perjantai 31. tammikuuta 2025

Trump ja fasistinen oligarkia - geopolitiikan uusi suunta

Pitkälti NATO-option varaan pohjautunut Suomen liittolaisuuksien turvallisuuspolitiikka on historiaa. Se kehittyi ja nyt se perustuu NATO-jäsenyyteen. Kun oman jäsenyytemme lisäksi lähes samanaikaisesti varmistui Ruotsin jäsenyys vuosi pari sitten, katsoin tehneemme lähes kaiken meidän vallassamme olevan, oman maamme ja maanosamme turvallisuuden kehittämiseksi. Ja sitten tuli Trump. 

Nyt kun hän on ollut vallassa vasta runsaat 10 päivää ja mannerlaatat ovat alkaneet liikkua. America First, Make America Great Again on muuttunut USAn politiikan ajovoimaksi. Kanadan havitteleminen 51. osavaltioksi, Grönlannin haluaminen osaksi USAa. Panaman kanavan haltuunoton suunnittelu, Kolumbian kiristäminen ottamaan vastaan jenkkien karkottamat, Muskin nimittämin julkisen hallinnon tehostamisen johtajaksi alkaa osoittamaan sikäläisen geopolitiikan kehityssuunnan. Trump on asemoinut itsensä ja hallintonsa Putlerin toimintatapoihin. Uusi oligarkinen fasismi on syntynyt. 

 Ei maailma, ei historia, eikä Suomen turvallisuus ole valmis eikä kiveen hakattu. MOT. Uutta ajattelun aihetta antoi ajatusten runsaudensarvi YouTube. Sieltä nyt nappasin videon France was right – there I said it . Muistuivat mieleen ajatukset Euroopan Yhdysvalloista, Euroopan yhteisestä puolustuksesta ja vaikkapa Saksan ja USAn rauhansopimuksen nykytilasta. Tai vaikkapa Henry Kissingerin lausahduksesta "It may be dangerous to be America enemy, but to be Americas friend is fatal."

1 kommentti:

Hakki kirjoitti...

Tämä kommentti ei liity NATOon, ei suoranaisesti Trumppiin mutta suoranaisesti fasistiseen oligarkiaan. Kommentti ei suoranaisesti ole sen paremmin minun kuin erityisen uusikaan. How Reagan's NEOLIBERALISM destroyed the middle class: Thom Hartmann https://www.youtube.com/watch?v=4TjMFzkIcPU

Se kuitenkin palauttaa minulle mieleen kaksi asiaa.

Ensinnäkin: Mistä lähtien nykyinen talouspolitiikan kehitys alkoi suuntautua pois Keynsiläisyydestä kohti Friedmannilaista, nykyistä uusliberalismia.
Toiseksi: Mihin jenkkien (ja meidän itsemme apinoimana) Suomen demokratia on luisumassa.

Ensimmäiseen vastaus on Reagan/Thatcher ajoista. Toiseen vastaus on fasistiseen oligarkiaan.

Onneksi ajatuksia siitä miten kehityskulku on vältettävissä, tai miten sen vaikutuksia voidaan Suomen kaltaisessa avoimessa pienessä vientiteollisuusmaassa minimoida, on asian käsittelyn pohjalta kehitettävissä.