Eagles fly singly
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
Onko NATO sittenkään pelkkä puolustusliitto?
Tätä mieltä olen ollut ja niin tuntuu olevan esimerkiksi se itse ja vaikkapa suomalainen Atlanttiseura. Muitakin mielipiteitä on esitetty ja sellaiseen törmääminen ja kommentoiminen pani taas kerran miettimään, mitä todella tiedän aiheesta.
Vastineessani totesin, että "Arabikevään ja varsinkin Libyan osalta olet oikeassa. Sama koskee määrättyyn rajaan asti ainakin Bosniaa, Irakia ja Afganistania. Ilmeisesti sanat ja teot eivät NATOssa aina kohtaa tai puolustamineen määritellään geopoliittisin käsittein." Aiempi kantani oli ehkä sittenkin oikeampi, kuin vastineeni.
Asian ajankohtaisuutta luonnollisesti lisää Ukrainan - Venäjän sota, Suomessa yleensäkin nyt jälleen vellova NATO-"keskustelu" ja ilmeisesti huomenna Walesin Newportissa allekirjoitettava Suomen ja NATOn isäntämaasopimus.
Asia lähti minulle selviämään selvittäessäni mieleeni juolahtanutta Falklandin sotaa ja miksi NATO ei ollut mukana. Pohjois-Atlantin sopimus koskee, sen 5 § mukaan "aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan". Jos yksin se, että Argentina ei hyökännyt Britannian kimppuun Ravun kääntöpiirin pohjoispuolella riittää selitykseksi.
Käänteisesti Afganistanissa NATO on siksi, että 9/11 World Centerin tornit sijaitsevat Pohjois-Atlantiin rajoittuvalla alueella Yhdysvalloissa ja se kutsui NATOn neuvoston käsittelemää tilannetta. Kolmen Muskettisoturin vala - NATOn peruskirjan 5 § - saatettiin voimaan. Mielenkiintoisen näkökulman syyhyn avaa myös Al Jazeera.
Bosniassa ja Libyassa toimittiin YKn turvallisuusneuvoston mandaatilla, Irakissa NATO ei ollut osapuolena ollenkaan, Kosovon olin kokonaan unohtanut.
Kyllä tämä pieni selvitysmatka saa minut palaamaan vanhalle kannalleni: NATO on puolustusliitto. Ainakin sellaiseen rajaan, ettei Venäjällä pitäisi olla syytä pitää sitä uhkana. Asian tekee kimurantiksi suhteessa Venäjään se, että tekeepä se mitä tahansa Euroopassa, 5 § saattaa tulla käytöön. Siksi kai Venäjä oli ainakin vielä jokin aika sitten yksi NATO-kumppaneista. Miksi nyt on siirrytty palauttamaan etupiiri-ajattelua ja luovuttu yhteistyöstä? Putler on ilmeisesti menettänyt uskonsa lännen vilpittömyyteen?
En väitä tämänkään jälkeen olevani oikeassa, mutta väitän tietäväni asiasta hiukan enemmän ja luulevani hiukan vähemmän kuin aiemmin.
PS.
Kantani Suomen NATOjäsenyyteen on sekin entinen.
PPS.
Ilmeisesti rauhaan pakottaminen ja kansainvälinen kriisinhallinta eivät tule NATOlle kysymykseen silloin, jos Venäjä on sotimassa Euroopassa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
30 kommenttia:
Hakki, olit oikeassa. Libyan pommituksiin oli YK:n mandaatti nyt kun tarkistin tarkemmin. Mutta ei se silti muuta käsitystäni Natosta. Tai sitten alan minäkin voimakkailla äänenpainoilla puhua miten suureessa isänmaallisessa sodassa Puna-armeija puolusti vain isänmaataan yms. Vaikka en ole Putinin ystävä millään tavoin ymmärrän siellä huolen aiheen kun Nato levittäytyy heidän lähelleen. Minkälainen möykkä oli aikoinaan kun Hrussen aikaan vietiin neukkujen ohjuksia Kuubaan. Nekin oli varmaan ihan rauhan puolustuksen merkeissä sinne vietyjä vai miten ;)
Hakki, olit oikeassa. Libyan pommituksiin oli YK:n mandaatti nyt kun tarkistin tarkemmin. Mutta ei se silti muuta käsitystäni Natosta. Tai sitten alan minäkin voimakkailla äänenpainoilla puhua miten suureessa isänmaallisessa sodassa Puna-armeija puolusti vain isänmaataan yms. Vaikka en ole Putinin ystävä millään tavoin ymmärrän siellä huolen aiheen kun Nato levittäytyy heidän lähelleen. Minkälainen möykkä oli aikoinaan kun Hrussen aikaan vietiin neukkujen ohjuksia Kuubaan. Nekin oli varmaan ihan rauhan puolustuksen merkeissä sinne vietyjä vai miten ;)
Igor
Kuuban ohjuskriisin vertaaminen NATOn jäseniksi hakeutuvien itsenäisten valtioiden haluun järjestää puolustuksensa valitsemallaan tavalla 2000-luvulla ei liene ihan helppoa? Myönnän toki, että Kylmän sodan aikaan NATOn jäsen USA oli sijoittanut ballistisia- ja ilmarorjuntaohjuksia NATOn jäsen Turkkiin.
Siellä olleet ballistiset 15 Jupiteria, jotka oli sinne sijoitettu muutamia vuosia aiemmin, olivat jo siihen aikaan vanhentuneita ja ne haluttiin poistaa, vaikka sitä ei NL välttämättä tiennyt. Ballististen ohjusten sijoittaminen Kuubaan olisi luonut jenkkien silmissä täysin uuden tilanteen heidän kokemaansa "kauhun tasapainoon"....Macarthyn aika vielä kirkkaana mielessä.
Elämme nyt vuotta 2014, emme vuotta 1962, emme liioin vuotta 1989. Onko todella niin, että NATO-pelolla on "perusteltu oikeus" Venäjällä? Eivätkö vuodet ja NATO-kumppanuus ole siellä opettaneet? Vai onko KGB ja Putler mielestäsi vain jääneet luokalle vai uponneet nostalgiaan?
Igor, unohtui vielä mainita; ei minunkaan käsitykseni Suomen jäsenyydestä NATOssa. ;-)
Asia ei ole yksinkertainen. Eikä mielestäni oikea vastaus ratkea ajattelemalla, että Naton puolella on rauhatahtoiset hyvikset ja Venäjä on se varsinainen pahis, valloitushaluinen ja sotainen imperialisti. Jonka armeija on vain hyökkäämistä varten. En ole Putinin kannattaja tai ihailija ja on minunkin myönnettävä että itäinen naapurimme Venäjä on edelleen totalitaristinen valtio demokratiakokeiluista huolimatta. Ja Yhdysvaltain Obama vaikuttaa jopa ihan tolkun mieheltä. Mutta Yhdysvaltain kaltaisessakin demokratiassa touhua kyyhkysten rinnalla myös vaikutusvaltaisia haukkoja. Mietin tässä mistä Suomen rikkain mies jättiomaisuutensa hankki, osittain perimällä aseteollisuudella tehtyä rahaa. Ja vaikka Natossa on muitakin jäseniä on Yhdysvaltain rooli siinä kuitenkin aika vahva. Asiantunteva selvityksesi jostain Turkkiin sijoitetuista vanhentuneista ohjuksista, jotka oli tarkoitus vielä sieltä jopa poistaa (kokonaanko?) ei vakuuta. Eikös Venäjän ohjukset ole jo valmiiksi olleet vanhanaikaisia ;) En ole noin tarkkaan perehtynyt missä kaikkialla Naton aseita tai joukkoja on ollut sijoitettuna. Mutta osaan hyvin ymmärtää venäläisten ehkä hiukan jopa paranoidin suhtautumistavan jos/kun Nato levittäytyy heidän lähelleen. Sinä vaadit, että heidän pitäisi vain olla sinisilmäisiä ja hyväuskoisia ja todella ajatella, että Natohan on vain hyvisten puolella. Eikä tässä venäläisten ymmärtämiseksi tarvitse olla Putinin tai Venäjän ihailija tai kannattaja. Mutta kuten alussa kirjoitin: asia ei ole alkuunkaan yksinkertainen.
Igor
Toki, kyyhkyjä ja haukkoja ja kaikkea siltä väliltä löytyy joka maassa. Enkä missään tapauksessa kuvittele NATOssa olevan pelkkiä hyviksiä ja Venäjällä pelkkiä pahiksia. Ja aina kannattaa myös muistaa miksi NATO aikoinaan perustettiin.
Kun NATOsta ja mistä muusta tahansakin on kysymys, minä en edes ajatuksissani vaadi yhtään mitään. En ole siinä asemassa, eikä siitä hyötyä olisi ollenkaan. Mutta en myöskään osaa ymmärtää, miten vuosien jopa parinkin vuosikymmenen positiivinen ja yhteistyötä korostava ja vastakkaisasettelua välttävä kehitys täytyy yks´kaks panna romukoppaan. Siitä sinisilmäisyys ja hyväuskoisuus on kaukana. Siinä luodaan uutta vastakkainasettelua.
Täytyyhän tämä jatkuva toilailu, josta kukaan tavis ei ainakaan hyödy, saada jollain loppumaan. Se tapa ei ole uhittelu, valehtelu ja "koulukiusaaminen".
Etupiirien ajattelu, niistä kiinni pitäminen tai niiden rakentelu ei ole tätä päivää. Toivottavasti.
Hakki, tuohon viimeiseen kommenttiisi voin täysin yhtyä.
Niin kauan kun NATO-nimen perään liitetään sana "puolustusliitto" se on sitä. Ne, jotka vaivautuvat syventymään NATO:n koko olemukseen löytävät sieltä paremminkin "avunantoliiton". NATO:han sitoutuu avustamaan muissakin katastrofeissa kuin sodassa.
NATO:lla on suuri merkitys siinä minne pääomat etebloituvat. Harvempi sijoittaja on valmis tuomaan huomattavia summia pääomaa maihin, jotka eivät ole NATO:n jäseniä. Näissä maissa on sijoittajien mielestä liikaa turvallisuusriskejä, joita ei pystytä paikallisesti hallitsemaan. Suomi on yksi tällainen maa.
Kannattaa selvittää kuinka paljon NATO jäsenyys on vaikuttanut entisten itäblokinmaiden kauppaan Venäjän kanssa. Siitä on vedettävissä johtopäätös siitä, miten jäsenyys vaikuttaisi Suomen kaupankäyntiin Venäjän kanssa.
Ahtisaari on kiistatta harkitseva ja viisas mies. Hänen kantansa NATO:on tiedetään.
Saattaisi olla parasta pyrkiä saamaan Venäjä NATO;n jäseneksi. Tokkopa Suomi enää sen jälkeen haraisi kovinkaan kiihkeästi jäsenyyttä vastaan.
Liittoutumat ovat perusominaisuuksiltaan aina samanlaisia. Puolustautua liittymän sääntöjen mukaisesti on komentmentti jonka perusolemus on ”you are with us or against us”, yksinhallitsijan tapainen, tässä tapauksessa sotilaallinen pakkotoimenpide, halusipa jäsenmaa sitä tai ei. Kuten tunnettua, ”in defence there is always the seed of offence”, joten on tahtomattaan joutua tuhotuksi, tai tuhota toinen, jonkun toisen maan tai mielipiteen ylläpitämiseksi.
Fun(deeraaja) ja Karl
Sortumattaa millään tavalla suomettumiseen, tuo Kaarlin "perusolemus on ”you are with us or against us” on luonnollisesti realismia. Varsinkin se on realismia, joka meidän on otettava huomioon valinnoissamme ja varsinkin päätösten ajoittamisissa.
Nyt ei ole aika liittyä NATOon, tai edes siitä uhota. (Vaikka eipä meillä sitä aikaisemmin oikein saanutkaan käsitellä.) Jo sitä voidaan pitää revassihenkisenä opportunismina varsinkin venäläisen siihen asennoituneen tarkkailijan toimesta. Meidän osaltamme tässä ja nyt NATO täysjäsenyys on kuin Lentävä Kalakukko, lähtenyt juna.
NATO-äsenyys on yksi puolustuspoliittinen vaihtoehto siinä kuin muutkin. Olemme nyt valinneet yleiseen asevelvollisuuteen nojaavan, itsenäisen puolustuksen. Pysytään nyt siinä ja käytetään hyväksi edes sen mahdollisuudet "kokonaisuudessaan", vaikka Venäjän - Ukrainan sota ymmärrettävästi muodostaa meillekin ison pohteen.
Seuraavan "mahdollisuusikkunan" avautumista silmällä pitäen keskustelua voidaan toki käydä ja pitääkin käydä. Nykyinen politiikkamme antaa meille kansallisesti myös selkeitä etuja yli sotilasliittoihin kuulumisen. Historian odottamattomissa kehityssuunnissa se antaa meille mahdollisimman täydellisen päätös- ja toimintavapauden.
Karl, ilmaisit liittoutumien syvimmän olemuksen. Noinhan se on.
Suomi on linjansa valinnut. Liittyessään EU:iin ratkaistiin Suomessa lähes kaikki yhteiskunnan toimintalinjat. Ainoastaan sellaiset asiat jäivät ratkaisematta, joitten hoitamiseen tarvitaan paljon rahaa ja erikoisosaamista ja sellaisen perään haikaillaan kun harkitaan NATO:oon liittymistä.
Mikään liittoutuma ei ole eduksi kansalle, joka haluaa olla itsenäinen, mutta valintoja on tehtävä, jos mielii pitää edes ne arvot, joihin on sitoutunut.
Henkilökohtaisesti en haluaisi Suomen olevan missään itsenäisyyttä vähentävässä liitossa, mutta ymmärrän olla realisti.
Toisaalta Suomi ei ole liittynyt NATO:on. Toisaalta se on syvemmällä NATO:ssa kuin moni NATO_maa.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Taidetaan olla jo nyt tilanteessa, jossa keskustelu liittymisestä voidaan lopettaa, sillä asia on jo loppuun käsitelty,- omalla tavallaan.
Fun(deeraaj)
Yksilöipä vähän, missä suhteissa ja miten Suomi on syvemmällä kuin moni NATO-maa? Millä tavalla mielestäsi "keskustelu liittymisestä voidaan lopettaa, sillä asia on jo loppuun käsitelty - omalla tavallaan"?
Hakki ja Fundeeraja.
Kun sanomme, ”on luonnollisesti realismia”, sanallista realismia kylläkin, mutta tuskin realistista toimintaa. Toimintamme rakentuu mielipiteisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin ja realismi on mitä teemme ja kuinka teemme. Oman nahkamme säilyttämiseksi kuvittelemme, että yhtymällä suurempaan ryhmittymään olemme turvallisemmassa asemassa kuin yksin, mutta siinä onkin mielipiteen heikkous, koska juuri tuolloin iso ”roihu” saa alkunsa jyrkistä mielipiteistä ja vain joustamattomat mielipiteet pakottavat sokeisiin tekoihin. Pienemmät roihut ovat aina olleet hallittavissa, kun sitävastoin isoille ei voida tehdä mitään. Jokaisen on pakko olla mukana ja mukana oleminen ei ole, liittoutumien vallitessa, vaihtoehto kenellekään. Kuulumalla puolelle tai toiselle on varmin tapa joutua tuhotuksi. Ruotsi ja Sveitsi selviytyivät viime sodasta ehjin nahoin, mutta tämänhetkinen sotateknologia tuskin on rajoitettavissa edes olemalla puolueettomana osapuolena.
”Puhumalla” ei koskaan ole päästy muuhun kuin vaikean tilanteen siirtämiseen huomiseen. Ehkä lopullista ratkaisua ei ole olemassakaan, muutenhan kehittyminen lakkaisi vallan kokonaan, ainakin Evoluuttio teorian puitteissa. Todenperäinen muuttuminen tulee alkaa ihmisestä itsestä, koska emmehän voi tehdä jotakin sellaista mitä emme itse ole, kuten lopettaa sodat, jollemme aloita sotien synnyttäjästä, itsestämme, mistä kaikki erimielisyydet ovat lähtöisin. Mitä teemmekään, ajatuksesta johtaviin tekoihin nähden, on taustamme sanelemaa ja sen ohjaamina toiminnoissa, mitä ne sitten ovatkaan ristiriitoineen, päädymme ja voimme päätyä tekoihin. Jos tuo nähdään realistisena factana, niin kuinka voit jatkaa muuttumatta sellaisen selkiön valossa?
No, Suomen aseistus on yhteensopivampi Natoon kuin esim. kolmen muun natomaan. Suomen puolustusbudjetti on lähempänä Naton suosittelemaa kuin viiden muun natomaan.
Iloniemen lausuntoa lainaten totean, että Suomi on sitoutuessaan Natoon hankkinut itselleen ne ongelmat, jotka Natoon liittyminen tuo tullessaan, mutta ei ole saanut turvatakuita, koska ei ole Naton jäsen.
Satuin katsomaan TV1:n dokumentin Suomen sotavuosista 1939-45.
Menneet sotavuodet olivat kovia, mutta eivät läheskään yhtä tuhoisia kuin mitä sota on tänä päivänä. Kaikki keinot on otettava käyttöön, jottei Suomi enää koskaan joudu kokemaan vastaavia. Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa hankkia yksin itselleen uskottavaa puolustusta.
Yhteenkään Natomaahan ei ole toistaiseksi hyökätty!
Karl puhuu kyllä asiaa, mutta on myöhässä ajatuksineen. Suomi on sitoutunut EU:iin ja liittoutunut Natoon. Näistä tosiasioista ei päästä mihinkään.
Toimittaja Schanz haastatteli tänäään Kekkostutkija Suomea. Siinä Suomi ihmetteli missä vaiheessa kaimavaltio olisi ollut itsenäinen? Schan kysyi, mitä Kekkonen Suomen mielestä sanoisi, jos arvostelisi nykyisiä päättäjiä. "Saatanan tunarit", arveli Suomi.
Fun, Karl ja muut
Juuri näin: Yhteenkään NATO-maahan ei ole hyökätty. Ja kuten sanot; toistaiseksi. Ja tästä huolimatta uskallan olla eri mieltä tarpeestamme liittyä NATOon täysjäsenenä. Mitä kauemmin pystymme pitämään kohtalomme päätöksenteon itsellämme ja sen todennäkjöisempää on, että ratkaisun keskeinen sisältö on kansallinen jatkuvuus. Tosin tällä ns. johdolla....
Olen edelleen sitä mieltä, että yksinkertaisin ja halvinkin tapa huolehtia Suomen itsenäisyydestä kaikissa tilanteissa on keskittyä kansalliseen luovuuteen. Suojeluskuntia ja Lotta-Svärdiä vastaavat, jossain määrin yksityisrahoitukseen perustuvat "kotijoukot" - puolustusvoimien ohjauksessa - aseet "kotona" ja "asekätköt" piirikohtaisesti sovittuna. Ei tämän globaalin merkityksen omaavaan maahan sen jälkeen hyökkäisi sen paremmin NATO kuin Venäjäkään kuin kukaan muukaan.
Hakki ja Fun.
Puhuttaessa historiallisista aikajaksoista ja tapahtumissa ei ole asia josta olisin kovinkaan tietoinen tämänhetken Suomessa ja siksi en katso aiheelliseksi paneutua siihen kohtaan näissä jutuissamme. Omakohtaisesti näen asian tärkeyden siinä, että teemme spekulatiivisiä johtopäätöksiä aseistuksesta, asennoitumisista, mielipiteistä ja aina laajenevista,kaikkia tuhoavista liittoutumista, sen sijaan, että keskeytyisimme löytämään jotakin uutta joka mahdollistaisi välttämään sotien typeryydet. Siihen asiaan ei ole keksitty panaceaa ja siksi näen juuri tuossa kysymyskohdassa hyvin todellisen ja mielenkiintoisen haasteen.
Jos katsot tilanteen tuota kohtaa tämänhetkisessä maailman tilanteessa lähemmin, niin et voi välttyä näkemästä mitä todellisuudessa on tekeillä. Tunnelma on hyvin vertailukelpoinen Olymppia kisoihin, ero on pelkästään siinä, että sodassa otetaan ”loosereilta”henki pois, paremmuutensa osoitukseksi, kun taas Olymppia kisoissa annetaan loosereille mahdollisuus jäädä henkiin, useinkin raihnaisena, mutta elävien kirjoissa kumminkin. Kilpailun kiristyessä, kuten useissa tämän päivän urheilulajeissa on tavanomaista, vain kuolemalla ”taistoissa” voi tulla ”sankariksi”.
Kas kun ei turvata partiojärjestöihin kuten Metsänkävijöihin, Tähtipoikiin ja Mänkijöihin.
Sadut ovat satuja, mutta sota on julmaa. Kun koko ikänsä on syönyt suklaatia niin luulee, että sillä pärjää kaikissa olosuhteissa.
Reserviupseeriliittolla on jämäkkä kanta Suomen puolustamiseen.
Anonyymi.
Kyllä niitä ”jämäkkiä kantoja” on vähän jokapuolella ja tasolla. On vain yksi probleema.....jos ja kun jokaisella on ehdoton kanta, niin juuri niistä ehdottomista kannanotoista erimielisyydet syntyvät. Eriävät mielipiteet ovat kaikkien sotien alkulähde, kotioloista lähtien, ja siihen syyllistyvät ihmiset ja meidän joustamattomat käsitteelliset mielikuvat. Realiteetit eivät ole ristiriidassa keskenään, me ihmiset asettelemme realiset asiat käsitteisiin, sellaisiin mielipide muotoihin, että niihin ei ole ratkaisua löydettävissä ilman, että vastapuoli teilataan.
No niin, hyvät herrat ja kolkkapojat.
Oletteko havainneet, että Suomea ollaan panemassa selkä seinää vasten?
Viro toivoisi, että Suomeen voitaisiin varastoida Naton arsenaalia tulevia koitoksia vasten.
EU:ssa katsotaan, että Suomi pelaa kaksilla korteilla Venäjä-pakotteita jarruttaessaan.
Hurjaksi menee! Suomi pakotetaan ajamaan vähäisetkin Venäjä-suhteensa alas.
Suomi maksaa kovaa hintaa EU-jäsenyydestään!
Fun(deeraaja)
Mistä on peräisin tietosi Viron pyynnöstä. Ei ole sattunut omaan silmään.
Kieltämättä, jos EUn pakotepolitiikka vielä tästä kiristyy - emmekä me luonnollisestikaan voi siitä livetä - taitaa tulla totiset paikat. Silloin ei auta muuta kuin toivoa, että NATO-jäsenyydellä on olemassa ohituskaista. Toisena vaihtoehtona on ero EUsta.
Tuosta Viron ehdotuksesta kuulin/luin yleisestä uutislähetyksestä. Toisaalta eihän se muuta olisi kuin viimeisen NATO-sopimuksen käytännön sovellutus. Vaatii luonnollisesti hallituksemme luvan niinkuin kaikkien NATO-päätösten osalta on laita.
Eihän EU:sta erota voi. Jos sen tekisimme olisimme kyllä todella hankalassa asemassa, mutta EU:n soisi ymmärtävän asemamme tässä Venäjän naapurissa. Miksi Suomen pitää olla tekemässä päätöksiä, jotka vaikuttavat omaan (turvallisuus)politiikkaamme aivan toisin kuin esim. Hollannin. Eikö todellakaan ole mahdollista, että Suomi ilmoittaisi olevansa hengessä mukana vaan ei päätöksessä?
Fun(deeraaja)
Karlhan tuon sanoiksi puki. ”you are with us or against us". Ja jos jatkaisin hänen kielellään "when the going gets rough the tough get going".
"Eikö todellakaan ole mahdollista, että Suomi ilmoittaisi olevansa hengessä mukana vaan ei päätöksessä?" Mitä ihmeen iloa tästäkään olisi? Kun olet "puolesi valinnut" on elettävä sen mukaisesti.
Vaan enpä usko, että tämän päätöksen vaihtoehtojen haittavaikutuksia olisi kovinkaan yksityiskohtaisesti mieltitty 1990 - luvun alussa. Oltiin vain hyvillämme siitä, että päästiin karhun syleilystä. Lopullisesti?
Fun.
Kyllähän sitä nuorena poikana pantiin seinää vasten, mutta tuskin Suomi tai muukaan pikkuvaltio sellaista panomenoa pitkään kestäisi, varsinkin kun panomiehenä on Siperian Karhu. Puolueettomuus on mahdottomuus mielipiteiden maailmassa. Sieltä ei koskaan voi löytää kompromismiä parempaa, ja kuten olemme nähneet, kompromistiset sopimukset ovat poikkeuksetta puolitien ratkaisuja. Ne hajoavat omaan heikkouteensa niin kuin kaikki muukin jolla ei ole todenperäiseen rakennettua perustusta.
Hyvä Fransu, Sinä oivalsit sanavalinnat. Se on vaan niin, että Venäjän karhu tai EU:n Friz on saanut Suomi-neidon selän seinää vasten. Perääntymiseen eikä pyörähdyksiin ole enää mahdollisuuksia. Käy kuin Berliinissä 1944-45. Venäjällä ajateltiin, että venäläisistä raskaana olevat Lotat ja Brunhildit synnyttävät venäläisiä lapsia, joitten kanssa ei tarvitsisi sotia kun ovat läheistä sukua. Teoria ei toimi sen osoittaa Ukraina.
Siitä huolimatta Suomi-neito on jalat ristissä selkä seinää vasten.
Katainen sanoi selättävänsä markkinavoimat ja näin siinä kuitenkin kävi. Suomi selätettiin ja kehitys kulkee joko syvemmälle EU:iin tai Venäjän karhua. Itsenäisyyteen ei ole enää paluuta.
Karl ja Fun(deeraaja)
Tepä nyt raisuksi elämänne ehtoolla heittäydytte. Kovat on muistot.
Itsenäisyys on valtaa. Valtaa ei anneta. Se otetaan. Olipa hallintojärjestelmä mikä tahansa.
Meillä on ilmeisesti mennyt liian hyvin, kun valtaan on päästetty joukko, joka ei näytä saavan aikaan kuin puutetta ja kurjuutta.
Alkaa lisäksi yhä enemmän näyttää siltä, että kotimaan tuhoaminen ei näille veijareille riitä.
Fun ja Hakki.
Ehkä ”Suomi-Neito” ei poikennut muista neidoista ja siksi joutui pulmalliseen tilaan? Toisinaan ”neidot” hakeutuvat vaikeaan tilanteeseen ja ”selkä seinää vasten” ei mitenkään esitä välttelevää asennoitumista, vaan on avoimesti tulkittavissa. Itsenäisyys tuskin voidaan sanoa olevan itsekkyyttä enemmän. Olemme riippuvaisia toinen toisistamme, muutenhan eläisimme erakkoina. Mutta, kuten monet muutkin eläimet, hakeudumme ryhmiin, joilla katsomme olevan meidän mielipiteisiin sopeutuvia haasteita, ja jos mielipiteemme eroavat liian kauas toisistaan silloin katsomme muualle.
Hakki, sanoessasi, että kotimaan tuhoaminen ei näille veijareilla riitä, on, mitä olen seurannut viimevuosina, yleismaailmallinen tila. Näyttäisi, että ihmiskunta on taas kerran tullut vaiheeseen, jossa rakentaakseen jotakin uutta, vanha täytyy tuhota. Rakentaminen ja tuhoaminen kulkevat käsi-kädessä, ikäänkuin olisivat kaiken kehittymisen ehto. Jos asiaan syventyy, niin näinhän kehittymisen luonteeseen todellakin kuuluu, ja noin ollen meidän jokaisen tehtäväksi jää hyväksyä muuttuminen, tapahtuipa mitä tahansa. Jollemme olekaan halukkaita näkemään, muuttuminen tapahtuu kumminkin. Olemmehan osa muuttuvasta, joten emme voi olla muuttumatta kaiken muun muuttuessa ympärillämme, joten voitaneen sanoa, että nimeämällä tätä juttua fatalistiseksi, tai miksi tahansa, ei voi olla nimilappua enemmän.
Karl
Ja näin päädyimmekin yhteiskunnalliseen Luovaan Tuhoon a la Schumpeter. Mutta vaikka yhteiskuntien täytyisi tuhoutua ennen kuin uutta syntyy, se ei tarkoita että ihmisten pitäisi. Mahdollista varmaan sekin, mutta luulisin ihmisyyteen useimmiten kuuluvan myös vahva hengissä selviytymisen halu. Sitä paitsi, ainakin joidenkin on pakko jäädä henkiin jos ei muusta syystä niin ainakin, jotta syntyisi uusi.
Hakki.
”Luovaa tuhoa” on kaikki muuttuminen, niin ihmisessä kuin kaikessa muussakin luonnossa. Ilman muuttumista, ”luovaa tuhoa”, ei kehittymistä, evoluuttiota voisi olla. Mikä omituisinta, haluamme kehittymistä estäviä uskomuksia turvataksemme elämää huomiseen, ikäänkuin jotakin absoluuttisen pysyvää voisi olla olemassa. Mutta pysyvä, muutumaton, ei ole mahdollista ja seurauksena on ”tuhoutuminen” joka itseasiassa kuuluu muuttumisen perusluonteeseen ja mikä onkin olennaisin osa kehittymistapahtumassa.
Fyysillinen tuhoamisen teemme psykoloogisten uskomusten ylläpitämiseksi, kulttuuristen,taloudellisten, poliittisten ja uskonnollisten. Uskomuksille annetun etuoikeuden nimissä teemme aineellisen tuhoamisen, muutenhan meillä ei olisi aihetta riidellä keskenämme ajatuksen luomasta kuvasta, ”oikeasta ja väärästä”, ”hyvästä ja pahasta”, tai uskomuskuvien merkityksistä ja antamiemme merkitysten etuoikeuksista muihin uskomuskuviin nähden. Totaalinen fyysillinen tuho voidaan välttää jo tätänykyä tieteen löytämillä ja tuntemilla keinoin, eikä mitään muuta ole ehkä olemassakaan, ilman, että rakentaisimme abstraktisia kuvia jostakin sellaisesta jota emme edes tunne, emmekä koskaan voi tulla tuntemaan. Olemmehan etsimässä ”sitä”ennakkokuviemme aitauksesta, eikä sieltä voi löytää mitään sellaista jota emme tuntisi entuudestaan.
Karl
Olemme tästä aihepiiristä taineet jo muutamankin mielipiteiden vaihdon käydä, pääsemättä puusta pitkälle.
Olemme ilmeisesti samaa mieltä Luovan Tuhon luonnollisuudesta osana kaikkea kehitystä. Erilaiset kehityskulkujen painotukset tulevat tämän jälkeen.
Eiköhän jätetä taas tähän?
Lähetä kommentti