NATOn puolustusministerit kokoontuivat Brysselissä keskiviikkona. Ainakin päivälliselle taisivat kutsun saada myös NATOn tehostetun kumppanuusohjelman osallistujamaiden, ainakin Suomen ja Ruotsin puolustusministerit sekä EU. Päivällisellä varmaan keskusteltiin sekä ajatuksista EU:n puolustusyhteistyön kehittämisestä, Naton ja EU:n pyrkimyksistä lisätä yhteistyötään, sotilaallisen liikkuvuuden kehittämisestä eli erilaisten rajaesteiden poistamisesta raskailta kuljetuksilta ja erityisesti NATOn nyt uudistetusta Venäjän uhkakuvasta.
Hesari uutisoi jälkimmäisestä mm. seuraavasti:
”Natossa
on huomattu, että Venäjän suunnittelussa sen länsiraja on yhtä
sotanäyttämöä aina arktisilta alueilta Mustallemerelle”, kertoi
puolustusasiantuntija, joka kuvaili meneillään olevaa muutosta
nimettömänä esiintymisen ehdolla.
Neljä vuotta sitten länsi vuorostaan reagoi Venäjän Ukrainassa käynnistämiin voimatoimiin kohentamalla omia valmiuksiaan alue kerrallaan, kuten esimerkiksi Itämeren alueella
NYT Natokin puhuu ”koko sotanäyttämön lähestymistavasta” ja ”laaja-alaisesta sodankäyntikyvystä”.
Neljä vuotta sitten länsi vuorostaan reagoi Venäjän Ukrainassa käynnistämiin voimatoimiin kohentamalla omia valmiuksiaan alue kerrallaan, kuten esimerkiksi Itämeren alueella
NYT Natokin puhuu ”koko sotanäyttämön lähestymistavasta” ja ”laaja-alaisesta sodankäyntikyvystä”.
Kun
Suomen puolustus ja NATO eri yhteyksissään on ollut monien blogi –
artikkeitteni aiheena, päätin nyt hiukan aiempaa tarkemmin tukia
mikä tuo NATOn ja Venäjän raja-alue, siis tuo potentiaalinen ”koko
sotanäyttämö” oikein on. Olihan tuossa edellä linkitetyssä
artikkelissa hieno karttakin.
Yllätyksekseni
havaitsin, että yhtenäistä rajaa yksittäisillä NATOn
jäsenvaltioilla ja Venäjällä oli vain 703 km (naapureina
Norja, Viro, Latvia), vaikka koko Venäjän länsiraja mittaa
4578 km. Eli vain 15 %. Toki, jos huomioon otetaan lisäksi
Kaliningradin alue, se kasvattaa kumpaakin lukua vielä 433 km
(naapureina edellisten lisäksi Liettua ja Puola).
Venäjän
suurimmat naapurit (Ukraina ja Suomi, NATON kumppaneita vaan ei
täysjäseniä) vastaavat yhteensä 2916 km:stä (64 %).
NATOn
jäsenmaiden itärajat – oikeammin ehkä Venäjään
suuntautuvat rajat – ovat yhteensä 3319 km (Norja, Viro,
Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari, Romania plus sen raja
Moldovaan). Plus Kaliningrad.
Jos
Valko-Venäjä lasketaan ”osaksi” Venäjää, mitä
sotilassopimuksen perusteella voi ehkä perustella, olisi näin
muodostuva Venäjän länsiraja pituudeltaan 5419 km. NATOn
varsinaisilla jäsenillä olisi tällöin yhteistä rajaa siihen 3319
km (Norja, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari,
Romania). Kun siihen lisätään NATOn kumppanien rajat puhutaan jo
5419 km:stä, eli NATO-kokonaisuus on Venäjä/ValkoVenäjän
naapuri koko rajan osilta. Plus Kaliningrad.
Ei
siis välttämättä kovinkaan suuri ihme, että Putler ylläpitää
jatkuva konfliktia Ukrainassa, eikä katsele hyvällä Suomen
valumista entistä tiiviimmin kohti NATOa. Saapas nähdä miten hän
reagoi tämän viikon edellä mainitun Nato tapaamiseen ja tänään alkavaan Münchenin kokoukseen. Jälkimmäisessä hän aiemmin on kyllä tehnyt kantojaan
selväksi.
Aina
Neuvostoliiton romahtamisesta alkaen EUn NATO-jäsenvaltiot,
etunenässä Saksa ovat supistaneet puolustustaan ja
puolustusmenojaan. Ei liene ihme, että jenkit eivät enää halua
vain katseella seurata euroopalaista kohellusta Euroopan puolustuksen
osalta. Ei ole ensimmäinen kerta.
Eikä aiheeton. Ennemminkin maksajan ”puheenvuoro”.
Sitä
Eurooppa saa mitä on tilannut. Toisaalta; taas kerran kantavana
ajatuksena läpi näkyy kansallinen intressi: nyt muodossa Make
America Great Again. USAn talous aiotaan ilmeisesti nostaa
edistämällä maan sotateollisuuden tilauksia Euroopasta. Ja onhan
siitä pitkäaikaista hyötyä myös kilpailun vähentymisessä,
mutta jenkkien kannalta ehkä lyhytnäköistä kumminkin.
Liitän tähän alle valikoiman linkeistä hakusanoilla puolustus ja Nato löytämistäni aiemmista kirjoituksistani, omalla blogillani vuosien varrelta. Sikäli jos kiinnostaa.
6 kommenttia:
Hakki,
kun tuota liittämääsi kartaketta tarkastelee, en voi olla muuta mieltä kuin mitä Lavrov sanoi eilen Münchenissä:
"Lavrov syytti länttä muun muassa Venäjän-vastaisesta propagandasta sekä sotilasliitto Nato sen laajentumisesta itään Venäjän rajoille."
Kun asetelmaa tarkastelee veli venäläisen näkökulmasta, asia on juuri näin. Mitä Ukrainan konfliktiin tulee, minusta täytyy palauttaa mieleen lähtökohta, Maidanin aukion mellakat. Siinähän alkuunpaneva voima oli EU:n lupaus lähemmästä yhteistyöstä EU:n ja Ukrainan välillä. Kansa siitä innistui - ehkä manipuloitiin - mellakoihin Kiovassa ja maan demokraattisesti valittu venäjämielinen presidentti ajettiin maanpakoon. Venäjä sitten teki heti sen mitä odotinkin, miehitti Krimin turvatakseen itselleen tärkeän Sevastopolin laivastotukikohdan. Venäjämielisessä Itä-Ukrainassa syntyi sisällissota, jota Venäjä tuki samalla tavoin kuin mitä se tekee nyt Syyriassa. Länsi laittoi kauppapakoitteet Venäjää vastaan ja on siitä lähtien esiintynyt ikäänkuin piruna pyhimyksen valepuvussa. Lännen toiminta Venäjää vastaan on varsin amerikkamielistä, ja mitä EU:n kauppapakotteisiin tulee, niistä kärsii eniten Suomi pienentyneen rajakaupan muodossa. Tästä muuten olisi pitänyt saada kompensaatiota EU:lta, mutta munattomat suomalaiset poliitikot eivät tällaiseen ryhdy.
Minusta tämä asetelma Venäjä pahis, Länsi hyvis ei ole niin mustavalkoinen kuin mitä Lännen ja suomalainen lehdistö antaa ymmärtää. Lännen työntyminen Naton muodossa aivan Venäjän iholle ei ole ollut kovin valtioviisasta, väliin olisi pitänyt muodostaa puolueeton puskurivaltioiden vyöhyke, johon olisi kuulunut myös Suomi.
Tulee mieleen Kuuban kriisi. Silloinhan Neuvostoliitto oli sijoittamassa ohjuksiaan aivan USA:n etupihalla ja mikä valtava älämölö siitä sitten tulikaan. Neuvostoliitto perääntyi. Nyt on tapahtunut samanlainen etupihavaltaus USA:n (= Nato) suunnalta ja sen pitäisi olla ihan korrekti juttu. Minusta ei ole ja tässä suhteessa Lavrovin eilinen kannanotto on minusta oikeutettu.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Eipä hassumpi analyysi ollenkaan. Ja varmasti Lännen työntyminen Venäjän iholle ei ole ollut kovin valtioviisasta.
Toisaalta pitää varmaan myös huomioida, että Itäinen Saksa, Puola, Tsekki, Slovakia, Romania, Moldova, Georgia, Bulgaria, Unkari, Viro, Latvia, Liettua, Ukraina ja mitä niitä nyt muita nyt onkaan, ovat oman kovan koulunsa jo venäläisestä ylivallasta noin 50 vuotta kokeneet. Osa jopa lähes 80, mm. Ukraina. En oikein jaksa uskoa, että pelkästään kansan innostuminen johti Janukovitshin pakoon Venäjälle. Valtion kassan osa mukanaan helpottaa paljon sopeutumisessa, kun usko petti.
Minusta tuntuu siltä, että Länsi, sen paremmin kuin NATOkaan ei näihin maihin ole vastoin niiden hallitusten tai ehkä jopa kansalaisten halua, pakolla tunkeutunut? Varmaan ilman valtioviisautta tosin?
Miksi muuten Venäjä katsoo tarvitsevansa ympärilleen puskurivaltioiden vyöhykkeen, puhumattakaan siitä, miksi se katsoo olevansa sellaiseen oikeutettu? Mihin se moisia muuten edes tarvitsee? Miksi me entisten puskurivaltioiden asukkaatkin tunnumme moisen hyväksyvän? Onko kukaan kysynyt puskurivaltioilta, mitä mieltä ne ovat? Eivät aiemmatkaan puskurivaltiot kovinkaan tyytyväisinä Neuvostoliiton valtaa muistele? Eikö meillä ole jo ihan riittävästi kokemuksia siitä, mihin moinen ajattelu johtaa?
Olisiko Euraasian mantereen kaikkien kansakuntien kannalta positiivista, että Venäjänkin vähitellen kehittyisi ja luopuisi ainaisesta vakaumuksestaan, että kaikki muut ovat heitä vastaan ja heitä hyväksi käyttämässä?
Ps. Valitan, tämä kirjoittaminen ei nyt oikein luista.
Hakki,
+++ Miksi muuten Venäjä katsoo tarvitsevansa ympärilleen puskurivaltioiden vyöhykkeen, puhumattakaan siitä, miksi se katsoo olevansa sellaiseen oikeutettu? Mihin se moisia muuten edes tarvitsee? +++
Venäjä näkee edessäolevan kolmannen maailmansodan tulemisen. Oma arvioni on, että Lähi-Idän vastakkainasettelu johtaa Syyriassa sotaan Venäjän ja USA:n kesken. Sama voi tapahtua Iranin ja Saudi-Arabian kesken, USA parhaillaan varustaa saudeja ja Israel voi hoitaa osan käytännön sodankäynnistä. Tässä yhteydessä sota laajenisi myös Itämerelle, joka on Venäjän tärkein huoltoreitti Välimeren pohjukkaan. Tähän liittyy myös Krimin valataus ikäänkuin esitoimenpiteenä. Tässä skenaariossa Venäjä tuntee olonsa hankalaksi kun Nato on jo aivan sen iholla. - Suurvaltapolitiikassa ei ole mitään oikeutusta, se on viidakon lakia, isot syövät pienempänsä ja nopeat hitaammat.
Tämän suuren sodan valmistelut on jo aloitettu, tämä ihan puskista tullut taloudellinen korkeasuhdanne on varustautumiskierteen kausaali kun aseteollisuuden volyymi säteilee läntisiin kansantalouksiin. Tästä noususuhdanteesta ei ns. talousviisaiden parissa ollut vuosi sitten mitään aavistusta.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Voisiko siis yksi Venäjän keskeisistä ongelmista olla sen vihakuva naapureistaan. Siis kaikista niistä, jotka eivät suoranaisesti ole sen taskussa? Puskurivaltioiden epäluuloa ruokitaan Venäjän toimesta järjestelmällisesti mitä erilaisimmin keinoin, alkaen sen lainsäädännön määräyksistä kaksoiskansalaisuuden omaavien lojaliteetin lähtökohdista, puskuriaan lastenvalvonnan väitettyihin rikoksiin, päätyen jatkuvaan valtiolähtöiseen trollaamisen, vihapuheiden lietsontaan ja yhteiskunnan henkisen vastiustuskyvyn murentamiseen?
On tietysti julkisten keskustelujen hyväksytty lähtökohta, että suuret vie ja pienet vikisevät, mutta keskinäistä luottamusta ei moisilla toimilla luoda. Eiköhän meidänkin Kekkoslovakialaisuutta tule arvioiduksi sellaisena kun se on - matelevana ruskeakielisyytenä. Vastakohtana ei ole suur-suomalainen puhdasotsaisuuskaan, ennemminkin vanhan sanonnan mukainen "tunne oma tilasi, anna arvo toisellekin"? Molempiin suuntiin.
Vaikkatuon kolmannen maailmansodan ensimmäisiä laukauksia on ammuttu jo monta vuotta on vielä mahdollista kieltäytyä siihen lopullisesti heittäytymisestä. Se edellyttäisi kieltämättä askelia, joita on turha odottaa Putlerin, Trumpin, Erdoganin, Orbanin, Netaniahun, Duterten jne. jne (vast.) porukoilta. Mutta jostain sekin on löydettävissä. Valitettavasti yhä polarisoituvissa yhteiskunnissa vaalit eivät ratkaisuja taida tuoda. Ja Messiaissa on se vika, ettei niistä tarpoeen tullen, ennen Harmageddonia sopuisasti irti pääse?
Hakki,
+++ Ps. Valitan, tämä kirjoittaminen ei nyt oikein luista. +++
Tämä aika on niin masentava, että näiden ikävien asioiden kirjoittaminen ei aina ole niin mukavaa. Väestöräjähdys ja sen aiheuttama ilmastonmuutos, lähestyvät sodat ja selkkaukset, poliittisten järjestelmien korruptuneisuus. Niiden analysoiminen generoi ahdistuneisuutta ja tarvetta pään panemiseksi pensaaseen. Toisaalta vanhalle miehelle tuo helpotusta, että tästä kaikesta pääsee pois kun tämä tulevan horisontti alkaa olla jo niin kovin lähdellä. Minulla ei ole kaukana ajatus, että lopetan kaiken tämän skeidan seuraamisen ja keskityn niihin asioihin, jotka ovat kauniina edelleen olemassa; rakastettavaan puolisooni, lintujen lauluun ja suomalaisen kesäisen luonnon kesäyön hiljaisuuden kuunteluun omassa rauhassa, sikaaria poltellen ja hieman whiskyä lipittäen. Tyytyväinen mieli kehittyy myös siitä tietoisuudesta, että on saanut elää kokemusrikkaan elämän rauhan olosuhteissa ja taloudellisesti vaurastuvan yhteiskunnan yltäkylläisyydessä. Elämme suurta muutoksen aikaa ja meidän jälkeemme tulevilla ei näitä olosuhteita tule olemaan. Olemme etuoikeutettuja.
Juuri äsken kuulin kevään ensimäisen peipposen laulavan ja näinkin sen puun oksalla. Se on aina sydäntäsärkevä kokemus. Mutta tämä kokemus ei ollut vielä Suomessa, missä parhaillaan ovat talven paukkupakkaset päällä. Tsemppiä sinne.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Juu, ei ole peipoista sen paremmin kuulo-, kuin näköhavaintojakaan. Pakkasta toki on muutama aste, mutta taivas on taas ihan kirkas. Tuosta muusta:
Olemme kieltämättä olleet, ja edelleenkin olemme etuoikeutettuja, meneviä miehiä. Vaikka nykytrendien mukaisesti minun olisi poliittisesti korrektimpaa ehkä vain todeta "me too"? Siis kaiken muun osalta kuin vanhuuden. Nuoriahan tässä vielä ollaan ja aiempien kertomusten mukaan parhaat vuodet ovat vielä edessä. Tosin se edellyttää terveyden säilymistä, mihin sekä sikaarit ja whiskey antavat kyllä hyvän pohjan.
Mitä taas kirjoittamisen luistamattomuuteen tulee, se johtuu lähinnä pitkään (peräti noin 1 vuosi!) jatkuneesta harjoittamattomuudesta. Tässä iässä kunta tuntuu rapautuvan nopeammin kuin ennen. Vakaa uskoni on kuitenkin, että kyllä vanhakin oppii. (Piti olla syrjäytynyt nuorikin....) Vanhuushan tulee vasta sitten kun painamme lopullisesti pään pensaaseen. Tai sen alle.
Ps.
Ja kuka näitä minnunkaan hengentuotteita sitten enää kommentoisi?
Lähetä kommentti