Georgian sota vai Itävallan Anschluss?

Kovin monille spekulatioille Venäjä antaa nyt aihetta. Kaiken sen jälkeen mitä viime päivinä on tapahtunut yksi on kuitenkin varmaa. Krimin miehitys oli Venäjällä perusteellisesti etukäteen suunniteltu ja tehokkaasti se myös toteutettiin. Epäselvempää on miten tästä eteenpäin. Putin johtaa nyt orkesteriaan, me muut vikisemme. Vaan kuinka kauan?

Onkohan Kremlissä ajateltu, että ”tuosta kun vähän tyrkkää vasta vallan saanutta, juuri muodostettua hallitusta, hajoaa koko rakennelma”? Kovin tuntuvat olevan samat mietteet Putinilla kuin Stalinilla 1939 marraskuussa. Nyt oli soittokunnan instrumentit sentään korvattu tunnuksettomilla, mustanaamioiduilla ja mykillä asemiehillä. Jotain on opittu?

Kun muistaa miten vahvasti Vladimir on ottanut kantaa Venäjän kunnian ja suuruuden palauttamisen puolesta nousee mieleen väistämättä toinenkin kuva. Toisena aikana, toinen pieni mies koki edellisen rauhan häpeärauhaksi ja maansa alennustilan iskuksi suuren maan vielä suuremman historian kasvoille, kunnian riistämiseksi.

Abhasia ja Etelä-Ossetia ja Georgian sota. Nyt sitten Krim ja mahdollisesti Itä-Ukrainan tai jopa koko Ukrainan miehitys kontra Reininmaan ja Saarin alueen miehitys, Itävallan Anschluss, München, Tsekkoslovakian sudeettialueen miehitys ja lopunkin Tsekkoslovakian nielaiseminen. Sitten seurasikin Puola.

Georgian sodan jälkeen, ei siitä seurannut Putinille yhtään mitään. Ei edes Sotshin talviolympialaisia boikotoitu, peruuttamisesta puhumattakaan. Vastasiko pitämätön kokous Putinille viestinä samaa kuin München sille toiselle pienelle miehelle, jolla oli hassut viikset? "Ei ne muut välitä, uskalla, eivätkä kykene tahtoani, eivätkä jumalaista kohtaloani vastustamaan." Miten käynee Kiovan MM-kisoille?

Puolan ulkoministerin CNNn toimittajalle pari päivää sitten antaman lausunnon mukaan Janukovitsh vasta pitkällisen ja sitkeän vastahangan jälkeen, ja aivan yllättäen, viimeisen puhelinkeskustelun jälkeen, suostui allekirjoittamaan viimeisimmäksi jääneen sopimuksen "kapinallisten oppossitioedustajien" kanssa. Keskustelun hän arveli tapahtuneen Putinin kanssa. 

Mikä näin yllättäen ja perusteellisesti muutti Viktorin kannan? Mitä Vladimir uhkasi? Vai uhkasiko ollenkaan? Sanoiko vain, "odota nyt Victor rauhassa muutama päivä ja tulen apuun"? Vai oliko kyseessä edes Vladimir?

On ilmeistä, että Suuri Johtaja Janukovitsh ei kuitenkaan uskaltanut, oman turvallisuutensa vuoksi pysyä maassaan, vaan pakeni suojelijansa luokse 70 miljardia rikkaampana. Ei tosin ole tainnut tavata Vladimiriä vieläkään?

Toimittajan mielestä "Small, vulnerable countries have had a painful lesson in European realpolitik that they will not soon forget." Mutta sekään ei, tälläkään kerralla varmasti koske Suomea?

Tänään Venäjän aloittama laivastosotaharjoitus Itämerellä panee miettimään, miten oikeassa New York Times mahtaa olla todetessaan ”Chancellor Angela Merkel of Germany told Mr. Obama by telephone on Sunday that after speaking with Mr. Putin she was not sure he was in touch with reality, people briefed on the call said. “In another world,” she said.”

Kun maailmanpolitiikan vastuullisina pidetyt johtajat päästävät tuollaisia lausuntoja julkisuuteen, voiko Putin vielä perääntyä kasvojaan menettämättä?

PS.

Ajatellaan kuitenkin positiivisesti ja kiitetään Volodjaa; sotateollisuuden kysyntä ja kasvu nostavat länsimaat taas jaloilleen.