Yhä useammat suomalaiset tuovat julkisesti esiin ihmetyksensä hallituksen kyvystä hoitaa tehtäviään. Viimeksi sijoittajakonkariksi kutsuttu Kim Lindström liittyi joukkoon sunnuntaina. Sunnuntaisuomalaisessa hänkin liittyi kritisoijien joukkoon todeten suoraan, että toimillaan tämä "nappulaliiga" on syventänyt lamaa. Mielenkiintoisesti hän pitää Jyrki Kataista liian kilttinä ja tuntuu haluavan vyöryttää syyn Jutta Urpiaisen niskaan, todeten että tämän tekee päätöksiä heikolla taloustuntemuksella.
Kim Lindströminkin kannattaisi varmaan muistaa hallituksen toimia vähän pidemmällä aikajänteellä? Ongelmamme, siis päättämättömyytemme ja toimimattomuutemme on peräisin jo Vanhasen II hallituksen kiltin valtionvarainministerin ajoista, jonka aloittamaa linjaa tämä luokanopettaja vain on jatkanut. Ja otteista päätellen molemmat jatkavat linjaansa kasvattaen julkisen sektorin kustannuksia ainakin niin kauan kuin valtio saa halvalla lainaa, se kuvittelee voivansa korttaa veroja ja tulouttaa myyntivoittoja osakeomistustensa myynneistä.
Meidän suomalaisten, siis meidän joiden edustajina nämä poliittisen taivaan ihmemiehet ja - naiset virallisesti toimivat, olisi korkea aika ryhtyä toimenpiteisiin sen estämiseksi, että nuoret, täysin kokemattomat ja osaamattomat ammattipoliitikkoina itseään pitävät, pääsevät päättämään asioistamme.
Miksi annamme heille vielä oikeuden kasvattaa itselleen yhtä osaamatonta jälkikasvua mahdollistamalla ministereiden valtiosihteerit, kansanedustajien avustajat, poliittiset virkanimitykset? Miksi annamme puolueiden ottaa lähtökohtaisesti kuitenkin itsenäisen virkamiehistön entistäkin tiukempaan poliittiseen ohjaukseen? Miksi annamme näin koulutettujen vielä vaikeuttaa tulevaisuuttamme mahdollistamalla siirtymisen lobbarileiriin, toimimaan etujärjestöjen lobbareitten kirittäjinä?
Nykytavalla ei kansakunta voi saada muuta hyötyä, kuin kauppakamaripojille ja heitä peesaavalle alakoulun opelle muhkeat uudet kansalliset ja kansainväliset suojatyöpaikat. Onko tämä "puolueiden parlamentarismi" todella sen arvoista?
Tähän on tultu.
PS.
Nappulaliigasta minulle tuli mieleen nallipyssyketju. Sen erottaa kuitenkin liigasta osaaminen.
PS.
Nappulaliigasta minulle tuli mieleen nallipyssyketju. Sen erottaa kuitenkin liigasta osaaminen.
4 kommenttia:
Kim Lindström on oikeassa. Ei Kataiselta ja Urpilaiselta hyvää tahtoa puutu. Rahkeet ja rohkeus vain eivät oikein riitä. Urpilaisella tuntuisi enimmän aikaa oleva suhteellisen terve talousnäkemys, mutta asiantuntemus on rajoittunut ja puolueen vasemman laidan paine liian kova. Katainen taas pyrkii lähinnä miellyttämään ja turvaamaan oman asemansa. Siksipä hän on vihervasemmistolaisen toimittajakunnan pompoteltavana, hän kun kuvittelee virheellisesti, että media edustaa yleistä mielipidettä. Kuitenkin, lähes varmin ennusmerkki äänestäjien kannatuksesta on median nuiva suhtautuminen, kuten tapaus Sipilä ja monen muut häntä edeltävät esimerkit hyvin osoittavat.
A no nymous, kiitti kommentista.
En oikein ole samaa mieltä, sen paremmin sinun kuin Lindströminkään kanssa. Siitä huolimatta, että tulkintasi poliittisen eläimen mahdollisuuksista ja lojaliteeteista varmaan hyvin nykyista pysähtyneisyyden tilaa tuntuisivatkin selvittävän.
Toisaalta sillä ei artikkelin kontekstissa ole muuta merkitystä, kuin toimimattomuuden selittelyarvo. Tulokset, siis yhteiskunnallisesti varsin kaameat tulokset ratkaisevat.
Ministeritoverinsa Henna Virkkunen totesi jossain, että julkisen sektorin miehitys riittäisi hyvin hallinnoimaan 20 miljoonaisen kansakunnan. Olen samaa mieltä. Ja vaikken ehkä edellytä miehityksen pudottamista neljännekseen, suunta on oikea. Puolittaminenkin riittäisi. Vaan kirjoituksen ensisijainen pointti ei ole tämäkään.
Minä herättäisi keskustelua siitä, miten poliitikkojen, siis veronmaksajille kustannuksia aiheuttavien poliittisten eläinten määrää saataisi vähennettyä.
Ei kai tavoitteena voida pitää sitä, että meidän suomalaisten veronmaksjien rooliksi jää pelkästään pitää yllä harjoitusympäristöä näille veijareille heidän uralla etenemiseksensa vauhdittamiseksi?
Nyt löytyi kokonainen puolue, joka on parempi kuin Hakin lemppariehdokas Joku Muu.
http://en.wikipedia.org/wiki/No_Candidate_Deserves_My_Vote!_Party_%28UK%29
Jos joku perustaa vastaavan Suomeen niin voin luvata äänestäväni sitä usein.
Satunnainen raportoija
En nyt oikein ymmärrä, mihin täässä puoluerakennetta tarvitaan? Muilta osin lopputulos saattaisi olla joka tapauksessa sama, varsinaiset puolueet joutuisivat kokemaan kansan tyytymättömyyden toimiinsa ja muuttamaan toimintatapojaan. Siis, jos numerottomia lippuja ilmestyy paljon.
Näitä vastaavia liikkeitä on ollut aiemminkin eri puolilla maailmaa, kyseessä ei todellakaan ole minun keksintöni. Ehkä niiden markkinointi on ollut epäonnistunutta? Ehkä ne eivät inspiroi aktivisteiksi todellisia tekijöitä, eiväthän ne lupaa - eivätkä voikaan luvata - heille muuta kuin tekemisen iloa? Joka tapauksessa äänestäjien on ollut vaikeaa hahmottaa tyhjän äänen todellista merkitystä.
Mutta myönnettävä on; porukassa yrittäminen on hauskempaa.
Lähetä kommentti