Taas rakennetaan uusi maataloustukiautomaatti

Maataloustukia maksamme joko suoraan tai EUn kautta kierrättämällä vuodessa noin 2,5 – 3 miljardia euroa. Yritys-, teknologia-, innovaatio-, investointi- ym. elinkeinotukia vajaa toinen mokoma, yhteensä eri budjettinimikkeiden alla varmasti yli 5 miljardia euroa. Ilmeisesti tämä vastuullisten puolueiden hallitukseksi itsensä korottanut kokoomus on suuressa yrittäjyyskiihkossaan rakentamassa jo seuraavaa tukiautomaattia – pienyritystoiminnalle.

Sen vielä jollain tavalla suostun ymmärtämään - vaikken sitä hyväksykään - että poliitikkojen miehittämät puolueet pitävät oikeutenaan maksattaa toimintansa verovaroista, eduskunnassa itse päättämässään määrin. Sitä taas en tosiaankaan suostu edes ymmärtämään, miksi veronmaksajat vielä pannaan osallistumaan yrittäjäyhdistysten ja muidenkin etujärjestöjen toiminnan rahoittamiseen. Ei ihme, että hyvinvointiyhteiskunnan palvelut karkaavat kansalaisilta, kun verorahoille löytyy puolueiden mielestä aina parempaa käyttöä.

Tällaiset ajatukset nousivat mieleen osallistuessani erään uusyrityskeskuksen 20-vuotisjuhlaan muutama viikko sitten. Tosin läsnäolleena jäi ainakin minulle epäselväksi mitä juhlittiin. Uusyrityskeskustako vai yrittäjäyhdistystä, joka on fusioinut uusyrityskeskuksen itseensä, oman toimintansa rahoittamiseksi? Eikä kyseessä ole ensimmäinen. Yrittäjäyhdistyksistä onkin tämän seurauksena tullut valtion ja kuntien syöttiläitä. Malleja ja esimerkkejä riittää jo julki tulleesta, Naisyrittäjyyskeskuksesta lähtien. 

Lähtökohtaisesti ja perinteisesti:

1. Yrittäjäyhdistykset ovat alueensa yrittäjien etujärjestöjä. Ainakin valtaosa niistä kuuluu Suomen Yrittäjät – järjestöön, joka on vuosia pyrkinyt ”tupopöytään” sopimaan työnantajana työehdoista jäsenistönsä puolesta. Yhdistysten toiminta on perinteisesti rahoitettu yrittäjien maksamilla jäsenmaksuilla ja mahdollisella omatoimisesti hankitulla muulla rahoituksella.
2. Uusyrityskeskukset eivät ole etujärjestöjä, eivät perustamattomien yritysten eivätkä edes niiden perustamista havittelevien henkilöiden yhdistyksiä. Ne ovat alueellisia elinkeinoelämän, julkisen sektorin ja etujärjestöjen itsenäisiä yhteistoimintaorganisaatioita joiden tehtävänä on vähentää työttömyyttä edistämällä uutta, taloudellisesti kannattavaa elinkeinoelämää alueellaan. Ne ovat alunperin sitoutuneet antamaan elinkeinoelämän osaamisen maksutta uutta yritystoimintaa suunnittelevien työttömien hyväksi.

Olen kyllä ensimmäisenä onnittelemassa uuden toimintamallin omaksuneita siitä, että ovat saaneet ratkaistua jatkuvat rahoitusongelmansa. Varsinkin, jos kyseessä ovat aatteelliset, voittoa tuottamattomat uusyrityskeskukset, jotka ainakin toimintansa ensimmäiset 10 vuotta joutuivat liikaakin keskittymään rahoituksensa varmistamiseen. 

Saattuneesta syystä minulla on kuitenkin perusteltua syytä olettaa, että rahoitusongelmansa ovatkin ratkaisseet yrittäjäyhdistykset. Eikä kuntien ja valtion osallistuminen itsenäisten, oman jäsenkuntansa etua ajavien etujärjestöjen rahoittamiseen verovaroin ole tolkullista ollenkaan. 

Vielä vähemmän tolkullista on, että yrittäjäyhdistys, tai siis kuten aina ao. yhdistyksen ”eliitti”, pystyy näin halutessaan osoittamaan itselleen ja toisilleen asiakkaita, yhteistyökumppaneita tai toimittajia. Ja lisätä yhdistyksen jäsenmäärää ja siten sen painoarvoa. Yrittäjäyhdistyksen jäsenhankintakanavana uusyrityskeskustoiminta on lyömätön, jopa niin lyömätön, että siitä saattaa yhdistykselle tulla varsinainen julkisten tukien kassakone. 

Uusyrityskeskuksen roolissa yrittäjäyhdistys pystyy lisäksi ohjaamaan jäsenilleen maksutonta koulutusta ja/tai konsultointia tai käyttämään jäseniään kouluttajina ja konsultteina ilman kilpailutusta. Lisäksi se pystyy varsin pitkälle jopa estämään uusien yritysten kilpailua alueellaan antamillaan neuvoilla yrittäjiksi aikoville ja starttirahalausunnoissaan ELY-keskusten TE-toimistoille estämällä niiden syntymistä. En ole väittämässä, että näin tällä hetkellä tapahtuu, mutta sen rakennelma mahdollistaa. Ja tiedämme kokemuksesta jo kaikki kuinka vaikeaa on vanhojen rakenteiden purkaminen. Lisäksi jossain vaiheessa tilaisuus tekee varkaan. Aina. Näinhän meillä tavataan julkisen jayksityisen sektorin toimet mielellään sotkea.

On varmaan niin, että tässä vuosien mittaan uusyrityskeskusten rahoituspohja on heikennyt suurten jäsenyritysten häviämisen myötä. Jäsenistä kunnat ja miksei valtiokin ovat sen myötä joutuneet miettimään miten rahoitus jatkossa turvataan. Yrittäjäyhdistykset tuntuivat varmaan hienosti tilanteeseen sopivan, pieniä yrityksiä kun ovat. Mutta aivan ilmeisesti ajattelua ei ole viety loppuun asti. 

Markkinataloudessa tuotteista ja palveluista maksetaan, ei niitä tukina saada eikä ilmaiseksi kiinnostuneille jaeta. Ei niitä edes ilmaiseksi pidä saada, se kun on muilta yrittäjiltä pois ja siten vilpillistä kilpailua, harmaasta taloudesta puhumattakaan. Markkinataloudessa kilpaillaan muiden yritysten kanssa paremmilla tuotteilla ja palveluilla, ei sovita yrittäjien kesken miten tarjolla oleva potti jaetaan kuten suomalaisissakin kartelleissa.

Olen ymmärtänyt, että yritystoiminnan tarkoituksena on luoda lisäarvoa; omistajille yleensä tuloja ja yhteiskunnalle työpaikkoja ja veroja. En oikein ymmärrä miksi meidän nyt pitäisi opettaa yrittäjät siihen, että valtiolta aina tukia piisaa. Vai onko tarkoituksena, että nyt luodaan uusi maataloustuki, tällä kertaa ensisijassa kaupunkipaikkakunnille? Miten me siitä eroon pääsemme, kun emme viidenkymmenen vuoden yrittämisen jälkeen ole päässeet eroon edellisestäkään?