Helikopterirahaa vai koronabondeja

Kumpia tahansa tai vaikka kumpiakin, mutta nopeasti. Kansainvälinen talous ei nappikaupoilla eikä tavanomaisin keinoin koronakriisin seurauksista selviä. Ei liioin ole todennäköistä että minkään yksittäisen valtion toimenpiteillä kriisin globaaleja vaikutuksia voitaisi kunnolla edes lieventää. Nyt on tehtävä dramaattisia, giganttisia ja nopeita ratkaisuja. Meidän tapauksessamme välineeksi tulevat EU ja EKP.

Hallituksen talouskriisiryhmää johtava Vesa Vihriälä ehdottaa, että Euroopan keskuspankki jakaisi kaikille jäsenmaille helikopterirahaa. Vesa Vihriälä thinks outside the box. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että kepulaistaustainen ekonomisti rohkenee katsoa totuutta silmiin. Tästä kriisistä ei tavanomaisin, perinteisin keinoin selvitä. Eikä meillä ole aikaa toistaa 2008 talouskriisin kiduttavaa kädenväätöä Kreikan velkojen vakuuksista.


Olenpa aihepiiristä aiemminkin kirjoitellut:

Koronavirus ja Mario Draghi

EU, EURO ja EUROBONDIT pelastavat Suomen

Rajat kiinni vaativat persut

Ja Hesariin:

Hakki soutaja
16.4. 12:59
Ilmoita asiaton viesti
Jos euro ja EU halutaan pelastaa on tässä konkreettinen tapa tehdä se. Riskinsä siinäkin, erityisesti sen aiheuttaman moraalikadon osalta, mutta viimeistään koronan aiheuttama globaali talouskriisi tuskin on muulla rauhanomaisella tavalla ratkaistavissa. Varsinkin, kun Euroopan perinteinen takuumies Yhdysvallat on hyvää vauhtia itsekin joutumassa kaaokseen. Sekä taloudellisesti, poliittisesti että yhteiskunnallisesti.

Sen sijaan 2008 kriisin jälkeiseen keskuspankkien aktiivisen rahan pumppaamisen kokemuksiin viitaten en oikein inflaation vaaraan jaksa uskoa. Sitä paitsi tavalla tai toisella kansainvälinen talous on saatava rivakasti käyntiin, jos rauhan maailmassa toivotaan säilyvän.

Rahan jaon kriteereistä ja reunaehdoista voidaan tosin keskustella, mutta tavalla tai toisella ihmiset on saatava kuluttamaan ja nopeasti.

Koronan jälkilasku

Ystäväni kirjoitti:

Tutkimukset osoittavat,  että influenssa (Italiankielestä ”vaikutus”) ja muut virussairaudet seuraavat samaa kaava kuin finanssikriisin leviämistä.

Kun Corona on ohi saamme raportteja taloudellisesta tartunnasta.
Suomen lainatarve (tasaustarve) tulee olemaan luokkaa 10 miljardia (vähintään, emme vielä tiedä, emmekä näe loppua).

Olisi vastuuntuntoista luopua uusien hävittäjien hankinnasta, ja sijoittaa vastaavat rahat (lainat) kattamaan Corona-kriisiä.

Lyödäänkö vetoa siitä, ettei näin tule tapahtumaan ?!

Minä vastasin suurin piirtein seuraavasti: 

Olen samaa mieltä; näin ei tule tapahtumaan. Ja hyvä niin. 

Meillä on jopa huomattavasti Trumpia vaarallisempi ja ainakin älykkäämpi veijari vallassa tuossa itärajan toisella puolella. Jos laiminlyömme puolustuslaitoksemme toimintakyvyn, hän voi - jopa ihan vaan näyttämisen halusta tai sisäpoliittisten pisteitten keräämiseksi - tehdä meistä omien imperialististen valtapyrkimystensä seuraavan uhrilampaan. (Esimerkkejä  viime vuosilta riittää.) 

Toisin kuin Ruotsilla, meillä ei ole hyvin varustautunutta puskurivaltiota "välmiehenä". Eikä EUn muista jäsenvaltioista taida silloinkaan meille apuja riittää.

Toisaalta kaikki EU/Euro-maat olemme samassa kusessa. Saattaa toki olla, että EU tähän Koronaan-kriisiin kukistuu. Silloin oman puolustusvoiman olemassaolo on meille edes jonkinlainen tae itsenäisyyden ja itsenäisen päätöksenteon mahdollisuuden säilymisestä. 

USA ei ole meille tae ollenkaan, ei ainakaan niin kauan kun nykyinen presidentti siellä valtoimenaan huseeraa. Ja vaikka se vuoden vaihteessa vaihtuisi kestäisi varmasti aika pitkään ennenkuin hänen ja hänen hallintonsa aiheuttama tihutyö jenkkien ulkopolitiikkaan saataisi uuden hallinnon toimesta korjattua. 

Jos taas käy niin, että EU ei hajoa se saattaisi tapansa mukaan vahvistua. Kuten tähänkin asti. Ainakin silloin kaikkien muidenkin maiden on huolehdittava taloutensa kuntoon saattamisesta yhteisillä pelisäännöillä. Silloin Suomen ongelmat ovat mittatappioita, joita pieni ja ketterä valtio hyvinkin saattaisi voida hyödykseen käyttää.

Muistetaan samalla koko ajan, että rahalla sinänsä ei ole arvoa. Ei liioin finanssi- eikä valuuttajärjestelmällä. Ne ovat valtioiden ja niiden välisiä sopimuksia. Tarvittaessa sopimuksia voi muuttaa. Kuten meidänkin elämän aikainen historiamme on usemmankin kerran todistanut. 

 

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Korona-aikoja.

Yhteiskunnat käpertyvät itseensä. Rajat suljetaan. Elinkeinot kielletään. Työ, paitsiyhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämätön työ kielletään. Millä meidän odotetaan elävän? Tuilla ja avustuksillako? Onko liberalistinen globaali markkinatalous vaurastuttanut yhteiskuntamme siihen pisteeseen, että verotkinvoidaan siirtää valtion maksettavaksi? Kaikki yhteiskunnat vaiko vain Suomen? Kuinka iso pussi rahaa valtiolla oikein on?

Harvoin, hyvin harvoin olen ollut Trumpin kanssa samaa mieltä, mutta nyt... ? Ihmiset ja yhteiskunnat on saatava takaisin tuottavaan työhön nopeasti. Tuskin nyt pääsiäiseksi, mutta nopeasti kumminkin.

Vaikeuksia ja ongelmia siinä on tiedossa, kun hyviä ratkaisuja ei taida olla tiedossa kellään. Päätöksentekijäin lähtökohtaisena asenteena ovat mahdollisten ratkaisujen ongelmat eivät ratkaisut. Eilisen A-studion asiantuntijakeskustelun THL:n Mika Salminen siitä aika oivana esimerkkinä. Ja meitä on maailmassa monta.

Paluusta tuohon uuteen normaaliin, joka elämä satavarmasti on kovin erilainen kuin se mikä meillä vielä tammikuussa oli, tulee hyvin monimutkainen, hidas, vaikea ja vaarallinen. Niihin liittyen pari tänään katsomaani YouTube – videota.

Capitalism And The American Pandemic Response

The dirty secret of capitalism -- and a new way forward | Nick Hanauer

Ja tässä vielä joskus aikaisemmin ja lähettämäni video:

Beware, fellow plutocrats, the pitchforks are coming | Nick Hanauer

Olemmeko historian vedenjakajalla? Tästäkö se suuri rähinä alkaa?

Koronavirus ja Mario Draghi

Tästä nykyisestä korona kriisistä on syntymässä kaikkien kriisien äiti. Ei yksin sen terveysvaikutuksien eikä sen tappavuuden vuoksi vaan ja ennenkaikkea sen globaalien ja kansallisten talousseuraamusten vuoksi. Ne saattavat helposti muuntua vielä tappavemmiksi.

Kun maat kuten Yhdysvallat, Kiina, Italia, Saksa, Ranska jne. jne. sulkevat maansa kaiken taloudellisen toimeliaisuuden viikoiksi ja kuukausiksi on selvää, että ajassa on jotain järisyttävää. Oswald Spengler kuvaisi tilannetta osuvasti jo vuonna 1918: Der Untergang des Abendlandes - Länsimaiden perikato.

IS -artikkelissaan Kommentti: Pelko talouden syväsukelluksesta hälvenee vain sillä, että valtio lyö kaikki ällikällä erikoistoimittaja Jan Hurri osui naulan kantaan. Ainoastaan sillä, että kansalaisten, yrittäjien ja yritysten luottamus saadaan nopeasti ja uskottavasti palautettua on vielä mahdollista selättää katastrofi.

Viimeisin esimerkki onnistuneesta valtioryhmän finanssitalouden pelastamisesta on Mario Draghin "whatever it takes" - puhe heinäkuulta 2012:

Se yksin pelasti Euron ja Euroopan silloin. Onko päätöksentekijöistämme todellisiksi kriisijohtajiksi? Nyt on näytön paikka.

Hallitus erosi, SoTe ei tämän hallituksen resepteillä valmistu. Jo oli korkea aikakin näin voida todeta.

Taas poliitikot ovat maksattaneet meillä veronmaksajilla neljä vuotta leikeistään asioissa, joiden ratkaisemisen olemme jättäneet heidän vastuulleen. Palkkoina kansanedustajille, heidän avustajilleen maksettu ja puolue- ja muina tukina erilisille intressenttiryhmille kulkeutuneet verorahat ovat kuitenkin pientä sen rinnalla, että toista kymmentä vuotta valmisteltua hallintoremonttia ja sosiaali- ja terveysuudistusta ei taaskaan saada aikaan. Huolestuneena katse kääntyy epäilykseen koko tasavaltaisen, demokraattisen toimintamallin kykyyn tehdä merkittäviä, kehittäviä ja uudistavia ratkaisuja.

Toivoa sopii, että haastatteluissa tänään esitetyt mielipiteet siitä, että tähän mennessä tehdyistä SoTe-valmistelluista suuri osa - ellei peräti suurin osa - voidaan tarvittaessa käyttää hyväksi edessä joka tapauksessa olevan työn pohjana. Se taas on kiinni vaalien tuloksesta ja sitä seuraavasta poliittisesta tahdosta. Ja niiden jälkeen; mikään ei muutu. Puolueiden vahva asema lainsäädännössä takaa, että ideologinen vastakkainasettelu ja kansalaisten todellisten asioiden pyörittely jatkuu.

Kuitenkin, Suomi tarvitsee välttämättä poliittisen järjestelmän rukkaamisen, SoTensa, maakuntahallintonsa ja pari muutakin kehitysaskelta.  Niistä kirjoitin viimeksi noin kuukausi sitten.

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2019/02/hyvinvointivaltion-madonluvut.html

Tärkeintä olisi kuitenkin äänestäjäkunnan valveutua. Toimimalla samalla taavalla kuin tähänkin asti, mikään ei politiikassa muutu. Ei edes puoluetta vaihtamalla. Sama meno jatkuu vaalikaudesta toiseen. On äänestettävä tavalla, joka osoittaa puolueille, siis puolue-eliitille ja kansanedustajille, että heiltä vaaditaan tuloksia. Heidät on saatava pelkäämään kansalaisten kapinaa. Siihenkin on olemassa yksinkertainen keino. Se on JOKU MUU. (Linkki perustuu kuntavaalien kokemuksiin, mutta käsittelee ainoaa rauhanomaista , äänestäjälle mahdollista laillista keinoa nopeasti vaikuttaa poliittisen järjestelmämme kehittämiseen.) Lisäperusteluna vaikkapa

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2010/05/nukkuvien-puolueen-hypetysta.html

Suomalaiset ovat tyhmiä

Vai pitäisikö sanoa, että suomalaiset on tyhmiä? Oli miten tahansa, kun nyt olemme saaneet ihan riittävästi kehuja onnellisuudestamme, koulutuksemme laadusta, korruptiomme vähäisyydestä ja ties mistä herättäisin kysymyksen. Mitä nuorisomme todella tietää menneestä?

https://www.youtube.com/watch?v=GoUSx7RF-28&start_radio=1&list=RDGoUSx7RF-28&t=669

Omien havaintojenien mukaan, eivät juuri paljon enempää kuin jenkki-verrokkinsa tuossa tobee kavalkaadissa.. Tästäkö meidän pitäisi olla ylpeitä? Tästäkö meidän ei pitäisi kantaa huolta?

Ps.

Tämä kaiken sen "huolen" tilalle, jota kannamme ilmastonmuutoksesta, fasismin noususta, veroparatiiseista, sotesta ja demokratiamme toimuvuudesta?

.

Hyvinvointivaltion madonluvut

Valtionvarainministeriön madonluvut on taas julkaistu. Terveen julkisen talouden - kestävyysvajeen poistamisen - tavoitteiksi asetetaan tulevalle hallitukselle, koostuipa se keistä tahansa

2 miljardin leikkaukset tai veronkorotukset vuosina 2020 - 2023 (ilmeisesti kunakin vuonna?), 

2 miljardin positiivinen vaikutus julkisen talouden kestävyysvajeeseen syntyisi luomalla 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä ja 

3 miljardin säästöt sosiaali- ja terveysuudistuksen avulla tavalla tai toisella  2020-luvun loppuun mennessä. 

Näin julkisen talouden kestävyysvaje pienenisi 7 miljardia ja voisimme kaikki taas vaipua itsetyytyväisyytemme uneen.

Ehdotukset, vai pitäisikö sittenkin sanoa ohjeet- vaiko peräti vaatimukset - on tehty puolueille, tulevien hallitusneuvottelujen pohjaksi. Edessä olevien eduskuntavaalien asetelmiin ne tuskin vaikuttavat, ne kun eivät lupaile sellaista minkä pohjalla mikään puolue uskoisi voivansa voittaa.

Millä tavalla leikkauksia tultaisi tulevaisuudessa tekemään on helppo arvata, kun kokemusta on monilta vuosilta. Eli viedään niiltä, joilla ei edelleenkään liikoja ole. Nyt uutta painotusta saadaan siirrettyä eläkeläisten kasvavalle määrälle. 

Kuten virkamiehetkin vakuuttavat tietävänsä, veronkorotuksiin meillä ei juurikaan ole varaa.

100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä on lähinnä hyvä toive kun näkyvissä jo nyt - kovin lyhyeksi jääneen kasvukauden jälkimainingeissa - on mm. maailmantalouden kääntyminen vähintäänkin taantumaan, globaalin kauppasodan merkit, keskeisten vientimaittemme jo alkanut laskukausi, kehittyvien maiden osaamisen jasen seurauksen kilpailukyvyn kasvu, brexit ja siihen verrattavissa olevien kauppasopimusverkkojen rapautuminen sekä kotimaan julkisen sektorin kiihtyvä tarve vähentää henkilöstön määrää kestävyysvajeen korjaamiseksi.

SoTe-uudistus tarvitaan mutta on itsestään selvää, että nykyisillä eväillä sen säästöt eivät tule toteutumaan. Todennäköisempi tulema on 3 miljardin lisäkulut. Ellei sitten anneta koko järjestelmän rapautua yksityistämällä koko paska kertaheitolla. Jo ajatusrakennelma, että julkisen sektorin tasolla yhden uuden 18- osaisen hallintotason lisääminen valtion ja kuntien rinnalle voisi tuoda merkittävää säästöä on lähinnä säälittävä. Hallintoa ei tarvita lisää kun eentistäkin on liiankin kanssa. 

Tämän blogin aktiivivuosina kirjoittelin aika ajoin käsityksiäni siitä mitä hallitusohjelmissa tarvittaisi. Niistä joitakin löytyy kirjoittamalla tämän blogin hakukenttään Hallitusohjelma. Aika on vaihtunut, ja painotukset varsinkin koulutuksen ja kehittämisen osalta ovat muuttuneet, mutta alla yksi mahdollinen ehdotus.

1. Kunnallisen itsehallinnon muuttaminen maakunnalliseksi itsehallinnoksi, tavoitteena muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


2. Neljän pääkaupunkiseudun kunnan yhdistäminen yhdeksi metropolikunnaksi siten, että muiden kuin suorittavassa työssä olevien virkamiesten määrää vähennetään 33% sekä palkkamenoilla että henkilömäärällä tarkasteltuna. 5 vuoden irtisanomissuojata luovutaan.


3. Korkeakoulujen, siis kaikkien yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsiminen 5% vuodessa, seuraavat 5 vuotta siten, että aloituspaikkoja vähennetään. Opiskelua kehitetään siten, että kaikille yhtenäistä yleisopiskelua seuraa erikoistumisopinot ja sitä mahdollinen tutkijakoulutus. Opintojen jatkamisen kriteerit laaditaan sellaisiksi, että ne vastaavat Suomen yhteiskunnan tarpeita ja kantokykyä. Ammatillista osaamista prioritoidaan.


4. Julkisen sektorin rekrytointikriteerien muuttaminen siten, että edellä kuvattu muutos tarjonnan määrässä huomioidaan. Periaatteena vaikkapa 40 opintoviikon karsiminen kustakin virasta.


5. Julkinen puoluetuki, sisältäen kaikki julkisen sektorin kontrollissa olevat yksiköt, laitokset, yhteisöt ja yritykset kielletään lailla. Puolueiden rahoitus muutetaan yksityisen, puolueiden johtaman rahaston tehtäväksi. Rahastoon saa lahjoittaa verovapaasti kuka tahansa. Puolueet jakavat varat vuosittain eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden saaman äänimäärän suhteessa. Rahaston pesämunaksi siirretään 5 vuoden puoluetukia vastaava rahamäärä, eikä 5 vuoden siirtymäkauden aikana saa jakaa vuosittain kuin enintään ½ vuotuisesta pesämunasta ja koko kerätty vapaaehtoisten lahjitusten määrästä.


6. Kansanedustajan edustamisoikeus rajoitetaan kahteen kauteen. Hallituksen jäsen ei voi samalla toimia kansanedustajana eikä kansanedustaja kunnanvaltuutettuna. Varamiehet tilalle koko vaalikauden ajaksi.


7. Eduskunnasta riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustaminen. Perustuslain noudattamisen valvonta, erityisesti 29§ noudattamisen sanktiointi ja valvonta.


8. Puolueiden ”rahamassien” ja suojatyöpaikkoja tarjoavien yhteisöjen (nuorisosäätiöt, vanhuussäätiöt, yleishyödyllinen rakentaminen ja rakennuttaminen, vammaistyö, kansalaisopistot, jne. jne.) varojen konfiskointi ja niitä lähellä olevien yhteisöjen muuttaminen yleishyödyllisiksi siten, että yksittäisten puolueiden ja heitä edustavien puolueiden oma intressi niihin katkaistaan. Päällekäisyydet poistetaan.


9. Lakien ja "politiikkojen" vaikuttavuusarviointi on saatava pakolliseksi jo ennenkuin lait säädetään. Liian usein erilaisten alue-, investointi, elinkeino-, innovaatio-, jne. tukien ja alue-, kieli-, maahanmuutto-, korkeakoulu-, jne. politiikkojen toimeenpanon vaikutuksista ja niiden "kilpailutuksesta" ei ole nimeksikään tietoa. Päätöksiä ei saa enää tehdä mutu-perusteilla, kuten meillä on tavattu tehdä.


10. Yrittäjyyttä edistetään siten, että alkaville yrittäjille ja nykyisille 1 henkilön yrityksille myönnetään ensimmäiseksi viideksi vuodeksi mahdollisuus ilmoittautua alv-verovelvolliseksi vasta kun vuosittainen liikevaihto ylittää 30.000 euroa. Oikeus on henkilö- ja yhtiökohtainen. Järjestelyn edellytyksenä on sen 5 vuoden aikana yrittäjän, enintään alan ammattilaisen mukainen palkka ja mahdollisten voittovarojen rahastoiminen yhtiön käyttöön.

Seurauksena saattaisi demokraattinen markkinatalouspohjainen hyvinvointivaltio olla vielä pelastettavissa.