Onneksi olkoon viivan alle

Onneksi olkoon viivan alle. Perusteltu ja tasapuolinen kirjoitus ja kommenteista päätellen ilmeisen traumaattisesta asiasta.

“Väitän kuitenkin, että Suomessa pinnan alla sitkeästi elävä hurriviha kuitenkin kumpuaa juuri tästä kieliopiskelun pakollisuudesta, ei siis siitä että suomenkielisillä olisi sinänsä jotain suomenruotsalaisia ihmisiä vastaan.”

Kuulun niihin jotka eivät tunne hurrivihaa. En Ruotsin ruotsalaisia, Ruotsin muunmaalaisia, Suomen ruotsalaisia enkä Suomen ruotsinkielisiä kohtaan. Enkä oikein usko edellä siteeraamaani väitettäkään. Viha on aika voimakas tunne. Ja vajaat tuhat vuotta pitkä aika. Ja sitä paitsi, ainahan meillä joku jotakuta ja jollain tavalla erilaista “vihaa”. Muunmaalaiset, vähemmistöt, eri ikäiset, ei sukupuoliset, eri ammatilliset… jokainen saa osansa joltain. Kaikkien vihattujen jälkeen ei jää kuin se peilissä oleva jäljelle. Ehkä voisimme keskittää huomiomme poistamaan “pakkovihaamisen”?

Itse kirjoituksesta ja pakkoruotsista. Olen kuulunut niihin joita pakkoruotsi ei ole häirinnyt. Ei vaikka yo-kirjoituksissa aineesta reputin ja toisella kerralla sain varmaan armosta apron, 2 pistettä yli hylkäämisrajan. Uskoisin, että aika alkaisi jo olla kypsä pakkoruotsin poistamiselle. Jos ei muusta syystä niin vaikka siksi, että välttäisimme tulevaisuuden vaatimukset pakkovenäjästä. Muutenkin meidän tulisi lisätä valinnanmahdollisuuksia kielten opiskelussa. Ei englanti ole ainoa maailmankieli. Ja muitakin kuin maailmankieliä tarvitaan.

“Samalla valtion ja kuntien kielitaitovaatimukset tulisi poistaa kaikista muista viroista kuin niistä, joissa todellisuudessa joskus myös kohdataan huonosti suomea puhuvia ihmisiä.” Ja silloin edellyttää mahdollisuuksien mukaan niiden kielten osaamista, jota asiakkaat puhuvat.