Maailmanpolitiikassa on nyt liikaa liikkuvia osia

Kiihtyvä muutos kun on päivän sana. Helposti meiltä unohtuvat jopa henkilön, suvun, kansan tai kulttuurin kokemukset ja lähihistoria. Vaikka historia ei kuulemma toista itseään, siitä voi halutessaan ottaa opiksi, tai ainakin yrittää. Mutta vain jos sen tai edes sitä tuntee. Onpahan analyysin pohjaksi silloin ainakin joku konkreettinen vertailuaineisto.

Edellä mainittu tuli mieleeni YouTubea selatessani ja tutustuessani arvioon Trumpin mahdolliseen vaikutukseen Euroopan turvallisuuteen. Analyysi on mielestäni poikkeuksellisen hyvä, asiallinen, yksityskohtainen ja perusteellinen. Vain paria näkökohtaa jäin kaipaamaan.

Vaikka Suomen tilanteesta Mainilan laukaukset ja Talvisota mainitaan ”ei koskaan” mainita Suomen realiteeteista sen jälkeen. Ei esimerkiksi Suomi-Neuvostoliitto seuran provokaatioista, ei neukkujen väännöstä Petsamon nikkelin osalta, ei pinonpolttajista, ei Molotovin Berliinin matkasta eikä varsinkaan Suomen elintarvikehuollon tilanteesta. Ei Suomi ollut edes elintarvikkeiden osata omavarainen tilanteessa, jossa Euroopassa raivosi sota ja sekä Tanskan salmet että Jäämeri, ja sitä kautta Atlanti olivat käytännössä pieneltä maalta suljettuja.

NATOn 2% BKT-kriteeristä puhuttaessa harvoin todetaan, että USAn osalta vertailukohta vähintäänkin ontuu. Kieltämättä USA kokonaisarvostelussa ylittää tavoitteen. Mutta kun samalla ei todeta, että sillä on monia muitakin puolustuskulujen rahankäyttökohteita kuin TransAtlantisen turvallisuuteen liittyviä mm. Avaruus, Lähi-itä, Etelä-Amerikka, Kaakkois-Aasia eli kaikki omaksumansa maailmanpoliisin kustannukset. Mikäli puhtaasti TransAtlantisen alueen kustannuksia tai Euroopan ”aiheuttamia” kustannuksia tarkastellaan, jopa sille 2% saavuttaminen on vähintäänkin kyseenalaista.

Varsinkin USAn punaniskoille jälkimmäisen asiantilan tiedostaminen saattaisi antaa ajattelemisen aihetta, heidän taivastellessa NATOn hintaa USAlle. Ja saattaisi olla jenkeille ihan opettavaista, jos EU:ssa alettaisi keskustella NATOsta ilman heitä.

Si vis pacem, para bellum

Meillä kovasti taas väännetään leukapieliä Ottawan sopimuksesta irtautumisesta. Olen sitä mieltä, että sopimukseen liittyminen oli jo aikoinaan selkeä virhe. Tätä eivät kumoa väitteet siitä, että kun Afrikan lapset invalidisoituvat vielä kauan sotien jälkeen ja kun muutkin... Tasavallan Presidentin perustelujen mukaisesti olen valmis odottamaan puolustusvoimien virallisen selvityksen valmistumista. Ja luotan selvitystyön jo alkanee ja rivakasti valmistuvan. Irtisanoutumisella on kiire, irtisanomisaika on 6 kuukautta eikä irtisanoutuminen astu voimaan sotatilan aikana.

Meillä itsenäisyyden keskeisin uhkakuva on nyt ja on aina ollut Venäjä, joka ei edes ole Ottawan-sopimukseen liittynyt. Ja vaikka olisikin, olisi sen allekirjoituksen merkitys ja sopimuksen pitävyys - historian näyttöjen perusteella - vähintäänkin asetettava kyseenalaiseksi.

Kun selvitys valmistuu ja siinä todetaan henkilömiinojen merkitys sotatilaan joutumista ennalta ehkäiseväksi lisäarvoksi nykyisessä maailmantilanteessa lähden siitä, että aseen/aseiden valmistus ja hajavarastointi riitävän lähelle tarvittavia käyttöalueita aloitetaan viipymättä.

Vanhentuneet suunnitelmat ja rakennelmat sekä kaiken jatkuva muuttuminen saattavat iskostua suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden mieliin niin voimakkaasti, että niiden perusteet positiiviset mahdollisuudet jäävät unohduksiin. Kun puolustuksessa tarkastellaan historian opetuksia tulee mieleen ainakin pari asiaa. 

Salpa-linja

Suomen historian suurin rakennusurakka on edelleen olemassa ainakin kiinteiden rakenteittensa osalta osittain. Ja varmasti suuri osa linjasta on nykyaikana käyttökelvotonta. Mutta yhtä varmasti sen sijoittuminen ja terveet osat antavat hyvän pohjan puolustautumisen valmistelulle. Inventoinnin, analysoinnin ja toimenpiteiden aika on nyt eikä vasta kun akuutti tarve ilmenee.

Opit Ukrainan sodasta sekä vuosilta 2014 – 2022 että varsinkin Ukrainan kesähyökkäyksen huono menestys vuonna 2023 osoittavat vahvasti linnoitettujen rintamien merkityksen puolustuksen kannalta edelleen.

Suomenlahden sulkeminen

Taas kerran historiasta on syytä ottaa oppia. Jos Venäjä tietää, että ainakin Suomi ja Viro, ja miksei koko NATOkin on valmistautunut ja harjoitteluin todentanut mahdollisuuden sulkea Venäjältä mahdollisen hyökkäyksen seurauksena Suomenlahden käyttö se on vähemmän halukas aloittamaan selkkauksia. Aseet vanhenevat mutta paikat eivät.

Samassa yhteydessä on otettava huomioon mahdolliset maihinnousut Suomen rannikolla esimerkiksi Saaristomerellä tai Pohjanlahdella, jos Venäjällä jää siihen mahdollisuus Suomenlahden sulkemisesta huolimatta. Inventoinnin, analysoinnin ja toimenpiteiden aika on nyt eikä vasta jos akuutti tarve ilmenee.

Vanhentunut, kunnostettu linja tai varustus on taatusti parempi puolustusasema kuin ei linjaa ollenkaan. Ja päätellen maailman muutoksien määrästä on syytä varautua sotaan.

Näin nopeasti muuttuu maailma Putlerini

Ukraina, Gaza, Libanon, Georgia ja nyt Syyria – taas kerran. Taiwanissa on suhteellisen rauhallista - vielä. Itämerellä ja Kattegatissa kuplii. Ja kaikkea varjostavat Putler, Xi ja Trumpin uusi tuleminen tammikuun 20.

Ensireaktiona näistä uusista kehityssuuunnista voisi sanoa, että ilmeisesti ainakin Putlerilla alkaa olla kädet täynnä töitä. Sen täytyy olla helpottava tieto erityisesti Zelenskylle. Vaikka en katso lukeutuvani salaliittoteoreetikkoihin, en yhtään ihmettelisi, jos Ukrainan nykyongelmien ja Aleppon valtauksen välille paljastuisi kausaalikytkös. Sen verran yllättäen, nopeasti ja ainakin tähän mennessä näyttävän tuloksellisesti Aleppo antautui.

Eivätkä Putlerin ongelmat tähän lopu. Tästä ne vasta alkavat. Times radion mukaan kapinalliset suuntaavat nyt valtatie M5 seuraten kohti Hamaa. Jos sen jälkeen vielä voimia riittää seuraavana tavoitteena voisi olla Homs. Silloin Venäjän eteläisimmät tukikohdat Tartus ja Latakkia ovat motissa. Sitä ei sen paremmin Putlerin ego kuin tuskin valta-asemakaan kestäisi. 

Ja jokainen panostus Syyriaan verottaa voimia Hersonissa, Zaporižžjassa, Donetskissa, Luhanskissa ja Kurskissa. Olipa apuna sitten Pohjois-Korea tai Iran tai Kiina. Pakollinen panostus Syyriaan on Pulterille eksistentiaalinen välttämättömyys.