Olisiko
meidän ja asiantuntijoittemme ymmärryksessä ja osaamisessa vikaa?
Tämä tuli jälleen kerran auttamatta mieleen, kun tutustuin
taloustieteilijä
Joseph
Stiglitzin esittämiin ajatuksiin aamun Hesarissa otsikolla ”Te ryöstätte lapsiltanne” – taloustieteen nobelisti Stiglitz kummeksuu Suomen leikkauksia ja työmarkkinauudistuksia. Eikä
hän todellakaan ole ainoa toimiemme tarkoituksenmukaisuutta
arvosteleva talouden nobelisti.
Kun
poliittisia päättäjiä on ainakin minun hyvin vaikea pitää
oikeastaan minkään taloutemme kannalta keskeisen alan
asiantuntijoina jään ihmettelemään, mitä tietoa nämä meidän
talousviisaamme Vartiaisemme,
Korkmanimme,
Kajanderimme,
Vihriälämme
todella omaavat? Ja keiden suosituksia poliitikot päättäessään
noudattavat?
Tätä nykyistä, Saksan ja Wolfgang
Schäublen
politiikkaa noudattamalla meidän käy satavarmasti kuin mustalaisen
hevoselle. Vaikka muualta maailmasta raportoidaan nousun jo alkaneen,
sellaista nousua ei ole edes näköpiirissä, joka meidän taloutemme
raiteille taas nostaista. Ja Nokian kaltaisia onnenkantamoisia on
turhaa odotella. Leikkausten lisäämisen tiellä me todella
ryöstämme lapsiltamme. Heille jäävät vain rauniot.
Ennen
kurki kuolee kun suo sulaa.
Vaikka
Lähes kaikki suomalaiset maksavat veroja mielellään meidän
on kansana helppoa olla samaa mieltä siitä, että Suomen julkinen sektori on liian kallis, kankea ja toimintaedellytyksiä liikaa sääntelevä. Mutta
siitä, miten julkisen sektorin kustannustaakkaa voisi mahdollisimman
pienin vaurioin leikata, olen nykyhallituksen kanssa vahvasti eri
mieltä.
Ylisuuren
kustannusrasituksen lisäksi ongelmanamme on julkishallinnon
työllistämä kansalaisten määrä. Tai oikeammin se, että
yksityinen sektorimme ei työllistä riittävää osaa
työvoimastamme elättämään moista hallintoa. Eikä se nykyisellä tavallamme toimia voikaan,
”hyvinvointimme” tulee liian kalliiksi. Se todella tappaa
yrittelijäisyyden, innovoinnin ja halun ja kyvynkin investoida.
Historiallisesti
meidän ongelmamme ei ole työvoimapula, vaikka niin aika ajon
väitetään ja sen seurauksilla pelotellaan. Kun työllisyydestä
- syystä mistä tahansa, vaikkapa vientikysynnän kuihtuminen tai aluepoliittiset tarpeet
- on meillä muodostunut pohde, kyseessä on lähes poikkeuksetta
ollut työttömyys. Kun puolueista on vuosien myötä kasvanut yhä
selkeämmin jäsenkuntansa ja siksi katsottujen etujärjestöjä, ne
vastaavat työllisyyspohteisiin lisäämällä koulutusta,
”toimeentulotukia” ja julkisen sektorin työllistämisellä,
koska lähinnä ne ovat puolueiden hallussa olevia suoraviivaisia
keinoja. Eikä tilannetta hyvien aikojen koittaessa korjata, päin
vastoin. Tunnetusti rasva on ikuista.
Tarkoituksenmukainen
ratkaisu meidän ongelmiimme ei ole sen paremmin julkishallinnon
palkansaajoihin kohdistuva juustohöylä, kuin yksityiseenkään
sektoriin kohdistuvat palkanpienennykset – eivät meidän
palkansaajien käteen jäävät nettopalkkamme kohtuuttomia, eivät
edes suuria suhteessa muiden palkkoihin ole - vaan julkishallinnon rakennemuutos. Se sama, jota
puolueet – myös kaksi näistä nyt hallitusvastuussa olevasta
kolmesta – väittävät yrittäneensä jo vuosia. Se sama josta
SAKn Lauri Lyly
sattuvasti Rautatientorilla totesi "Onko sote-uudistus saatu
maaliin? Entä kuntauudistus? Ei ole, vaikka on vuosia vatuloitu.
Hallituksen ei pidä tulla työmarkkinakentälle sähläämään ja
rikkomaan sitä luottamusta, joka tarvitaan tulosten
aikaansaamiseksi"
Olen
edustanut jo kauan, ja edustan edelleenkin kantaa, että ongelmiemme
perussyy ei ole ay-liike eikä yrittäjät tai yritystoiminta
yleensäkään. Syy on paljon syvemmällä. Väitän, että suurimpan
syynä on toimimaton markkinatalous ja pääsääntöisesti
toimimaton, etujärjestötoiminnaksi rapautunut demokratia.
Etujärjestö maasta löytyy kaikelle ja kaikille, mutta kokonaisuudesta ei
huolehdi kukaan. Maksumiestä etsitään aina palkansaajista, kun
itse ensin Arkadianmäellä jätetään tuloksellisen toiminnan edellykset hoitamatta
tai ne hoidetaan vaain oman ryhmäkunnan etujen pohjalta.
Kolme
viimeistä yhteiskuntasopimusehdotusta - Esko Ahon, Matti Vanhasen
ja nyt Juha Sipilän - ovat kuin samasta kynästä syntyneitä.
Sattumaako? Jokainen niistä lähtee siitä, että veronmaksajat,
mieluiten palkansaajat maksakoon lystin. Kuitenkin tilanteeseemme
pitkälti syypäät istuvat Arkadianmäellä. Ja
mikä yhdistää näitä yhteiskuntasopimuksen ehdottajia ja sote- ja
kuntauudistusvatuloijia?
Tekniikka ja Talous lehden artikkelissa TEKin pitkäaikainen toiminnanjohtaja
Heikki
Kauppi puhui asiaa. Ja erityisesti tasapuolisempaa asiaa kuin suurin
osa meistä muista. Ei kurimuksemme ole palkanansaitsijoitten syytä.
Eikä siksi ratkaisukaan. Ilman palkanansaitsijoiden aktiivista
tukea, pieleen menee. Puolueiden ja muiden etujärjestöjen on syytä
katsoa peiliin.
Siitä
ei ole erimielisyyttä, etteikö meidän julkinen sektorimme ole
tappavan kallis. Mutta leikkauksilla ja säästöillä - kenenkään
palkoista - ei tilanteen oikaisemista pystytä edes aloittamaan. Sitä
reagointia meilläkin on yritetty jo ainakin neljän aiemman
hallituksen toimesta. Ja tulos? - tilanne muuttuu vain huonosta,
huonompaan. Kurjasta tosikurjaan.
On
turhaa sitä paitsi aloittaa ja keskittyä leikkaamiseen, kun se mitä
tarvitaan on kokonaisvaltainen kansallinen kehittämisohjelma. Se on
muutakin kuin yksisilmäinen, yhden puolueintressin
yhteiskuntasopimus. Meidän on aikaansaatava yksityiselle sektorille
lisäarvoista työtä. Mieluiten sellaista, joista ulkomailla ollaan
valmiita maksamaan. Sitä ei leikkaamalla luoda.
Koko
nykyinen lähestymistapa, samoin kuin Aholla ja Vanhasella tätä
ennenkin on perse edellä puuhun. Tarvitaan aktiivisia, tasapainoisia
ja kokonaisvaltaisia toimia. Sellaisen luomiseen eivät
etujärjestöpoliitikkomme enää pysty. Aina on jonkun oma tasku
lähempänä kuin kontin tasku.
Nykyinen
hallitus on tähän mennessä saanut aikaan lähinnä kansalaisten
eripuraa sekä asenteiden kärjistymisen ja kovenemisen
työmarkkinoilla. Perjantain ”yleislakon” seurauksena tuntuisi
uusia mahdollisuuksia onneksi avautuneen. Se kieltämättä on kyllä
enemmän kuin viime lähes vuosikymmenen fantsuttelujen tyhjäkäynti.
Hyötyjä pitää tarkastella tulosten perusteella, eivätkä nyt esitetyt toimet yksikkötyökustannusten pienentämiseksi ainakaan kovin nopeasti näy toteutuneena vientikysynnän kasvuna. (Puhumme vuosista, useista vuosista emme kuukausista) Ennemmin se vaikuttaa kotimaista kysyntää pienentävänä ja siten todennäköisesti työttömyyttä lisäävänä. Lähinnä julkisen sektorin palkkakustannusten pienentämiseen liittyvät päätökset kiertyvät kovin, kovin hitaasti vientituotteiden hintoihin. Tarvitaan muutakin kuin biotalouden navetanmaalailut.
Hyötyjä pitää tarkastella tulosten perusteella, eivätkä nyt esitetyt toimet yksikkötyökustannusten pienentämiseksi ainakaan kovin nopeasti näy toteutuneena vientikysynnän kasvuna. (Puhumme vuosista, useista vuosista emme kuukausista) Ennemmin se vaikuttaa kotimaista kysyntää pienentävänä ja siten todennäköisesti työttömyyttä lisäävänä. Lähinnä julkisen sektorin palkkakustannusten pienentämiseen liittyvät päätökset kiertyvät kovin, kovin hitaasti vientituotteiden hintoihin. Tarvitaan muutakin kuin biotalouden navetanmaalailut.
Kannattaa
muistaa, että lait laaditaan Eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Eikä
ay-liikkeellä ole osaa eikä arpaa yritysten tuotekehittelyssä. Ja
kuten Financial Times taisi aivan oikein todeta, ei Nokia palkkakustannusten suuruuteen kaatunut.
Kun TeamFinlandille kävi vähän samalla tavalla kuin Air Finlandille aikanaan kysynkin, millä
tempuilla hallitus mahtaa yrittää vaikuttaa vientikysyntään?
5 kommenttia:
Jos "JOS"-miesten sanahelinästä syntyisi vientiä kävisivät sitä tuottavien koneet laakerit kuumina. Näitä jossittelijoita tuntuu tässä maassa riittävän. Sopisikohan, että veljet vasemmalta, ay-liikkeen tuella pantaisiin istumaan vientiyritysten ruoteliin. Osaisivat varmaan polkaista viennin vetämään. Ovat ainakin siitä puhuneet suut vaahdossa.
Nokia ei kaatunut palkkakustannusten suuruuteen,-ei todella. Kiinalaisten palkat ovat niin alhaiset, ettei niitä kehtaa kukaan syyttää Nokian kaatajiksi.
Eikös tämä viennin vetämättömyyden yhtälö ole helppo. Ne suomalaiset yritykset, jotka toimivat kansainvälisesti muualla kuin Suomessa tekevät tuloksensa siellä. Maksavat siitä huolimatta yhtiöveronsa isänmaallisesti Suomeen. Vaikka UPM panee paperikoneen seisomaan kannattamattomana Suomessa, mutta tekee paperia muualla? Syitä on varmaan monia. Suurin syy taitaa kuitenkin olla kustannusrakenteitten erilaisuus. Palkkatasoon ei tuotanto Suomessa pelkästään tyrehdy, mutta kustannustason kalleuteen varmasti. Kaupaksi käy huonokin tuote, kunhan hinta on kohdillaan.
A no nymous
Voi Ristus.
Tuolla alussa laitoitkin meidän asiantuntijat ryyppääseen: "...talousviisaamme Vartiaisemme, Korkmanimme, Kajanderimme, Vihriälämme todella omaavat?"
Nuo kaikkihan ovat samaan aikaan poliittisia toimijoita kun esiintyvät talousviisaina.
Stiglitz on päätoiminen nobelisti-taloustieteilijä.
Tähän voisi laittaa sen vanhan kansanviisauden: "sen lauluja laulat, jonka leipää syöt". En minä näe tätä sen ihmeellisempänä salaisuutena.
Toinen ongelma on meidän maamme koko. Eri alojen huippuasiantuntijoita on vain rajallinen määrä. Eräs harvinaisen avomielinen ja rehti uskovainen lääkäri kertoi, että kun yksi johtava asiantuntija saa johtavassa yliopistossa johtavan professuurin niin sellaisia rohkeita, jotka uskaltaisivat astua tällaisen auktoriteetin varpaille on joko harvassa tai ei ollenkaan.
Eräs toinen lääkäri kertoi miten käypähoito-suositukset syntyvät asiantuntijoiden ja lääketehtaiden sponsoroimalla konsensuksella. Harvalla pätevälläkään lääkärillä on rohkeutta poiketa noista suosituksista. Kun noudatat niitä suosituksia niin sinua tuskin syytettäisiin hoitovirheestä. Oikea totuus on sementoitu käypä hoito suosituksiin. Toki se aika usein on katsottava muodostavan toistaiseksi parhaimman hoitokäytännön.
Igor, long time no see
Noinhan se tietysti on. Herran pelko on Herran alku. Eikä kukaan tykkää veneenkeikuttajista.
Tuossa toteamuksessasi on kaksikin mielenkiintoista lisäaspektia.
Kuinka moni noista vähistä huippuasiantuntijoista todella omaa arvostuksen perustalla olevat tiedot, eli todella on huippuasiantuntija? Ja sitten artikkelin yhteen pointtiin, kunta- ja sote-uudistuksen tarpeeseen.
Johtuen väestömme koosta ja osaamis- ja tietotasovaatimusten kasvusta, meillä ei edes riitä asiantuntemusta hoitaa yli kolmea sataa kuntaa tehokkaasti ja tuloksekkaasti. Hyvä jos asiantuntemusta riittää edes vajaan parinkymmenen maakunnan pyörittämiseen. Eivätkä kuntien pienet, sisäänlämpeävät piirit välttämättä ollenkaan toteuta väestön kokonaisetua. Siellä kun tilan koko, suvun historia, kaverit ja poliittinen oikeaoppisuus määrittävät nokkimajärjestyksen.
Mutta kaikella on puolensa.
Voi Ristus!
Lähetä kommentti