Maahanmuuttokatastrofi on meille se kuuluisa "miljoonan taalan mahdollisuus"

Meillä ei ole maahanmuutto-ongelmaa. Meillä on maahanmuutto pohde. Meistä itsestämme riippuu käsittelemmekö tilannetta uhkana vai mahdollisuuttena. Ja mitä siitä teemme.

Vaikka nyt hetkeksi aktiivisesti unohdettaisi ihmisyyden ja inhimillisyyden vaatimukset en oikein jaksa uskoa, että nykyisillä pakolaisvolyymeillä Suomella olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia olla vastaanottamatta vähintäin sitä pakolaismäärää, jonka EU (lue Saksa ja Ranska) suuressa viisaudessaan meille päättävät osoittaa. En edes pitäisi meidän kannalta kovin fiksuna moista kantaa lähteä ajamaan. 

Eiköhän kansallisimagomme, vai olisiko kyseessä kansallinen Good Will ole jo ihan riittävästi ryvettynyt euro-kriisin ja Kreikan kurittamisen seurauksena? Puhumattakaan hallitustemme harjoittamasta velkaannuttavasta, ikiaikaisten (saavutettujen etujen) ja ainoastaan yhteiskunnallisten rakenteiden jatkuvuuden turvaavasta finanssipolitiikasta viimeisten 8 vuoden ajan? Kannattaa lisäksi muistaa, että vuoroin vieraissa. 

Käytännössähän olemme Risto Rytin ja Dallapee-orkesterin kuulussa päätöksentekotilanteessa: Tee mitä teet, kusessa oot kumminkin. Tai sitten lapsenkasvatuksen kohdassa Tee, tai itke ja tee. Kun - ei jos) - meidän on käytännössä mahdotonta muuttaa olosuhteita, niihin on syytä sopeutua mahdollisimman tehokkaasti ja myös itseämme hyödyttävällä tavalla. 

Tulijoiden määrä on vielä arvoitus. Puhutaan kuitenkin 15.000 - 30.000 tulijasta tänä vuonna. Se ylittää meidän aiemman vastaanottomme moninkertaisesti. Kuluista voimme ehkä suurenkin osan ilmeisesti saada Brysselin yhteiskassasta, jos asiaan paneudumme. Moinen määrä uusia kuluttajia tyydyttämättöminen tarpeineen voi olla talouselämälle ns. taivaan lahja. Kotimainen kulutus ainakin kasvaa. Jos oikein yritetään saadaan jopa yrittäjien ja työnantajien äänitorvien jatkuva marmatus työvoimapulasta ainakin hetkeksi vaiennettua. 

Suomi ei taatusti ole minkään yksittäisen seikan vuoksi, vielä vähemmän kokonaisarvion pohjalta pakolaisten ensisijainen Eldorado. Päinvastoin. Harva heistä on meistä koskaan mitään kuullutkaan. On meidän intressissämme, että heistä ja heidän lapsistaan kasvaa mahdollisimman nopeasti hyödyllinen osa yhteiskuntaamme. 

Kotoutumisen ensimmäinen edellytys ei ole toimeentulotuki eikä työttömyyskorvaus tai muunkaanlainen, korkeintaan keskimääräistä eurooppalaista tasoa olevan sosiaaliturvamme norkkiminen. Sen sijaan työ ja turvallisuus valtaosalle tulijoista on. Itäisen naapurimme uhoiluista huolimatta on turvallisuutemme aika hyvällä tolalla ja erinomaisella jos verrataan maahanmuuttajien lähtökohtiin. Siis mitä nopeammin maahanmuuttajat saadaan töihin, sitä parempi heille. Ja meille.

Kielitaito ja kansallinen yhteiskuntaoppi ovat ensiarvoisia keinoja juurruttaa tulijoita täkäläiseen yhteiskuntaan ja töitä tekemään. Osalle on ilmeisesti opetettava myös luku ja kirjoitustaito, ehkä jopa ammatti. Työllistetään edes näitä opettavat ammattilaisemme ja vertaistukijamme niin, että meidän kaikkien nykyinen apatia ja "kaiken valitus" Suomessa vähitellen saadaan samalla loppumaan. 

Vaikeuksia kohdattaessa meissä suomalaisissa ovat usein heränneet parhaat ominaisuutemme. Miksi ei nytkin. 

Meillä on nyt miljoonan taalan paikka.