustajamme, niin risusavottalaiset kuin taistolaisten perilliset. Nuorimmat sotasyyllisten perikunnan jälkeläiset jäävät auttamatta jalkoihin oli sitten kyse jostain muusta tai kenestä tahansa. Siksipä uskon ennustukseeni. Ken elää se näkee.
PLM
Odottaminen ei välttämättä tarkoita, että todella toivoisit moista kehitystä. Kovin olet kuitenkin "optimistinen" ennustuksissasi. Jospa minäkin kuvaisin vaihtoehtoisen tulevaisuuden.
Kepun ajama, ja ainakin tällä hetkellä myös kokisten tukema politiikka, ajaa vientiin tavaroita tuottavan teollisuuden muuttamaan muualle kasvavan suuressa määrin. Työpaikat vähenevät, eikä osaamisintensiivistä palveluiden vientiä osata kehittää, menetyksiä paikkaamaan.
Kasvaneista tuloeroista hyötyneet palkansaajat ja osaajat muuttavat perässä. Pääomatuloilla rikastuneet ovat omansa siirtäneet ulkomaille jo aikaa sitten ja muuttaneet itse perässä.
Maatalouden- alue-, investointi-, innovaatio- elinkeino- ja mitä muita tukia onkaan, painopisteet pysyvät ennallaan, tai jopa korostuu edelleen. Verokertymä pienenee pienenemistään. Mutta byrokratia, erityisesti kunta-tason byrokratia ja verovaroin pyörivä poliittinen byrokratia kasvavat. Palvelut kuihtuvat. Kykenevät lähtevät.
Tavalla tai toisella Pietariin ja Venäjään liittyvää teollisuutta tai palvelutoimintaa perustetaan venäläisin tai muuten ulkomaisin varoin. Pysyvästi Suomessa asuvien venäläisten osuus jatkaa kasvuaan ja sen ylittäessä ruotsinkielisten osuuden sille tulee vähintään 3. kansalliskielen asema. Ja siitä ei ole pitkä matka siihen, että Putinin ja Medvedevin kansalaisten globaalin suojelun testi kohdistuisi juuri Suomeen.
Mutta aina voi toivoa, että JOKU MUU keräisi massiivisen vaalivoiton.
Ei pidä dramatisoida lakkoja. Kyse on samanlaisista kauppaneuvotteluista, joita yrittäjät käyvät keskenään. Oman hyödykkeen myyntihintaa pyritään nostamaan ja muilta ostettavien hyödykkeiden hintaa alentamaan. Yleensä ennen lakkoja kauhistellaan lakon kammottavia seurauksia mutta kuka muistaa, onko jonkun lakon seurauksena ollut maailmanloppu tai joku pienempi katastrofi: ei ole, elämä on jatkunut kuten ennenkin, lakon seurauksena kohonneet palkkakustannukset on siirretty hintoihin jne. Eli annetaan työntekijöiden lakkoilla rauhassa, onhan lakko samalla pieni loma keskellä muuten kiivastahtista elämää.
Kullervo Mannerheimo
Olen kanssasi samaa mieltä: "Kyse on samanlaisista kauppaneuvotteluista, joita yrittäjät käyvät keskenään." Ja niin kauan kun osapuolet käyvät kauppaa hyväksytyin pelisäännöin kaikki on hienosti. Nyt he niin tekevät.
Lakkoilun "loma-aspektin" hyväksyttävyydestä voimmekin sitten jo olla eri mieltä. Mutta oikeassa olet. Nykyisten "rähinäalojen", joihin en lue kaupan myyjiä mutta esimerkiksi ahtaajat, palkkatasot ja lakkokorvaukset alkavat olla sitä luokkaa, että esittämäsi loma-ajatus tulee mieleen.
Hakki,
Jos lahtokohta on erinlainen, niin poikkeuksetta joudutaan tekemaan kompromisseja ja kaikki kompromissit ovat puolitien ratkaisuja -ja- tamahan on juuri se tila missa koko mailma hyorii.
Osaratkaisut eivat millonkaan ole kokoratkaisuja, eika kahta erinlaista ratkaisua voi synkronisoida puolittaisilla ratkaisuilla, tekematta mielipiteiden vyyhtia yha sekavammaksi.
Karl
Ratkaisujen olemuksessa on ainakin kaksi tekijää. Sen rationaalisuus ja sen toimivuus. Rationaalisuus pohjaa tosiasioihin, faktoihin. Sen toimivuus hyväksyttävyyteen. Ja toimivuus on ennen kaikkea kiinni siitä, millä tavalla tehty päätös tulee toteutettua ja noudatettua. Jälkimmäinen on sen merkityksellisyyden edellytys. Joten kompromissit ovat edellytys kansalaisten tasa-arvoon perustuvan demokratian toimivuuteen.
Hakki
Ratkaisut teoriassa nayttavat aina hyvilta, mutta vain kunnes human elementti tulee mukaan ja pilaa selkean mahdollisuuden ahneuden kahleisiin. Kaikki on tulkittavissa monien selityksien, taysin loogillisten syiden pohjalla. Tuolloin pelkat mielipiteet, puoluerakenteiset haihattelut, tekevat demokratiaan nojaavat kasitteet tarkeiksi ja itse asia jaa toisarvoiseksi. Silloin kun "kuka" on oikeassa, se mita on oikein, menettaa etusijan "demokraattisen" ideologian nimissa ja rationale unohdetaan.
Demokratia on hieno ideologina, mutta "paskakala" kun sita aletaan kaytannollistamaan ihmiselaimen puolikehittyneilla, ITSEKESKEISILLA aivoilla - ja siina asiassa olemme jokainen samanlaisia. Vaittamalla olevansa erinlainen todistaa vain tietamattomyytta omasta itsestaan joka - "itse" - on tullut "kaukonakoiseksi" - ja siina temmellyksessa menettanyt mahdollisuutensa nahda se mika on LAHELLA ja mista KAIKKI ajatuksellinen toiminta saa alkunsa - tullakseen tyrmatyksi - joka kerta - tyhjilla MIELIPITEIlla kaytannollistamisvaiheessa.
Karl
Aloitetaan nyt siitä, että kuvailisit demokratialle vaihtoehtoisen, yhteisesti hyväksyttävissä olevan tien inhimilliselle yhteistyölle.
Ihminen on mitä on, mutta lisääntymisalttiina lajina on täyttämässä maan muussakin kuin raamatullisessa mielessä. Ja toimeen on tultava. Toimeentulemattomuus olisi luonnollisesti kyllä ainakin osaratkaisu väestöräjähdyksen ongelmiin.
Erilaisuuden ja samanlaisuuden suhde on kiinni mittaluokasta ja vertailukohdasta. Verrattuna porsaisiin olemme eläinlajina aika erilainen mutta verrattuna toisiimme sittenkin aika samanlaisia. Kaikissa mahdollisissa suhteissa. Mutta totta on, ettei ihmiskunnan kehitys tähän mennessä ole ollut helppoa. Ja tuskin on jatkossakaan. Ja syykin on aika ilmeinen.
Emme ole saaneet tasapainotettua ryhmiemme ja yhteisöjämme toimintoja kolmiossa VALTA - VASTUU - VALVONTA. Vallata pitävät kaikki ne joilla se on, vastuuta yritetään selitellä ja kierrellä ja valvonta on niin ikävää, ettei sitä halua eikä jaksa tehdä kukaan, koska ne joilla on valta eivät siitä kovasti tykkää.
Mutta pyydän; kuvaile demokratialle vaihtoehtoisen, yhteisesti hyväksyttävissä olevan tien inhimilliselle yhteistyölle. Kaikki emme voi ryhtyä erakoiksikaan. Kohta ei enää riitä edes tila. Vedestä, ravinnosta ja energiasta nyt puhumattakaan.
Hakki
"Aloitetan nyt siita, etta kuvailisit demokratialle vaihtoehtoisen, yhteisesti hyvaksyttavissa olevan tien inhimilliselle yhteistyolle"
Lyhyt vastaus kysymykseesi olisi: loyda ensin demokratia kasitteen yhteensovelluttamisen vaikeudet, mahdottomuudet niilla varusteilla milla itsekukin olemme varustetut yhteiskunnallisen ympariston ja tradition tuloksena. Oletko kiinnostunut loytamaan vastauksen? En voi sellaista antaa ja jos vaikka tyhmyyttani esittaisin jotakin niin se olisi aivan sama kuin omasi - yhteistulos kasvatuksen, niin kotisellaisen kuin yhteiskunnan koulutuksen iskostamana.
Vaihtoehdoista tunnemme kaikki, tai paremminkin ne mita on historiassa esiintynyt, paatyen demokratian paremmuuteen, lansimaisia kun olemme ajatussuuntauksissamme. Toisin sanoen; voimme ajatella ja toimia vain tuon taustan puiteissa, samoin kuin kommunisti tai kuka tahansa, oman taustansa ohjelmoinnin mukaisena tuloksena.
Teimmepa mita tahansa noilla henkisilla tiedoilla, niin tulos voisi olla vain samaa, vanhan toistamista. Ehka monisanaisemmin, mutta ilman mitaan uutta. Teimmepa mita tahansa tuntemillamme "tyokaluilla" tulos on ja voi olla vain mukaelma vanhasta. Ajatus vaihtoehdoista vanhan tiedon avulla ei koskaan voi paljastaa sita mita kutsumme uudeksi, joten siitakin ajatuskuvasta joutuu luopumaan.
Tajuamalla omakohtaisesti, taydellisesti tilanteen vakavuuden, ei johda eristayneisyyteen, vaan aivan painvastaoin, se rakentaa yhteyksia toisiin ihmisiin ja yhteisvoimin oppia nakemaan mika on totta ja mika ei ja se voi tapahtua vain lahtemalla hyvin lahelta - omasta itsestaan. Ulkonaisten tekijoiden sekasorto on lahtoisin sisaisesta sekasorrosta ihmisessa itsessaan, ja teimmepa mita tahansa sellaisissa mielentilassa, tulos voi olla vain tekijansa mukaista - sotkua.
Karl
Usko pois, yritän tarkastella tilannetta sekä avoimin silmin että mielin. Olen avoinna myös vaihtoehdoille joita ei ennemmin ole kokeiltu, tai joiden kokeiluista ainakaan tieto ei meidän päiviimme ole säilynyt. Sillä todennäköisesti maailmasta on aikojen saatossa hävinnyt vähintään yhtä monia korkeakulttuureja, meille ymmärrettäviä jälkiä jättämättä kuin on niitä, joiden jälkien seurauksena olemme tähän mennessä päätyneet arvioimaan demokratiaa vähiten huonoksi vaihtoehdoksi.
Kyseessä on, aivan oikein, vähiten huono ei varmaankaan paras. Mutta vähiten huono kenen kannalta? Tuskin sen paremmin taloudellisen, poliittisen, tiedollisen kuin henkisenkään eliitin kannalta? Eliitit kyllä hoitavat itsensä ja etunsa. Sitä varmistamaan ei tarvittaisi edes lakeja. Mutta samalla kun puhutaan eliitistä on syytä muistaa, että se aina edustaa jo määritelmän mukaan vähemmistöä. Siinä populaatiossa, jonka eliitistä kulloinkin on kyse.
Vallankumouksen etujoukko ja eliitti, bolshevikit kyllä huolehtivat omista eduistaan, mutta sen paremmin ihmiskunnan tai yksittäisen kansakunnan kokonaisedun jäädessä huomioon ottamatta, jopa ylenkatsotuksi Neuvostoliitolle kävi niin kuin kävi. Niin on käynyt aiemmin ja tulee käymään vastakin. Mutta soisi, että yksittäiset ihmisen tai ihmiskunta kokonaisuutena jotain oppisi kehityksen virrassa. Mutta aikaa siihen menee vuosisatoja jopa tuhansia. Mutta joskus on syytä alkaa.
Muuta maailma, aloita itsestäsi on hyvä ohje yksilöille. Ja yksilön tasolla on kuitenkin vain yksi muutettava. Vaan entä kun mukaan tulee yhteisö, kansakunta, kansakuntien ryhmä, maailma? Minä en suostu hyväksymään lähtökohdaksi Sinuhen ajattelulinjaa. En myöskään ajatusta, että ensin tarvitaan Luova Tuho, ennen kuin uutta saadaan aikaan. Yrittää täytyy aina. Jopa juuri ennen hukkumista ja viimeistä hengenvetoa. Sellainen ihminen on?
Hakki
En hetkeakaan eparoi sanomasi aitoutta. Haet edelleenkin vaihtoehtoja, mutta otatko huomioon sen tosiasian, etta vaihtoehdot voivat olla vain niita jotka jo entuudestaan tunnemme ( emme voi kutsua paivalliselle henkiloa jota emme tunne) ja etta siita, tuntemastamme ainoastaan voimme ammentaa, joten se mita sielta voimme loytaa taytyy olla vanhaa. Ihmisen historia on vaihtoehtojen katalogi alusta loppuun. Olemme kayneet lapi kaikki siella esiintyvat mahdollisuudet ja aina paatyneet samaan sekasortoon.
Kysymys ei siis voi olla vaihtoehtojen pulasta, vaan siita, etta tulisimme tietoisiksi niiden, vaihtoehtojen toistamisesta ja siten voisimme jattaa oven auki sellaiselle jota emme viela tunne ja jota todellakin voitaisiin kutsua UUDEKSI. Kaikki tahanastiset kokemuksemme ovat paatyneet ja tulevat paattymaan, tavalla tai toisella, samaan vanhaan kaavaan jossa jokin individual, tai ryhma "eliittisia" yksiloita ottaa vallan ja sanelee saannot meille vahemman eliitisille, tietenkin heidan kasitteilla siita mika on "oikein".
Demokratia on enemmiston pakkovaltaa, tosin ei yhta jyrkkaa kuin mita "pakkovalta" sana sisaltaa, edellyttaa, mutta toimintatavoiltaan samanlainen. Siina "oppositio" syrjitaan pelkilla mielipiteiden numeroilla eika mika voisi olla intelligenttinen, poliittisten mielipiteiden pakkomielteista vapaa ajatuksen juoksu. Vapaassa, poliittisista mielipiteista riippumattomassa ymparistossa, on mahdollista nahda asiat niiden todenperaisissa perspektiiveissa. Tosin sana mielipide tulee kuvaan, mutta ei hyokkaavassa muodossa, kuten on laita politiikkojen joille on tarkeinta KUKA on oikeassa, eika MIKA on oikein.
"Muuta maailma aloita itsestasi" on ainoa mahdollisuus. Kuten tiedat, sana individual tarkoittaa jakamaton, yhtenainen. Mutta sitahen emme ole. Unitarisia fyysillisesti, muttei henkisesti.
Yhteiskunta on monen yksilon numerollinen olemus ja pyrkimalla muuttamaan muita kuin itseaan olisi hyvin epayhteiskunnallinen teko. Se kieltaisi yksilon mahdollisuuden tehda omia, uusia loytoja omasta persoonastaan, ihmisena monien samanlaisten joukossa. Tiedamme paljon toisista ihmisista, auktoriteeteista kaikenlaisista, mutta hyvin, hyvin vahan itsestamme.
"Luova tuho" on oxymoron, "pointedly foolish" kuten Oxford sanakirja asian tulkitsee, mutta sekin voidaan esittaa kasitteellisesti eritavoin. "Luovassa tuhossa" on se huonopuoli, etta siina menee myos itse tuhooja.
Karl
Mitä on uusi? Minkälainen on uusi vaihtoehto? Jokainen nyt oleva esine, asia, ajatuksellinen konsepti on kokonaisuus. Mutta se koostuu erilaisista elementeistä, ominaisuuksista, kriteereistä, jotka nekin vielä saattavat painottua eri tavoilla. Uusia ovat vaihtoehdot, joita ei sellaisenaan ole aiemmin koottu, rakennettu, toteutettu tässä uudessa kokonaisuudessa tai uudella tavalla. Erityisesti näin on ajatuskonseptien osalta.
Totta kai demokratia on varsin pitkälti enemmistön "diktatuuria". Mutta "there is a twist". Aika-ulottuvuus ja mekanismit, joilla kullekin ajalle (meillä 4 vuotta) valtaa vaihtuu. Tai pitäisi vaihtua. Sillä nythän se ei vaihdu, ei sitten millään. Politiikasta on tullut, ei keino hoitaa kansalaisten yhteisiä asioita vaan poliitikkojen valtapolitiikkaa. Puolueet eivät enää keskity kansakunnan elämisen ehtojen ja toiminnan edistämiseen vaan toimivat kuvittelemiensea "tukijoitten" etujärjestönä, keskittyen syömään sitä kakkua, jota heidän tulisi kasvattaa.
Demokratia ja markkinatalous kulkevat yhdessä, kuin paita ja peppu. Vaikka otettaisi huomioon Kiinan nykytilanne. Siellä kun demokratiasta ei vielä kannata edes puhua, mutta markkinataloutta käynnistellään. Kumpikaan käsitteistä ei ole monoliitti, eikä missään tapauksessa valmis. Ne muuttuvat, uusiutuvat ajassa. Ja jokainen muutos niiden sisällössä tekee niistä uuden. Hyvässä tai pahassa. Mutta toimiakseen kumpikin edellyttää yhteisymmärrystä. Joko kansalaisten tai markkinoiden.
Ei Luova Tuho ole oxymoron. Se on "Joseph Shumpeter in his 1942 book Capitalism, Socialism, and Democracy proposed the theory of “creative destruction” which is one step in a constantly evolving free-market economy.", jonka nappasin Googlesta sivulta http://bartwilson.blogspot.com/2004/09/shumpeter-and-innovation.html .
"There are those who look at things the way they are, and ask why... I dream of things that never were, and ask why not?" Muistatko? Robert Kennedy.
Hakki
Uusi on se minka juuri olemme nahneet mutta jota emme viela ole oppineet cognisesti hallitsemaan, tuntemaan. Se on liike, movement, jota emme voi sanoa tuntevamme, mutta joka aukeaa eteen silloin kun emme ela menneessa. Mennyt hamartaa uuden koska katsoja on aina tulos vanhasta ja tekee vertailevia kuvia uudesta vanhan avulla. Soluttamalla uusi vanhaan saa aikaan lisaantyvaa vanhaa, lissantyvaa ajatuskuormaa, mika edelleen vaikeuttaa nakemaan sen mika hetkea aikaisemmin oli uutta kokemusta. joten mika oli uusi, lakkaa olemasta uutta vanhan ylivallan tuloksena.
Vaihtoehdot voimme kayttaa vain tunnetun piirissa esiintyvalla. Vain tunnetulle voidaan etsia vaihtoehtoja,silla tuntemaamme sisaltyy kokemus, useita kokemuksia. Niita vertaillessa voimme etsia vaihtoehtoja tunnetusta, uudessa vaihtoehdot eivat ole mahdollisia. Emmehan useinkaan edes tajua uuden olemassaoloa, olemme aina vanhan "korjaustoissa", joten meilla ei ole edes mahdollisuutta, aikaa pysahtya ja nahda paivan kiireissa uutta. Ja kumminkin tama uusi on voinut nukkua samassa sangyssa monet vuodet. Monet kokemukset keraantyessaan takevat poikkeuksetta uudesta vanhaa. Muutenhan voisimme nahda ja kokea uuden jatkuvana virtana.
Kysymyksessa ei suinkaan ole teknologinen kokeminen. Siina tieto ja taito tulevat olla cumulatiivisia, muutenhan joutuisi aloittamaan joka kerta alusta. Psykologinen kokeminen, muistin muodossa on tullut "kiroukseksi", tuhansissa kieroutuneissa muodoissaan, kuten kaikki uskomukset, poliittiset uskonnolliset.
Joseph Shumpeter built a theory, and I do emphazise the word theory, a kind of flytrap, and perhaps caught a lot of "customers" for his theory. However, when setting opposing concepts in one, obviously totally contradictory sentence, as the words 'creative' and 'destructive'are, one cannot but nullify one with the other, which is not just an oxymoron, but a moronish act as well. I'm not saying this in a personal sense, but purely ethymologically speaking.
"There are those who look at things the way they are, and ask why?" Perhaps they have not looked very closely? Sorry Hakki, but let me say this; things that never were cannot be seen. Being a thinking man you must dream a lot, and in your dreams you have created a lot of questions from daily events and answers often, and obviously an unconscious state of mind brings them forth in the form of dreams, that is if you have not solved the problem during day hours, they pop up in sleep when the conscious mind is still.
Karl
Vallan ilmeisesti ajattelusi menee nyt yli minun hilseeni. Haluatko sanoa, että "uusi" - mikä se sitten lieneekin - on itseisarvo, joka tulee vanhaksi ilmaantumisensa/syntymisensä sekunnilla, vain siksi, että vertaamme sitä vanhaan? Onko sinulle uutta vain kaikki sellainen, josta meillä ei ole aiempaa kokemusta? Vai haluatko alleviivata, että "uuteen" verrattuna kokemuksella ei ole merkitystä? Täysin siitä riippumatta ovatko "uuden" vaikutukset yksilön tai yhteiskunnan kannalta hyväksi tai pahaksi?
On luonnollisesti selvää, että meillä ei ole mieltä rakentaa vaihtoehtoisia "uusia" verrattuna siihen, jota emme tunne. Mutta voimme, ja rakennammekin vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, joita vertaamme oleviin vaihtoehtoihin. Koska nämä ovat vielä toteuttamattomia ajatus yms. rakennelmia, kukin on uusi. Uusi suhteessa nykyiseen ja uusi suhteessa toisiinsa.
Tuo Schumpeteriin kohdistuva on mielenkiintoinen näkemys. Olen osittain siitä eri mieltä. Otan esimerkin maapallomme kehityksestä. Maapallolla on ollut kuulemma 6 (?) maailmankautta ja nyt elämme seitsemättä. Jokainen on päätynyt tuhoon, jopa "täydelliseen" tuhoon. Ainoa nyt mieleeni tuleva on dinosaurusten maailmankausi. Vasta vanhan tuhoutuminen on avannut mahdollisuuden uusien vaihtoehtojen kehittymiselle. Mutta kaikesta huolimatta, täällä me edelleen köllöttelemme. Myönnän, että vertauksen hakeminen luonnontieteen puolelta ei välttämättä ole aivan validi yhteiskunta- ja yksilökehityksessä, mutta rakentelevathan jotkut ismejä kreationismista ja sosiaalidarwinismistä.
"Hakki, but let me say this; things that never were cannot be seen." True. But we humas are able to make then to be seen. Apply our cumulatively gatherd information and experince to consturct and use it. And even to develop it further, by e.g. creating new alternatives, we yet haven´t seen.
Hakki
Eiko uusi tarkoita juuri sellaista jota emme ole voineet kokea aikaisemmin? ja jonka itseisarvon nakeminen, comprehension, on valittomasti mahdollista, ensisilmayksella, ja vain silloin kun ajatus ei tule mukaan kokemuksen arvomittauksin? Nakemalla kokemuksen merkityksemyyden suhteessa uuteen on ainoa tila jossa uusi voi esiintya uutena.
Muistanet kuinka joskus nuoruusvuosina tapasit tuon yhden "ainoan" ilmestyksen, tietenkin naisen muodossa, ja kuinka siina hetkessa ei ollut mitaan muuta, kuin tuo - sanoinkuvaamaton - siksi kunnes ajatus tuli mukaan - and burst the bubble. Kuten tiedat, siina hetkessa ei "hyva-paha" kasitteella ollut sijaa.
Vaihtoehtoisia uusia tulee jatkuvasti teknillisella tasolla, siella vaihtoehdoilla on ja tulee olla eittamaton paikka, ja siita ei liene koskaan tinkimisen varaa. Silla tasolla kehitysta ei voi kieltaa. Mutta, kuten olet tietoinen, poliittinen ja uskonto/poliittinen kehitys o n polkenut paikallaan vuosituhansia. Siina edelleenkin kaytamme kivikirvesta. Uskomusten ote ihmisiin on heikentymassa - korruption johdosta tai jopa ansiosta - saaden meidat pohtimaan - sellaistakin jota emme edes tunne.
Tuosta pohdinnasta heraa oivallus tunnetun, ajatuksen rajoittuneisuudesta, minka oivalluksen myota ajatus vapautuu pyrkimyksestaan alueelle joka ei ole sen itsensa piirissa. Oivallusta ei voi antaa, jaella toisille ja jos voisikin, niin siina menettaisi tama toinen mahdollisuuden loytaa jotakin sellaista jolla vain loytaessaan omakohtaisesti itsessaan ja itsestaan on ensikohtaista arvoa, merkitysta. Tuolloin emme myoskaan voi olla, tai tulla probagantisteiksi, jolla yleensa pelkastaan kielletaan yksilollinen kehittyminen.
Karl
Voisiko syynä sille, että väittämäsi "poliittinen ja uskonto/poliittinen kehitys on polkenut paikallaan vuosituhansia" olla käsitteellisen maailman yleiset ongelmat kuten yhteisesti hyväksytty käsitteiden erittely ja määrittely, niistä seuraavien toimintavaihtoehtojen rajattoman lukumäärän lisäksi tehdä lähinnä yhteiskuntapoliittisen muutoksen havainnoinnin vain turhan vaikeaksi? Sillä varmasti sinäkin hyväksyt sen, että ateenalaisten alkuperäinen malli demokratiasta oli aivan muuta kuin nykykäsityksemme siitä? Niitäkin kun vielä on kovin erilaisia. Ja vähitellen, tosin tuskastuttavan hitaasti luomme uusia "vaihtoehtoja" tämän demokratia-käsitteen puitteessa ja päädymme - jos ihmiskuntaa vielä silloin - on entistä toimivammalle, inhimillisemmälle ja oikeudenmukaisemmalle tasolle. Kaikkien kannalta.
Mutta jos se, että kansallisvaltion demokraattisen (vaikkakin ehkä näennäiseen) päätöksentekoprosessiin osallistuu käytännössä "koko" väestö on jotain aivan muuta kuin ateenalaisten ylimysten hyvä-veli-kerhon pelisäännöstö, josta liikkeelle lähdettiin?
Mitä tällä keskustelulla saadaan aikaan?
Juuri se mitä herrat ja pöljät haluaa:vankistaa asemaansa.
Ellei ruohojuuritasolla tajuta koska jostain pitäisi tehdä kansanäänestys niin ei hyvältä näytä.Kukaan ei edes vaadi kansanäänestyksiä vaikka EU vie häntä ojossa Suomen pöljiä...kuten tänään rahaa Kreikkaan ja sitte kohta taas...ties minne.Eikä tietoakaan käytännön hyödyistä.Amen.
hugo holvi
Olen poikkeuksellisesti Kataisen kanssa samaa mieltä. Kreikan pelastamisesta luopuminen olisi vaihtoehtona Suomelle, EUlle ja eurolle vielä huomattavasti pahempi. Ja tämän sanon siitä huolimatta, ettei vielä ole millään tavalla kirkossa kuulutettu, että apupaketti saadaan aikaan. Ilmeisesti paikallisissa parlamenteissa ja ainakin Saksassa Perustuslakituomioistuimesta voi tulla hallituksen päätöksille pakit. Muistatko kuinka kauan kesti ja yritystä vaati Lissabonin sopimuksen hyväksyminen?
Suurin ongelma tässä ei olekaan 1,5 miljardi, se on sentään vain numeroita paperilla. Suurin ongelma on EUn tulevaisuus ja turvallisuus - ja samalla omamme - sekä minkälainen efekti meitä odottaa esimerkiksi PIIS-maista.
Lähetä kommentti