Turpiin on tullut. Käsitys Putlerin strategisesta ylivoimaisuudesta alkaa kärsiä kovaa inflaatiota. Alkaen Moldovassa 2006, Georgiassa 2008, Ukrainassa 2022 - 2024, Armeniassa 2024, Romaniassa 2024 ja viimeksi nyt Syyriassa 2024, kovasti on kiihtynyt tappioiden tulva. Voisin hyvin kuvitella kuulevani, että hiiliä Putlerin tuolin alla jo sytytellään. Herra se on Herrallakin ja halukkaista Kalifeista ei varmaan Venäjällä ole pulaa. Ongelmana kai on lähinnä se, kuka uskaltaa tuikata kasan tuleen?
Näitä sanoja nyt kirjoittaessani kiinnittyi huomioni ajankohtaan, jolloin Putlerin sotaretoriikan katsotaan alkaneen, Münchenissä 2007. Siitä hyvä englannin kielinen yhteenveto Wikipediassa. Ja taisinpa siitä jo silloin tuoreeltaan 12.2.2007 kirjoitella jotain minäkin. (Koska silloinen blogini oli Kauppalehden Pressossa en saa siihen nyt linkkiä rakennettua. (AD 2007 Helmikuusta se kyllä tämän blogin oikeasta reunasta löytyy.)
Mutta se pani minut miettimään oliko Putlerin epäonnistuminen Transnistrian neuvotteluissa 2006 todella se kipinä joka loi pohjan näille hänen tappioittensa tulvalle? Ja jostain olen muistavinani, että Angela Merkel oli ainakin yksi neuvottelijoista. Ilmeisesti.
Nyt kun Mustanmeren laivasto on lähes tuhottu, Välimeren tukikohdat ilmeisesti menetetty ja sikäläisillä aluksilla pitkä matka Itämerelle tai Murmanskiin, alkaako näyttöjä olla tarpeeksi? Joko tilanne on kypsä defenestratiolle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti