torstai 1. syyskuuta 2016

Kaikella on aikansa

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Kun hyvin suunnitellaan rakenteet kestävät. Käytössä kuitenkin havaitaan aina kohtia, joita tulee ajan myötä vahvistaa, tukea tai peräti korjata, jotta rakennelma turvallisena ja toimivana voi jatkaa. Jo yksin ajan kuluminen ruostuttaa.

Kestävä rakennelma sisältää taatusti aina myös kohtia joissa voi keventää, ohentaa, oikoa ilman, että rakennelma rojahtaa. Mutta jos vuodesta toiseen vain kevennetään, ohennetaan, oiotaan vääristä kohdista tai peräti liikaa, itse rakennelma muuttuu epävakaaksi ja viimeisessä vaiheessa rojahtaa korjaamattomaksi jäteläjäksi.

Olemme korjanneet ja kehittäneet rakennelmaamme - järjestelmäämme - noin 90 vuotta. Viimeiset vuodet olemme keskittyneet keventämiseen, ohentamiseen ja oikomiseen.

Sekä rakentamiseen että kehittämiseen ja viime vaiheessa myös tuohon keventämiseen, ohentamiseen ja oikomiseen ovat osallistuneet kaikki. Ja jokainen on varma, että jos ongelmia on, ne ovat jonkun muun ongelmia.

Kaikki keskittyvät valvomaan vain omia etujaan. Kun kaikki katsovat yksityiskohtia, kukaan ei huolehdi kokonaisuudesta.

Nyt alkaa kuitenkin olla varmaa, että rakennelma jo huojuu tekemiemme muutosten painosta ja paineista. Juustohöylä tappaa. Eivätkä paineet ole vähenemmässä. Päin vastoin.

Jossain vaiheessa, mieluiten ennen kuin nykyinen rakennelmamme lopullisesti hajoaa, meidän on luotava uusi.

Kannattaa muistaa se kamelin selän katkaisija. Se voi olla mitättömän pieni itse aiheutettu lisäkuorma tai ulkoa tuotettu rasite. Kumpiakin on tässä ajassa tarjolla yllin kyllin.

Meistä itsestämme riippuu toimimmeko vai haluammeko toimia vasta itkun jälkeen?

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

samaa mieltä. Suomen kuntien määrä on aivan ylimitoitettu ja on lähinnä Kepun ja miksei myös RKP:n valtapolitiikkaa. Kuntajako perustuu siihen aikaan, kun kuljettiin hevosella ja kirkkoveneellä. Yhteiskunnallista säästöä saataisiin siirtymällä aluehallinnossa maakuntamalliin. Säästöä saataisiin myös siinä, että pienten kuntien osaamattomuus korvataan suuremman alauehallintoyksikön osaamisella. Pieniä kuntia hallitaan yhtä osaamattomasti kuin asunto-osakeyhtiöitä ja päätösten pieleenmeno kyllä näkyy ja kuuluu.

Aikanaan kun minulla oli väylä Kuntaliiton ylimpään kepulaiseen johtoon, näistä asioista kävin sinne suuntaan mailivaihtoa provinssihallinnon puolesta. Mutta kannanottona sain, että tämä malli ei menisi poliittisesti läpi. Virkamies oli realisti. Mutta eipä taida tämä asia nytkään olla kypsä järkiratkaisulle ja tästä me kaikki maksamme. Turha sitä on kepulaisen pääministerin mitään Kikyä vääntää kun ratkaisun avaimet olisi omassa puolueessaan.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Juurikin näin. "Säästöä saataisiin myös siinä, että pienten kuntien osaamattomuus korvataan suuremman alauehallintoyksikön osaamisella." Sieltähän ne kymmenien ja satojen mijoonien säästöt pitkällä aikavälillä syntyisivät.

"Turha sitä on kepulaisen pääministerin mitään Kikyä vääntää kun ratkaisun avaimet olisi omassa puolueessaan." Niin täysin turhaa. Ja kyllä me maksammekin; vähintään noin 5 -10 miljardia vuosittain ylitse sen mihin meillä olisi varaa. Mutta jossain vaiheessa siihen tulee toppi. Silloin, kun kaikki luottamus Suomen kykyyn vastata sitoumuksistaan. Ei velkaa saa loputtomiin.

Ja kaikki tämä siksi kun Vanhasen II hallitus valtiovarainministeri Kataisen johdolla alkoi ottaa holtittomasti lainaa. Ilmeisesti joku oli vakuuttanut VVM:n virkamiehet ja kepun ja kokikset siitä, että valtion ei tarvitse koskaan velkaansa maksaa, kunhan hoitaa korot.

Mutta kun vienti ei vedä, kilpailukykyä ei ole vaikka vetäisi ja koko länsimainen eli globaali finanssimarkkina on ajettu samaan tilanteeseen jossain vaiheessa, varsin läheisessä tulevaisuudessa paska iskee tuulettimeen. Ja sitten sitä itketään...

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Mutta kun vienti ei vedä, kilpailukykyä ei ole vaikka vetäisi +++

Vienti ei vedä kun meillä ei juurikaan ole Nokian jälkeen sellaisia tuotteita, joilla olisi kysyntää ja kysynnän volyymia. Poikkeuksia tietenkin on, Vaisala ja Kone kärkipäässä. Ei se vienti näilläkään ole etupäässä hinnasta kiinni vaan tuotteen laatu on määräävässä asemassa. Aihetta repostellaan mm. tässä http://blog.hse-econ.fi/?p=6798 . Skeida ei mene kaupaksi sitten millään hintaa. Mutta nyt julistetaan syntipukiksi liian korkeat palkat. Saksan vienti vetää siitäkin huolimatta, että palkkataso on siellä korkeampi ja palkan ostovoima Suomea merkittävästi korkeampi. EK ja Kokkoarit haukkuvat väärää puuta.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Ei mitään uutta. Olen kanssasi samaa mieltä. Vain landelainen ostaa vapaaehtoisesti paskaa.

Mutta kepuleille ja kokiksille syntipukiksi kelpaa liian korkeat palkat. Vaikka niillä sinänsä ei ole mitään tekemistä varsinaisen syyn kanssa. Varsinaisen syyn poistamiseen ei panosta kukaan. Se kun tekee puolueelle liian kipeää.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

voisiko syynä huonoille vientituotteille olla laajemmallekin suomalaista työelämää riivaava "kaiken maailman dosentit -mentaliteetti". Meillä ei korkeaa akateemista osaamista arvosteta, eikä yritysmaailma ole kovin innovaatiogeneroiva. Kun verrataan suomalaista yritysmaailmaa saksalaiseen, jälkimmäisessä on tohtoreiden osuus varsin runsasta. Voisiko olla, että juuri saksan vientimenestys perustuu tähän, tuotekehittely on akateemisen askeleen edellä.

Itselläni on ikävä muisto, kun kauan sitten Saksan stipendivuoteni jälkeen palasin aikaisemmalle työnatajalle uusia ideoita puhkuen. Kaikki ne torpattiin järjestäen: "no me tehdään nyt kuitenkin tällä vanhalla totutulla tavalla". Eikä kukaan ollut kiinnostunut siitä, mitä minä tuo vuoden aikana olin nähnyt ja oppinut. Siinä mielessä hukkareissu. Suomalaista yritysmaailmaa vaivaa hyvinkin innovaatiovihamielisyys ja pomoja alemmuskompleksi paremmin kouluttautunutta alaista kohtaan.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...


Taisit jälleen kerran osua naulan kantaan.

Meillä jopa varsin hyvät kehitysedellytykset omaavat yritykset tuntuvat vierastavan akateemista osaamista. Pienyritykset (siis alle 250 henkeä työllistävät) tuntuvat pitävän "akateemikkoja" ennemminkin uhkana kuin mahdollisuutena.

Olisiko niin, että teoriaherroja pelätään? Vai niin, että yrittäjän huono itsetunto estää?