tiistai 23. maaliskuuta 2010

Aina vaan huoltosuhteesta

"Näyttää siltä, että tuossa 2030 - 2040 paikkeilla, jos huoltosuhdevaatimus pysyy nykyisenä, eläköitymisiän keskiarvon pitäisi olla yli 70 vuotta, Kuntaliiton alue- ja elinkeinoasioista vastaava johtaja kertoo" Ja kun oikein halutaan provosoida niin pitäähän sitä.

Jalkauttakaa julkisen sektorin politbyrokraatit palvelutehtäviin tai yksityiselle sektorille.

Tiivistäkää opetusta peruskoulun alusta lähtien.

Luopukaa ajatuksesta, että jokainen työ edellyttää 4 - 5 vuotisen korkeakoulutuksen.

Lopettakaa yhteiskunnan vanhentuneiden rakenteiden tukeminen verovaroista.


Hohhoijaa! Oliko muuta? Huonon talouden syy on huono demokratia. Ja huonossa demokratiassa on huono johto.

Jo yksin ensimmäisen kohdan toteuttaminen vapauttaa vähintään100.000 henkilötyövuotta. Siis niiden noin 500.000 työikäisen lisäksi, jotka tällä hetkellä ovat alityöllistettyinä tai työttöminä. Yhteensä se on noin neljäsosa työvoimastamme!

Me emme tarvitse ensimmäistäkään tuettua työpaikkaa. Mutta koska Suomi ei elä yksin tiedolla ja osaamisella on tartuttava suunnitelmaan B. Suomi elää vain työllä ja tekemisellä. Ja uusia, yhteiskuntaan lisäarvoa tuovia työpaikkoja voi synnyttää vain yksityinen sektori, vielä spesifiikimmin ilmaistuna vain yrittelijäisyys ja yrittäjyys.


 


 

6 kommenttia:

Satunnainen raportoija kirjoitti...

"uusia, yhteiskuntaan lisäarvoa tuovia työpaikkoja voi synnyttää vain yksityinen sektori, vielä spesifiikimmin ilmaistuna vain yrittelijäisyys ja yrittäjyys."

Kaikki suuret puolueet ovat koettaneet kyykyttää pienyrittäjää parhaansa mukaan. Joitakin vaivaa duunarin kateus, toiset haluavat helpottaa suuryritysten asemaa poistamalla kilpailun, kolmannet vain uskovat että heikot on tapettava, ja kaikki haluavat kiskoa pienyrittäjiltä lisää verovaroja omiin rahareikiinsä.

Vasemmistoliiton Arhinmäen lisäksi en muista kenenkään halunneen tehdä mitään konkreettista pienyrittäjien hyväksi pitkiin aikoihin. Aika noloa Suomelle jos tämä jatkuu.

hakki kirjoitti...

Meillä on konsensuksen perinne. Enkä tällä viittaa vain Tupojen aikakauteen. Kokemusta pienessä maassa siitä, että yhdessä pienet ponnistajat ovat jotain. Yksin eivät mitään. Sen avulla on pitkälti pärjätty.

Nyt sitten parinkymmenen Friedmannin oppivuoden jälkeen yhteisöllisyyden pohjaa on murtennettu ja talkooperinne saatu katkaistua. Mutta autuaallisesti olemme unohtaneet, että myydessämme viime vuosina kansallisuusvarallisuutemme siemenperunatkin, olemme samalla kasvattaneet julkisen sektorimme velan uusille tasoille. Kun kaiken lisäksi olemme maailmanmarkkinoilta itsemme jo pitkälti ulos hinnoitelleet olemme synnyttäneet, ei tytäryhtiötaloutta, vaan myyntikontoritalouden. Eikä näin pieni maa tule toimeen myyntikonttoreiden varassa.

Mutta ettei huonon demokratiamme aikaansaanut huono johto edes tällaisena aikana keskity tekemiseen ja tekemisen luomiseen ei ole noloa. Se on yksiseltitteisen tyhmää.

Jari kirjoitti...

Yrittäjyydestä

On todellakin omituista, että esimerkiksi Kokoomus esiintyy yrittäjien puolueena. Tosiasiassa se ei ole tehnyt mitään pienyrittäjien eteen hallituskausillaan. Heille yrittäjyys on miljardiluokan teollisuutta. Yrittäjämielikuvaa kyllä pidetään yllä mainostoimiston pellelauman avulla, mutta teot ovat aivan muuta. Olen minäkin pannut merkille, että Vasemmalla tunnutaan olevan huomattavasti yrittäjäystävällisempiä. Taidanpa kokeilla seuraavissa vaaleissa.
Yrittäjä-Jari

hakki kirjoitti...

Jari

En minä ole kylläkään huomannut sen suurempaa yrittäjämyönteisyyttä vasemmallakaan. Sama tauti vaivaa itse asiassa kaikkia eduskuntapuolueita laidasta laitaan. Heille kaikille yrittäjyys on miljardiluokan teollisuutta. Ja mantra, hokema, jonka merkitystä he eivät ymmärrä on vain kiertoilmaus sille, että heillä ei ole mitään vastuuta mistään muusta kuin seuraavien vaalien vaalituloksesta.

Pitkän linjan mies kirjoitti...

Tämä on soppa, jossa on aivan pakko pitää lusikkaa. En tiedä onko syy tomimattomassa demokratiassa, mutta sen tiedän, että mitään projektia - joka alkaa spontaanisti ja sitten menestyy - ei voi jatkaa ilman että joku viskaali iskee kyntensä siihen.

Juhla oikein alkaa, jos homma vähänkin muistuttaa tai edes haisee liiketoiminnalta. Olen miettinyt tulkitaanko yrittäminen Suomessa rikokseksi. Ainakin konkurssi katsotaan. Yhtiölaki sanoo että yhtiön hallituksen on tietyssä tilanteessa vietävä yritys konkurssiin. Miten se sitten on rikos? Mä oon kauhiast hämmästynny.

Olisiko syy sittenkin politiikassa? Olihan 1950-90 vallalla mielipide, että vain valtio-omistus on oikedenmukaista ja tasapuolista. Se luo ja takaa sosiaalisen hyvinvoinnin. Tämä Marxilainen ajatuksen piti 90-2000-luvuilla kadota, mutta onko? Sekö luo hallintojargonin sisältämän byrokratian? Sekö luo niin tiiviin yhteiskunnan hallinto-ohjauksen, että pienikin poikkeva ajatus on väärä? Onko kaikki jo standardoitu ja koulukloonattu tasapäisiksi ja tasa-arvoisiksi byrokratian alaisiksi?
Onko vain joku Ollila mahdollinen ratkaisija mihin tahansa ongelmaan tai tehtävään? Näitä kysymyksiähän on lukemattomia - vastauksia on kovin vähän.

Ilmeisesti kysymykset ovat vääriä.

hakki kirjoitti...

PLM

Yhteiskunnalliset prosessit ovat rajauksiltaan häilyviä, epäselviä ja hyvin hitaasti muuttuvia. Varmaan muistat Mikko Laaksosen? Verohallituksen pääjohtajan, jonka mielestä jokainen yrittäjä on potentiaalinen rikollinen. Ei siitä kovin kauan ole.

Meillä yhteiskunnan rakentaminen, sitten 1918, on ollut pitkälti yhden porukan hommaa aina 1939 asti. Talvisodassa havaittiin, että myös sillä "toisella puolella" oli sekä isänmaallisuutta että vastuuntuntoa. Ja sitten 1945 heilahdettiin taas toiseen ääripäähän.

Valtio-omistus oli alusta alkaen pitkälti pakko maassa, jolla ei puiden ja päiden ohella juuri muita raaka-aineita ollut. Ja pääomia vielä vähemmän. Mutta sitten presidentiksi valittiin puhtaaksi viljelty opportunisti, valtapoliitikko. Ja diktaattori muutti yhteisen yhteiskunnan yhden puolueen, ajattelutavan, jopa uskon tyyssijaksi.

Sen seurauksista nautimme edelleen. Meillä ei edelleenkään pidetä erilaisuutta, ei edes kriittisyyttä vallitsevia ajattelutapoja kohtaan, sopivana. Meillä samanlaisuus, tuttuus, samanmielisyys on nostettu kunniaan. Konsensus. Ja siinä oli puolensa. Silloin.

Nyt vaaditaan yksilöllisyyttä älykkyyttä. Ei tasapaksua samanlaisuutta.