Taas ollaan Suomessa ottamassa aimo askel parlamentaarisen kansanvallan hävittämisen tiellä. Puolue-eliitin ote vallasta kasvaa jälleen. Ja suomalaisessa kansanvallassa kysessä on todella nollasumma peli; kun puolueet lisäävät valtaansa, se on pois kansalaisilta.
Ns. Tarastin työryhmä on, Hesarin tietojen mukaan, saanut valmiiksi ehdotuksensa vaalirahoituslaiksi.
Palautan mieliin, että tarve tarkastaa vaalirahoitusta koskeva lainsäädäntö tuli välttämättömäksi, kun noin 40 kansanedustajaa, erityisesti Kepun ja Kokoomuksen eturivin poliitikkoa, oli ilmeisen tietoisesti rikkonut aiemmin säätämäänsä ”lakia” vaalirahoituksen ilmoitusvelvollisuuden osalta. Asian ympärillä tapahtuneen keskustelun aikana kävi selväksi, että kansanedustajat jo lakia säätäessään tietoisesti jättivät mahdolliset rikkomukset sanktioimatta. (Miksi sellaista lakia yleensä tarvitaan, jonka rikkomisesta ei seuraa mitään?) Nyt he jälleen rakentavat uuteen lakiin vaikeasti tukittavan porsaanreijän.
Siitä huolimatta, että ehdotus näyttää parannukselta, ei se sitä välttämättä ole. Kampanjakatto vaalien rahankäytön osalta tuntuu mielekkäältä. Samoin se, että nimettömältä lahjoittajalta vastaanotetulle lahjukselle - korjaan – lahjoitukselle on asetettu katto. Se, että valvonta siirretään Valtiontalouden tarkastusvirastolle, jolle annetaan myös velvoite valvoa ilmoitusten oikeellisuutta ja mahdollisuus uhkasakolla vaatia puutteellisen ilmoituksen oikaisemista, on toimenpiteenä varmasti oikeansuuntainen. Mutta ehdokkaat eivät edelleenkään ole kirjanpitovelvollisia, eikä heidän ole myöskään pakko pitää erillistä vaalitiliä. Miten tällöin toteutuu vaade siitä, että hänen on kyettävä osoittamaan rahoituksen alkuperä, jätetään jälleen hämärän peittoon.
Mutta ehdottomasti suurin ongelma kansanvallan toteutumisen kannalta on ehdotukseen jätetty porsaanreikä; Puoluejärjestön rahoitusta laki ei rajoita. Koska puolueet eivät nykyäänkään ole velvollisia ilmoittamaan rahoittajiaan lienee selvää, että ehdotuksella tarkoitetaan puoluejärjestön ehdokkaalle antamaa vaalitukea.
Kun puoluetuesta aikoinaan (vuonna 1968) päätettiin, oli julkisena lähtökohtana pitkälti juuri vaalien ”rahoittaminen”. Missä määrin niin on tähän mennessä tapahtunut on mahdotonta selvittää. Mutta ilmeisesti puolueet katsovat, että rahaa tarvitaan lisää. Ja puolueiden kannalta rahaa tulee aina olemaan liian vähän ”vaalien voittamiseksi”. Mikäli puluejärjestön rahoitusta ei rajoiteta ovat kaikki katot, olivatpa ne sitten vaali- tai ehdokaskohtaisia, täysin merkityksettömiä. Tarvittaessa rahaa kierrätetään puolueen kautta, varmaan erikseen sovittavaa provisiota vastaa.
Eikä rahan kierrättäminen puolueen kautta ole lakiehdotuksen olennaisin onglema. Suurin ongelma on, että tämän jälkeen puolueen asema valittavan edustajan ”päämiehenä” korostuu entisestäänkin. Sillä ainoastaan puolue-eliitin ”hyväksymät” ehdokkaat voivat kasvattaa tukeaan yli nyt määriteltyjen rajojen, koska Puoluejärjestön rahoitusta laki ei rajoita. Puolueitten ja ehdokkaiden ”varustelukilpa” jatkuu kuten ennen. Eiköhän elinkeinoverolain mukainen kirjanpitovelvollisuus, julkisen autorisoinnin saaneen tilintarkastajan lausunto ja tilien julkaistaminen olisi sittenkin yksinkertaisempi lähtökohta? Ehdotus hyödyttää vain puolueita sementoimalla niiden valtaa. Käytännössä kyseessä on ratkaisu, joka aikaa myöten toteuttaa ns. pitkät listat.
Hämmästyttää, että nimenomaan nyt kun lainsäädäntövallasta kuulemma noin 80 % on, EU-jäsenyyden myötä siirtynyt Brysseliin ja Strassburgiin, me tarvitsisimme puolueille lisää rahaa näyttäviä vaalikampanjanjoita varten, enemmän ja paremmin palkattua henkilökuntaa, kansanedustajille lisää avustajia verovaroin, ministereille avustajia ja ministeriöihin valtiosihteereitä kaiken sen muun itsensä tukemisen lisäksi, jonka maksamisesta edustajat joka tapauksessa itse päättävät. Ei ole ihme, ettäei poliittinen eliitti - tässä vaiheessa erityisesti Kepu ja Kokoomus - ole valmis luopumaan edes valtionhallinnon ”tuottavuus/henkilöstön vähennyskampanjasta”.
PS.
Aika moni meidän nykyisistä yhteiskunnallisista ongelmistamme perustuu ratkaisuihin, jotka tehtiin 1960 ja 1970 luvuilla. Ehkä todella olemme sisäistäneet silloisen suomettumisen niin perusteellisesti, että emme enää näe keiden pitäisi kansanvallassa olla vallassa?
Eagles fly singly
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
Ja taas meitä viedään
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Hakki hyvä!
Kyllähän me ne 200 tarvitaan säätämään esim. jäänaskalipakko, aselupa määräaikaiseksi (???), rakkausloma (vai mikä se ehdotus nyt olikaan) jne.
Ennen kaikkea tarvitaan laki, jolla puoluerahoitus taataan. Odota kun joku puolue saa riittävän vallan niin sitten se helpottaa. Säädetään nimittäin muut puolueet kieltävä laki ja kerätään raha harvainvaltaan. Laillista kuten Win-Capita. Onneksi sekin on nyt saanut kokeneen ja asiantuntevan juristin juttua puolustamaan.
Eikö olekin mielenkiintoista, että jos joku yritys antaisi minulle rahaa jonkin tehtävän hoitamiseen, niin minä joutuisin maksamaan veroja ja yritys erinäisiä sotu- ym. maksuja. Mutta, jos tuo tehtävä onkin pyrkiminen kansanedustajaksi, niin rahasta ei tarvitse edes kertoa verottajalle.
Kaikki ehdokkaan tulot, lahjoitukset ym. on kirjattava henkilökohtaiseksi tuloksi, josta saa vähentää kulut. Loppu onkin sitten verotettavaa tuloa. Samaa koskee myös puolueen maksamia vaalimainoksia, jos niissä on ehdokkaan nimi/kuva.
Pitkän linjan poitsu
Puoluerahoitus pitäisi säädellä kokonaisuutena, ei palasina. Puolue kun ei ole itseisarvo. Kansa ja kansalaiset on.
Kansan- ja kuntalaisten edustajien tarkoituksena on (tai ainakin lähtökohtaisesti on) hoitaa yleiset ja yhteiset asiamme, ei hoitaa puolueen ideologiaa tai sen etuja. Nykyinen ja varsinkin suunniteltu lainsäädäntö lähtee siitä, että puolue (mikä tahansa, ne kaikki) kertoo kansan valitsemille edustajille mitä äänestää ja miten toimia. Sitäkö me haluamme. Emmekö itse tiedä paremmin?
Toivottavasti joku joskus havaitsee, että ns. kehitys kulkee esittämääsi yhden puolueen, valistuneen diktatuurin suuntaan. Kun siihen joudutaan - eli siihen mikä nyt näyttää edessä odottavan - alkaa itse kullakin olla naurussa pidättelemistä.
Lotalotalle
Olen kanssasi eri mieltä. Tasa-arvoinen kansanvalta, eli meidän tapauksessamme parlamentaarinen demokratia on hallinto- ja elämäntapa, rauhanprojekti vailla vertaa. Siitä kannattaa maksaa. Jopa vapaaehtoisesti. Mutta miksi siitä pitäisi veroina maksaa valtiolle, jonka ylläpidosta siinä on kysymys, ei minulle aukea.
Se että parlamentaarinen puoluevalta, joka järjestelmämme nykyään on - ja lakiehdotuksen mukaan yhä selvemmin olisi - on kansanvallan irvikuva. Rauhanprojektista ei siinä ole edes kysymys, päin vastoin. Vallan keskittäminen purkautuu aikaa myöten aina hallittujen revoluutiona.
Mutta poliitikonhan ei tarvitse ajatella pitkää aikaväliä. Seuraavien vaalien voitto riittää.
Täyttä asiaa Eagles - suunnasta.
Puoluelaki ja puoluetuki ovat merkinneet kansanvallalle kamalia.
Olli J.lle
Kiitti kommentista. Jos vielä heittäisi lisää vettä kiukalle.
Miten meillä on varaa jatkuvasti kasvattaa puolue-eliittimme määrää, samalla kun ns. peruspalvelut opetuksen ja erityisesti sosiaali- ja terveysalalla ajetaan alas koko maassa ja erityisesti Kehä III ulkopuolella? Ennenaikaan maksettiin yhteisistä verovaroista virkamiehille palkat hallinnon toteuttamiseksi ja kehittämiseksi. Nyt maksamme kasvavalle virkamieskunnalle kasvavaa palkkaa ja lisäksi vielä puolue-eliitille siitä, että olemme antaneet uskotella itsellemme, että yleisten ja yhteisten asioitten olisi onkun porukan ammatti.
Se ei ole ammatti. Se ei voi olla, koska ns. poliittinen päätöksenteko lähtee ajatuksesta, että kansalaiset valitsevat keskuudestaan edustajansa. Hallinnon ammattilaisia ovat virkamiehet. Hallinnolle uskottavuuden, järjen ja kohtuuden antavat kansalaisten valtuuttamat kansalaiset; kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut. Oikeus edustaa kansalaisia, kansan valtuuttamana, on määräaikainen luottamustoimi, eräänlainen lautamies.
Jos politikointi ja erityisesti puoluepolitikointi olisi ammatti, siinä onnistumisen kriteereinä olisivat mm. venkoilu, taivaanrannan maalaaminen, kähmyily, lehmänkaupat, valtapelit ja viimeaikaisista tapahtumista viisastuneena ilmeisesti myös taulukauppa, varojen pimittäminen ja kansalaisille valehtelu.
Lähetä kommentti