14.4.2007 19.26 | hakki47 | Työelämä, Politiikka
Jos et kaksikymppisenä ole vasemmistolainen, sinulla ei ole sydäntä.
Jos et viisikymppisenä ole oikeistolainen, sinulla ei ole järkeä.
En muista kuka fiksu tämänkin on todennut. Varmasti siinä on järkensä. Ainakin meille ”suurille ikäluokille” oli. Minulle ainakin. En väitä, että se olisi ollut koskaan absoluuttinen totuus. Varmaankin sekin on totta vain suhteessa aikaansa. Vai oliko silloinkaan?
En tiedä miten tuo sanonta istuu nykynuoren ajatteluun. Siitä kai meidän ikäisten tulisi olla pohteissamme? Minulle välittyneen käsityksen mukaan nykynuorilla ei liene sitten sydäntä. Minä itte! Kaikki! Heti! Mulle! Nyt! - tuntuu olevan vallitseva ajattelutapa. Jotenkin minussa herää vastuu. Olemmeko me hoitaneet oman kasvatusvelvoitteemme?
Mistä tämä ajattelu lähti liikkeelle? Ai niin. Virkistävä poikkeus politiikan rähmäisessä, itseriittoisessa loassa on, vuosi vuodelta lisääntyvästi, ollut Osmo Soininvaara. Iltalehden jutun mukaan hän oli tuonut esiin seuraavia asioita:
- kehotti lehdistöä tarttumaan hanakammin politiikan sisältöihin ja paljastamaan politiikkojen julkisuustemput.
- oli helpottunut SDP:n eduskuntavaalikampanjan epäonnistumisesta. Jos amerikkalaismallisella vastustajan demonisoinnilla olisi menestynyt, olisi jälki voinut olla rumaa seuraavissa eduskuntavaaleissa.
- ehdotti tiedotusvälineille juttuaiheeksi “viikon limboa”, jossa paljastettaisiin väärien tietojen levittämistä, kuten eläkeharhautukset.
- kummasteli myös, miksi poliitikot ovat niin kerkeästi ulkoistaneet ikävien asioiden sanomisen valtiosihteeri Raimo Sailakselle.
Mielestäni jokainen esitetyistä ajatuksista on järkevä.
Itse en ollut vasemmistolainen kaksikymppisenä, enkä ole oikeistolainen vielä kuusikymppisenäkään. Vihreä en ole ollut koskaan. Muut ominaisuuteni jätän muiden arvioitavaksi. Saattaisiko olla aika unohtaa ainakin ajattelu oikea - vasen avaruudessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti