maanantai 10. kesäkuuta 2013

Ei kulutusta, ei työtä, ei rahaa, ei velkaa - mistä ihmeestä kasvua tulisi?



Euroopan kasvava nuorisotyöttömyys on nyt hetken median huulilla. Sektoriajattelu ja ryhmien erittely on joskus hyödyllistä, joskus ei. Jos nyt vaivaudutaan etsimään työttömyyden syytä, ei siis yksin nuorisotyöttömyyden, ja miettimään korjausvaihtoehtoja, sektorierittelystä ei ole hyötyä muille kuin "tempputyöllistäjille". Kyseessä on Pohjois-Atlantisen talousjärjestelmän kokonaisuutta vaivaava systeeminen ongelma.

Työpaikat riippuvat kysynnästä. Ilman kysyntää ei ole työpaikkoja. Kysyntää taas ei ole, jos ei ole rahaa. Kun raha on velkaa, ei nyt ilmeisesti löydy tarpeeksi halukkaita velanottajia. Kun ei ole uskoa tulevaan, ei ole velanottajia. Miten luoda uskoa tulevaisuuteen suoraan rahan kulutuksesta päättäville - siis kuluttajille - siinä pulma.


Sota ja sen jälkeinen jälleenrakennus on ennen kokeiltu ja valitettavan hyväksi todettu keino. Toivottavasti siihen ei taas, poliitikkojen neuvottomuuden seurauksena, ajauduta.

Toinen nyt FIAT-rahan seurauksena käytettävissä oleva keino on rahan määrän lisääminen kuluttajille. Ei valtioille, ei yrityksille, vaan suoraan kuluttajille. Koska useimmat kuluttajat saavat rahansa töistä, on kuluttajille - siis työttömille ja alityöllistetyille - järjestettävä yhteiskuntaa ja meidän tapauksessamme ainakin EMU-alueen vastaista kehittymistä tukevaa työtä, jotta heillä olisi millä kuluttaa. Jos se ei ole, vaikkapa "markkinahäiriön" pelossa mahdollista, on syytä alkaa jakaa kuluttajille rahaa vaikka suoraan helikoptereista.




Länsimaiden kansallisvaltioiden harjoittama tulonjakopolitiikka on polarisoinut yhteiskunnat pieneen rikkaaseen eliittiin ja suureen kasvavaan köyhälistöön. Kasvava keskiluokka on enää kansantarinaa menneisyydestä. Demokratioiden suurimmasta kuluttajaryhmästä on kohta tullut muisto vain.

Milton Friedmannin ja hänen opetuslastensa, siis ”Chicagon poikien” opit ovat nyt vaurastuttamassa lähinnä finanssisektorin ja kansainvälisten suuryritysten eliittiä - pelureita - ja velkaannuttamassa valtioita. Taseissa ja veroparatiiseissa löhöilevä raha ei juuri kulutusta kasvata. 

En oikein jaksa kuvitella, että tuosta porukasta riittävästi yhteiskunnallista vastuuta löytyisi, en vaikka se he havaitsisvat sen pitkän aikavälin oman edun mukaiseksi hyödyntavoitteluksi. Poliitikot eivät ainakaan enää moista eliittiä uskalla missään maassa haastaa.

Velallisiksi voi enää ryhtyä vain keskuspankki, meidän tapauksessamme EKP yhdessä kaikkien EMU-valtioiden kanssa. Luovuttuamme omasta keskuspankista emme voi tilannettamme juurikaan itse auttaa. Eivät muutkaan EMU-maat, ilmeisesti Saksaa lukuun ottamatta, jonka käskytyksen muut EMU/EU-maat ja EKP hyväksyvät. Tai siihen ymmärtämättömyyttään taipuvat. 


Valitettavasti saksalaiset ovat hyvin itsepäisiä ja uskossaan itsekeskeisiä haihattelijoita. Heidän ajatteluaan häiritsee, kultakannan aikaisten kokemuksiensa lisäksi usko siihen, että vuoden 1923 hyperinflaatio yksin aiheutti vuoden 1933 ja II maailmansodan. 

Kultakannan aikaan saattoi vielä olla, että "Schuld ist Sünde" oli pätevää ajattelua. Se ei ole sitä enää FIAT-rahan aikaan. Sillä nyt ilman velkaa ei ole rahaa.


PS.

Palasin eilen Bulgariasta. Ei sielläkään todella hyvältä näytä, vaikka hyvältä näyttääkin.



31 kommenttia:

Karl Fransen kirjoitti...

Hakki.


Ajatteles kuinka hyvissä asemissa ollaankaan......Luonto Äiti ei anna meidän mennä hullutuksissamme niin kauas, ettei sieltä..... hullutuksista ........voisi vielä palata takaisinkin. Suuruuden tavoittelu, millä tasolla tahansa, johtaa vain suurempaan typeryyteen ja kaikesta tapahtuvasta päätellen olemme ”just about there”. Ajatteles mikä tilaisuus alkaa alusta.....taas kerran.....ja jos meillä on vähänkin älyä voimme lähteä vastakkaiseen suuntaa,..... pienempään. Tiede on tehnyt sitä vähintään 100 vuotta ja tekee edelleenkin, eikä mikään voi sitä rajoittaa. Mikä oivallinen tilaisuus, meille tietämättömille! Itse kun emme voi sitä tajuta, että pienempi on prempi, niin meillä on kuitenkin mahdollisuus matkia tiedemiestä/naista ja tulla järkiimme, ja nähdä pienuuden tärkeyden ja sen rajattomat mahdollisuudet. Toistaiseksi olemme uskoneet enemmän ja suuremman haihatuksiin ja nyt ....viimeinkin tulevaisuuden ovi on alkanut raoittua tarpaaksi nähdäksemme, että suurempi/parempi olikin meidän ainoa harha-askel.

”Ei kulutusta, ei työtä, ei rahaa, ei velkaa” - miksi ihmeessä etsiä parempaa? Tämähän on elintila johon olemme aina pyrkineet - ja saavuttaneet - joten syödään ja rehvastellaan niin kauan kuin syötävää on, ja kun syötävä loppuu seuraa yleensä hyvä ruokahalu - ja taas työkin maistuu!

Hakki kirjoitti...

Karl

Minkälainen mahtaisi todella olla yhteiskunta joka - kaiken luonnon vstaisesti - pyrkisi pienempään ja aina vain pienempään? Ihmisen tasolla syntymästäkö lähtien, vaiko vasta aikuistuttaessa? Perheen tasolla pitäisi sitten ilmeisesti lopettaa lisääntyminen? Yrityksen osalta, perustamisen jälkeen suoraan selvitystilaan? Etujärjestön osalta tavoitteena jäsenmäärän ja vaikutusvallan pienentäminen? Ei taida ihan toimia?

Vaan miten toimisi suuruuden rajoittaminen, erityisesti tulee mieleen jenkkien antitrustilait yksityisten monopolien etämiseksi. Ne joilla Presidentti Rooseveltin aikana USA:ssa pisti silloisen monopolisoituvan riistokapitalismin aisoihin. Samalle olisi todella kysyntää myös nyt. Ja jos vertausta haluat luonnosta etsiä tulee mieleen pohjoisen sopulivaellukset ja vaikkapa myyrävuodet?

Kun ihmisen avukseen luoman järjestelmän vääjäämätön mutta luonnollinen loppupiste on kaiken keskittyminen, monopoli ja yksinvalta, on ihmisen - siis meidän ihmisten, sinun, minun ja Hentun Liisan - pidettävä huolta siitä, että haitalliseksi syöväksi muuttuva talous- ja poliittinen järjestelmä aika ajoin putsataan. Väittäisin, että tuo aika on täällä nyt.

Sottasta työtähän yhteiskunnan rakenteiden putsaaminen on, mutta lajin säilymisenkin kannalta se on välttämätöntä. Monessakin mielessä. Siitä huolimatta, että vaarana ensin ovat juuri ne, joita puhdistamisella yritetään välttää, monopolit ja yksinvalta.

Ratkeaisi samalla osaltaan ja ainakin hetkeksi huolemme väestökasvusta.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Euroopan kasvava nuorisotyöttömyys on nyt hetken median huulilla. Sektoriajattelu ja ryhmien erittely on joskus hyödyllistä, joskus ei. +++

Ei ole nuorisotyöttömyyttä, on vain siitetty sukupolvet liian suuriksi. Markkinataloudessa työpaikkojen määrä on aina kohdallaan. Mistä se kumpuaa ajatus, että jokaiselle tehdylle lapsele 20 vuoden kuluttua löytyisi työpaikka? Ei se ole kapitalismia. Nuorisotyöttömyys on osoitus väestöpolitiikan epäonnistumisesta. Tätä taustaa vasten, onko nykyinenkin syntyvyys liian suurta kun trendinä näyttää olevan työn siirtäminen halpamaihin?

Hakki, me molemmat tiedämme mitä oli olla suurten ikäluokkien kakara. Kansakoulussa oli Helsingissä kaksivuorokäytäntö, sitten ei tahtonut päästä oppikouluun. Sitten loihdittiin lukion kynnys ja ylioppilastutkinnon jälkeen ei ollut helppoa päästä jatkokoulutukseen. Ja valmistumisen jälkeen ei ollut työmarkkinoilla helppoa. Meitä oli liikaa ja sama meno jatkuu nyt nuorisotyöttömyyden ilmiön nimellä. Meitä suomalaisia niinkuin monia muitakin, ei tarvitsi olla näin lukuisasti. Nuoristotyöttömyys on eräs merkki taloudellisen kasvun rajojen saavuttamisesta. Ilmastonmuutos on toinen, sillä sekin on liian ihmismäärän kausaali, joka loppujen lopuksi pienentää meidän määräämme.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika, kaipasinkin jo sinua.

"Ei ole nuorisotyöttömyyttä", on vain EKPn virheellinen rahapolitiikka. Virheellinen rahapolitiikka, joka perustuu Saksan tilanteeseen ja sen etuun. "Űber alles..." Ei tämä tilanne selibaatilla ratkea. Kunnon sodallahan näitä yleensä on hoidettu.

En oikein usko, että työn määrä pienenisi edes samassa suhteessa kuin väestön määrä kasvaa? Olisikohan vain niin, että työ ei kohdistu niihin eikä sinne, jotka sen tuloksista hyötyisivät?

Ystäväni kirjoitti suurten ikäluokkien todellisuudesta osuvasti, ja antoi vielä luvan sen julkaisemisesta tässä blogissa. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2010/12/paahan-potkittu-sukupolvi-60.html Mutta se oli silloin ja nyt on nyt?

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

sorry, punainen tupa ja perunamaa on siinä määrin työllistänyt, että ei ole riittänyt energiaa skriinin ääressä notkumiseen.

Ei se tilanne todellakaan selibaatilla ratkea, mutta skortsuista voisi olla pikkuisen apua :-) Tilanne on nyt se, että vaikka väestö olisi pysynyt vakiosuuruisena, työtä ei olisi edes riittävästi. Helpon homman tekevät nykyisin koneet tai idän halpamaat, ja vaikeamman intialaiset insinöörit. Ainoa keino olisi ehkä, että jaettaisiin olemassaoleva työ työhalukkaiden kesken. Silloin jouduttaisiin ehkä palaamaan sille aineelliselle elämänlaadulle, mitä oli joskus 60-luvulla. Samalla "sivutuotteena" paranisi henkinen hyvinvointi. Palattasiin kohtuullisuuteen.

tutkija Pohjanmaalta

tutkija

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

”Minkälainen mahtaisi todella olla yhteiskunta joka.........” Sitähän emme voi tietää, ja sillä tiedolla mikä meillä on, emme ole päässeet ”puuta pitemmälle”, joten huomisen olemme jo rakentaneet eilisen vanhoihin raameihin, mitäs uutta siihen, huomiseen, voisi laittaa, mikä ei olisi vanhaa ja sen toistamista? Jos panet tuon kysymyksen itsellesi, huomaat, että tiedonseinä on vastassa, mutta huomaat myöskin, jos asiaan todella paneudut, että itse rakensit seinän, valmiiksi purtuilla teorioilla, omillasi ja muiden. Tiedän tuon olevan totta, olenhan yksi monista samanlaisista, ja kun sinä, Hakki, kuulut samaan eläinlajiin, syöt samoja ruokalajia, sait samat tavat ja tottumukset perintönä vanhemmiltasi, geenien muodossa, mikä edelleen vahvistettiin opetuksen myllyssä ”olla suomalainen”, tehdä ja toimia ”esi-isien askelten mukaisesti”, niin mitä muuta voit tehdä? Olemme tehneet kaiken noissa kaavoissa ja havainneet, ettemme voikaan tehdä mitään muuta kuin mitä saamamme ohjelmointi vaatii, edellyttää. Eikö tuon oivallettuaan herää kysymys vaihdosta.....ei vaihtoehdoista.....niistähän, ehdonalaisista vaihdoista, olemme saaneet tarpeeksi, vaan pikemminkin, vapautuminen ”ohjelmoinnista”? Siihen ei kukaan muu kuin Hakki, ”Tutkija Pohjanmaalta” tai Karl, itsekukin, ja vain omakohtaisesti voi löytää vastauksen. Kaikki muut vastaukset ja selitykset eivät parhaimmassakaan muodossa voi purkaa sellaista minkä itsekukin olemme omintakeisesti luonneet, rakentaneet perinteellisillä ”rakennuspiirustuksilla”. Kova pala, mutta tietoisuus ulkopuolisen avun todellisesta mitättömyydestä, johon aina olemme luottaneet, antaa mahdollisuuden käyttää omia voimavarojaan. Tiedämme niiden olevan siellä ”harmaassa” jossakin, muutenhan emme kapinoisi, mutta niitä emme voi etsiä ja käyttää ennen kuin tulemme tietoisiksi niiden olemassaolosta.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki ja Karl,

Tulevaisuus ei ole menneisyyden lineaarinen jatkumo. Käyttökepoinen apparaatti on, että menneisyyden ilmiöt jaetaan osiinsa, tarkastellaan näitä osia erikseen ja saaduista paloista rakennetaan synteesin kautta uusi kokonaisuus. Tätä suunnittelumaantieteellisen aluetutkimuksen kaavaa käytän suurien kokonaisuuksien hahmottelemisessa.

Käyttökelpoinen muuttuja on tuo jo aikaisemminkin esilletuomani Hubbertin öljyntuotantokäyrä, joka vaikuttaa kaikkeen. Sen merkittävin kausaali on globaali väestöräjähdys, halpa öljy on aiheuttanut omalla tasollaan vaurauden illuusion sekä kehittyvissä että kehittyneissä maissa. Elämme juuri nyt tuon Hubbertin käyrän taitekohdan loppuosaa ja/tai alkavaa laskua.

Halvan öljyn illuusiota ja kausaaleja yritetään jatkaa virtuaaalirahan avustuksella, mitä tietenkään ei voida jatkaa loputtomiin. Tämä loputtomuus on käsillä tässä ja nyt, talouskone yskii jo. Väestöräjähdyksen ihmispaisumusta ei pystytä enää ylläpitämään ja sen seurausta on tämä nourisotyöttömyyskin. Saksalaisen sosiologin Gunnar Heisonin nuorisopullistuma (youth bulge) on seurausta liian suureksi siitetyistä sukupolvista ja sen kausaalit näkyivät jo pari vuotta sitten Välimeren eteläpuolisissa maissa ja kohta saman meren pohjoispuolisissa.

Talousmiehet ja poliitikot (nuo ajattelijoista kaikkein yksinkertaisimmat) näpertelevät nyt yksityiskohtien kanssa ja valtamedia peesaa heitä. Sosiologit, sosiaalimaantieteilijät ja eräät environmentalistit näkevät suuremman kokonaisuuden. Alkaa "järjestelmän" alasajon aika eikä sille ole kaunista ratkaisua tai vaihtoehtoa. Elämme ihmiskunnan koskaan kokemaansa merkittävintä murrosaikaa.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Näkemyksiisi menneen analysoinnin ja suurten kokonaisuuksien tulevan ennakoimisen osalta on helppo yhtyä. Enpä tiennytkään, että moisella on oikein oma kaavansa.

Samoin on helppo yhtyä arvioosi "Talousmiehet ja poliitikot (nuo ajattelijoista kaikkein yksinkertaisimmat) näpertelevät nyt yksityiskohtien kanssa ja valtamedia peesaa heitä." Tämä täsmätihrutus on nyt todella aiheuttamassa perspektiiviharhaa sekä Suomessa että erityisesti Saksassa.

Kirjoitin jossain vaiheessa artikkelin rinnastaen USAn Rooman valtakuntaan sen tuhon tiellä. Juuri ennen tämän kommenttisi havaitsemista tuli mieleenio, että tuhon tiellä taitaa sittenkin olla koko Pohjois-Atlantinen finanssikokonaisuus ja siitä ensin sittenkin on romahtamassa Eurooppa. Ja suurelta osin juuri tuon täsmätihrutuksen ja nationalistisen priorisoinnin seurauksena.

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki ja Tutkija Pohjanmaalta.

”Tulevaisuus ei ole menneisyyden lineaarinen jatkumo” Kuinkas muuten? Ilman menneisyyttä ei voi olla tulevaisuutta. Emme voi ajatella tulevaisuutta ilman mennyttä ja tapahtumia siellä. Emme voi ajatella ja käyttää tietoa mitä meillä ei ole. Ajatus on kumulatiivinen tulos menneestä jota käytämme olevassa hetkessä siirtyäksemme tulevaan. Siinä ei voi olla vaihtoehtoja, ja jos niin kuvittelisimmekin, mistä vaihtoehdot tulisivat muusta kuin samaisesta menneen keräämästä varastosta, muistista? ”Hubbertin käyrä” voi yksinkertaiseen logiikkaan nojautuen todistaa sen, että mitä käytetään, kulutetaan, tulee ajassa loppumaan. Hubbertin käyrä monine matemaattisin johtopäätöksin voi todistaa luontaiset fyysilliset seuraukset, mutta haluan nähdä kuinka sen käyttö onnistuu ihmisen psyyken suhteen. Tiedämme syyn ja seurauksen eittämättömän luonteen, mutta emme sitä mitä on seuraus toiminnasta silloin kun emme ole, tai näemme syyn/seurauksen yhtenäisenä tapahtumana, emmekä ole siitä riippuvainen. Toisin sanoen, näemme itse ajatusprosessin typeryyden ennen kuin teemme ajatuksen ohjaaman ”loogillisen”, johdonmukaisen ”virheen”. Virhe sanalla tarkoitan tilaa jossa elämme ja kuinka tietämättämme olemme siihen jokainen osallinen.

”Rakennetaan uusi kokonaisuus” mistä sen rakentaisimme? Meneistä kokemuksista, kuten sodista ja syistä niihin? Sodista emme ole viisastuneet edes siinä määrin, että olisimme lopettaneet sotimisen, puhumattakaan sotien aiheuttajan, ihmisen tuntemuksesta. Sieltähän, ihmisestä, kaikki ristiriita on lähtöisin ja niin kauan kuin emme mene ristiriidan juuriin, itseemme, samankaltaisuus on pakotettu jatkumaan. Olemme oppineet jakamaan yksinkertaiset factat into multidutes of explanations and become stuck in our efforts to reverse. Psyykistä ristiriitaa eivät uskomukset, minkään kaltaiset ole koskaan voineet poistaa, vaan jos mitään, ylläpitäneet ja hukuttaneet itse kysymyksen analysoinnin viidakkoon. Kysymys on aina uusi, mutta kun vastaus tulee poikkeksetta vanhasta kokemuksesta ja tiedosta, we are stuck with the old.










Anonyymi kirjoitti...

Karl,

tulevaisuus on menneisyyden jatkumo, mutta se ei ole lineraarinen. Sensijaan se on jotain sinikäyrän muotoa tai paremminkin epäjatkuvuuskäyrä, joka kuvaa sukkessiivistä muutosta. Tämä ilmiöiden muutos kumpuaa darvinismistä, jossa kaikilla ilmiöillä on syntymä, elämä ja kuolema. Puhtain luonnosta haettu esimerkki metsän kehitys, joka aina päättyy metsäpaloon, josta sitten alkaa prosessi uudelleen.

Muistaakseni Oswald Spenglerin kulttuurien kehitys noudattaa tätä kaavaa. Spenglerin mukaan länsimaiden kultuuri on jo ajat sitten luhistunut sivilisaatioksi, jota seuraa romahtaminen. Se on siis vain ajan kysymys; onko tämä aika juuri nyt käsillä?

Hubbertin käyrä globaalilla tasolla kuvaa "öljyn maailmankauden" ilmenemistä. Öljy muutti koko ihmiskunnan tuotantotavan (mood of production) ja nyt tämän raaka-aineen väheneminen, kysynnän kuitenkin kasvaessa, aiheuttaa järisevät muutokset koko tuotantotavalle.

Öljyn maailmankausi jakautuu Hubbertin käyrän kahden puoliskon mukaan halvan öljyn ja kalliin öljyn maailmankausiksi. Geologisessa mielessä tämä maailmankausi on kuin häiriöpiikki muiden geologisten maailmankausien jatkumossa, mutta sen vaikutukset ovat järisyttävät. Öljyn maailmankausi aiheutti väestöräjähdyksen, joka aiheutti ilmastonmuutoksen, jonka seuraukset saattavat muuttaa pysyvästi koko nykyisen ilmastojärjestelmämme ja sen kausaalina koko biosfäärin. Jäätiköiden sulaminen muuttaa merien suolapitoisuutta, mikä taas aiheuttaa merivirtajärjestelmän häiriön eikä lämpö merivirtojen avulla pääse siirtymään päiväntasaaja-alueilta napaseuduille. Koko biosfääri häiriintyy ja muuttuu joksikin aivan muuksi. Vaikka halvan öljyn maailmankausi ja sen aiheuttama ihmiskunnan sortuminen omaan näppäryyteensä on ajallisesti lyhyt, sen aikaansaama muutos maapallon historiaan tulee mahdollisesti olemaan mittakaavaltaan samaa luokkaa kun muutkin geologiset maalmankaudet. Elämme todella merkittäviä murrosaikoja.

Mutta muutaman vuosikymmenen tähtäimellä ihmiskunta voi yritellä sitä sun tätä, "rakennella noita uusia tulevaisuuksia". Alati kasvavan ilmakehän co2 pitoisuuksien (jonka aiheuttaja on lähinnä ihmisen määrä) ja vähenevän öljyn olosuhteissa sillä ei ole kykyä ylläpitää oman lajinsa nykyistä määrää. Ja siinä kamppailussa tulaan hieman tappelemaan jäljellä olevista resursseista ja pitämään yllä ns. elintasoa monetaarisen cusetuksen avulla.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

Karl ja PohjanPoika

Kylläpä sitä nyt ollaan niin pessimististä fatalistia että. Uskokaa vaan, että optimistinen positiivisuus vielä voittaa ja ihmiskunta siirtyy Linnunradan uusiin aurinkokuntiin sukuaan jatkamaan. Ja siellä, uuden auringon loisteessa kaikki on taas niin kepeän ihanaa...

Karl

Vähän minä ihmettelen mitä tarkoitat kun sanot "näemme itse ajatusprosessin typeryyden ennen kuin teemme ajatuksen ohjaaman ”loogillisen”, johdonmukaisen ”virheen”." Et varmaankaan ainakaan sitä, että tulos olisi parempi, jos emme edes yrittäisi(ajatella)? Vaikkakin vain niillä puutteellisilla menneisyyden välineillä, joista olemme historiamme saatossa kalliisti maksaneet?

We all cannot just lay down and die?

PohjanPoika

Onneksi jopa Spengler antoi meille edes vähän enemmän aikaa, "Hän arvioi länsimaisen kulttuurin tulevan tiensä päähän 200–300 vuoden kuluttua. Siihen asti se rappeutuisi, kunnes tuhoutuisi tavalla tai toisella. Spenglerin mukaan kulttuurin tyypillisiä vanhuudenmerkkejä ovat muun muassa kaupungistuminen, syntyvyyden väheneminen, individualismi, jäljittely (länsimaissa kertaustyylit), palkka-armeijat ja uskonnottomuus." Tosin tuosta on jo ensimmäinen 100 vuotta käytetty. http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4nsimaiden_perikato

Öljyn loppuminen, josta ensimmäiset varotukset muistan kuulleeni joskus 1970-luvun puolessa välissä - ennusteella max 40 vuotta - on liuskeöljyn hyödyntämisteknologian kehittymisen myötä jälleen siirretty muutamilla vuosikymmenillä. Tätä nouseva globaali elintaso ja sen myötä kasvava kulutus tietysti kiihtyvällä vauhdilla nakertaa.

Tuo co2, siitä puhuimme joskus aiemminkin? Kun en muista mitä, niin valaise minua. Kun maailmanaikoja jo nyt lienee ollut 6 - 7, ja nekin jo ennen ihmisiä ovat erilaisiin ympäristökatastrofeihin tukehtuneet, miten todennäköistä on nykypelkomme todeksi tuleminen sanotaan vaikka 100 tai 500 tai 1000 vuoden perspektiivillä? Ilman teknologian kehittymistä ja se huomioiden?

Monetaarinen cusetus jatkuu taatusti vielä kaiken jälkeenkin.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Ajattele Hakki puolueita keskinkertaisina sählyjoukkueina, sillä osapuilleen sitä ne ovat. Suurin ero on siinä, että penkkiurheilijat pääsevät vaikuttamaan joukueiden kokoonpanoihin ja voimasuhteisiin.

Joukkueiden tehtävä on haalia kannattajilleen etuisuuksia puhumalla paskaa ja heittelemällä pikkunokkeluuksia. Niiden päämäärä on saada mahdollisimman paljon valtaaa, koska penkkiurheilijoiden sosiaalinen status kohoaa siinä samalla.

Tosi asioihin perustuva puolueohjelma on äärimmäisen huono siirto, koska se ei anna tilaa hienoille peililiikkeille. Parhaaseen tulokseen päsee kun pitää sen epämääräisenä tunnelman nostattajana ja tekee suunnitelmat seuraaviin vaaleihin asti, koska niiden jälkeen alkaa uudet kisat, joihin pitää toki lähteä uusien strategioiden turvin.

Suunnittelemalla asioita huolella useamman kymmenen vuoden päähän ottaa taatusti takkiinsa, mutta ilman minkäänlaisia pitkäjännitteisiä suunnitelmia meillä ei olisi seuraavien vaalien jälkeen edes järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Siksi on etsittävä tasapainotilanne, jossa on jokin epämääräinen tulevaisuuden suunnitelma, kuten EU ja globalisaatio, jotka kiinnistavat penkkiurheilijoita, koska ne tarjoavat mahdollisuuksia kisailla ulkomaisiien joukkueiden kanssa, mutta jossa tulevaisuuden suunnitelmat ovat niin epämääräisiä, etteivät ne estä menestymästä kotikentällä pikkunäppäryyksien avulla.

Näin politiikka muuttuu peilimaailmaksi, jossa viisaus on tyhmyyttä ja opportunismia kritisoivat joukkueet kaikkein opportunistisimpia. Persut olivat muutamia vuosia sitten kaikkein eniten sitä mieltä, että meidänkin olisi ruvettava taikomaan rahaa tyhjästä Islannin malliin, ja romahduksen jälkeen se otti aivan päinvastaisen linjan ja alkoi kuulustaa järkevältä, mikä on hämännyt monia suhteellisen järkeviäkin penkkiurheilijoita. Kumminkin sen linja muuttuu taas heti kun talousasioiden ymmärtäminen johtaa heikkoon kisamenestykseen.

Penkkiurheilija ei halua järkevää politiikkaa vaan enemmän hyötyä itselleen, jotta hän kokisi itsensä paremmaksi kuin muiden joukkueiden kannattajat.

Tämä johtaa lopulta siihen, että joukkueet turvautuvat väkivaltaan sössittyään talousasiat perusteellisesti ja kisat jatkuvat kunnes sydänyön jälkeen alkaa taas tulla valoisampaa.

Hakki kirjoitti...

Satunnainen raportoija

Hieno huomio tuo "puolueiden keskinkertainen sählyjoukkua". Kunpa ne keskittyisivätkin itse peliin, mutta kun ei. Ne sotkevat potkupallistien, keihäänheittäjien, hutunkeittäjien, kiekonlätkijöiden ja kaikkien muidenkin pelit rakentamiinsa peileihin. Meistä jokainen sitten kulkee tuossa hullunkurisessa, todellisuuden väärentämässä peilimaailmassa muille nauraen?

Olen samaa mieltä, että poliittinen puoluejärjestelmä on nykyisellään yhteiskunnan keskeisin ongelma. Ongelmaksi jää kuitenkin se, millä tavalla siitä päästään säällisesti ja ilman verenvuodatusta siihen sydänyön jälkeiseen valoon?

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Meidän on jotenkin päästävä eroon nepotismista ja kivakaveriverkostoista, koska niiden takia valtaa pääsee käyttämään jauhopäitä, joiden takia kansakunnan on taannuttava melkeinpä esisivistyneelle tasolle, jotta kansa löytäisi yhteisen nimittäjän päättäjiensä kanssa.

Suurin ongelma on se, että joka helvetin puolue pyrkii täyttämään virastojen johtoportaat omilla jauhopäillään, jotka eivät sitten uskalla kuin nyökytellä poliitikoille, koska ilman näiden suosiota edessä on varma paluu paskahommiin.

Tällä hetkellä eduskunnassa ei tietääkseni ole Immosen lisäksi ketään, joka jaksaa jatkuvasti paasata demokratian lisäämisestä ja pöhöttyneen suojatyöpaikkasektorin purkamisesta, ja hänet on aika hyvin leimattu muukalaisvihamieliseksi ja äärioikeistolaiseksi. Jopa Persujen maahanmuuttokriittiset näköjään patistelevat häntä pitäytymään maahanmuuttoasioista eivätkä toimittajat keskustele hänen kanssaan muista asioista.

Eli vastassa on melko jykevä muuri.

https://www.youtube.com/watch?v=mXoZn9nlxh0

Hakki kirjoitti...

Satunnainen raportoija

Verkostoille on aina käyttöä. Ilman verkostoja ei ole voimaa eikä valtaa.

Eiköhän suurin ongelma kuitenkin ole millä tavalla kansan edustajat saadaan taas vastuuseen äänestäjilleen eli kansalle, eikä puolueille, joita he nyt edustavat?

Jauhopäät ovat minulle vieras puolue, tuntematon nepotismin seuraus tai edes kivakaveriverkosto. Ja Immonen on vain sukunimi, yksi monista.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta tulisi pitää erillään. "Verkostoitumisen" hyväksyminen on askel päinvastaiseen suuntaan.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Jos muistallaan aikaa ennen Persujen luultavasti väliaikaiseksi jäävää nousua, tilanne oli kuin Orwellin 1984:stä reväisty.

Puoluekentällä oli kolme suurvaltaa, jotka kävivät lakkaamatonta sotaa. Välillä joku tipahti oppositioon, mutta nousi sieltä taas hallitukseen. Kaikki kehittelivät loistavaa ideaa joka olisi tuonut lopullisen voiton, mutta mikään niistä ei toiminut.

Uuskielessä valtion hallinnossa käytävän sodan luomat läänitykset olivat ja ovat yhä "hyvinvointia", vaikka palveluita on jouduttu leikkaamaan raskaasti sen takia, että hallinnossa on kolminkertainen miehitys verrattuna siihen, mitä julkisen sektorin pyörittämiseen oikeasti tarvittaisiin.

Puoluekoneistojen levittäytyminen kaikkialle on uuskielessä "demokratiaa", vaikka se itse asiassa rapauttaa sitä.

Puolueiden broilerikasvattamot tuottavat "ammattitaitoisia poliitikkoja".

Hakki kirjoitti...

Satunnainen raportoija

"Lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta tulisi pitää erillään." Niin, PITÄISI.

Persut ovat vielä kirjoittamaton lehti, enkä vieläkään pidä heitä minään demokratian ilosanomana. Ennemminkin päin vastoin. Sen verran olen valmis myöntymään, että heihin sittenkin sisältyy uhan ohella myös mahdollisuus. Orwellin visiot eivät heidän ilmaantumisen johdosta suinkaan ole hävinneet.

Loput esittämistäsi ajatuksista ovat kuin omasta läppäristäni. Puolueet ovat osa edunjakokoneistoa, eivätkä ne enää ole edes kiinnostuneita edistämään kakun kasvattamista muuten kuin omaksi edukseen. Sen myöntää nyt jo suurin osa kansalaisista, mutta kaikki poliittinen valtakin on jo niillä, persut mukaan luettuna.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Toki on mahdollista, että punaviherakkojen pyrkimys savustaa miehet ulos vihreistä ja vassareista luo uuden protestipuolueen, mutta tällä hetkellä vain Persut rokenevat puhua vähän järkeäkin, eli jos yleensä viitsin äänestää niin äänestän sitä.

Persut ovat selvästikin korvaamassa SDP:n jonka jäsenien keski-ikä ylittää pian eläkeiän, joten siitä tulee kehittymään samanlainen omissa maailmoissaan elävien tampioiden sählyjoukkue kuin Kokoomus ja Keskusta. Sitä odotellessa se on kumminkin ainoa mahdollisuus keikuttaa vähän venettä.

Hakki kirjoitti...

Satunnainen raportoija

Eihän se suinkaan ole ainoa mahdollisuus keikuttaa venettä. En olekaan taionnut koskaan sinulle kertoa omasta ehdokkaastani? :-) Se on jopa persuja parempi vaihtoehto, sillä siihen ei siälly niitä persujen mahdollisia haittavaikutuksia.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Yhdellä ehdokkaalla ei tätä laivaa käännetä, koska kurssista päätetään demokraattisesti ja suurin osa matkustajista on zombeja.

Median suoltaman sosiaalipornon hyvä puoli on siinä, että se kertoo kuinka tavikset käyttäytyvät erilaisissa tilanteissa. Esim. ammuskelutilanteessa näkyy olevan suotavaa joko seistä pällistelemässä tyhmän näköisenä tai kuvata sitä kännykällä, vaikka yksi osallinen olisi jo saanut luodin päähänsä.

https://www.youtube.com/watch?v=0ywuBESPLyM

Tukholman taannoisesta ryöstöstä saatiin paljon videota YouTubeen ja niistä näkee paremmin, että mitään vaaraa näistä tilanteista on vaikea löytää.

https://www.youtube.com/watch?v=aIzO3iGHi24

Kun elämme tällaisessa populaatiossa, on aika turha kuvitella, että enemmistö oppisi varautumaan ulevaan pelkkien vaalipuheiden takia. Kyllä siihen tarvitaan paljon enemmän. Televisioiden kieltäminen olisi hyvä alku, koska sen tuijottamisesta tuo unissa kävely ensisijaisesti johtuu. Eihän tv-sarjankaan ammuskeluista aiheudu haittaa yleisölle.

Karl Fransen kirjoitti...


Tutkija Pohjanmaalta ja Hakki.

Olemme tietoisia of deminishing resourses, mutta emme niiden aiheuttajan, käyttäjän itsensä toiminnoista. Voitaneen sanoa, että olemme saaneet käyttöömme kaikkeen mahdolliseen tarvittavat raaka-aineet, rajattomin mahdollisuuksin, mutta olemme edelleenkin pelkkiä oppipoikia, psykologisessa mielessä, ilman kykyä tai taitoa tasapainoiseen käyttötapaan joka soveltuisi eheästi kokonaisuuteen. Kysymys ei ole filosofisesta tung lashing operatiosta, vaan tapahtumassa olevasta yleismaailmallisesta kriisitilanteesta. Se voidaan fyysillisesti samaistaa erilaisiin, toistuviin kaavaa seuraaviin ilmiöihin, mutta parhainkin selityksellinen formulae voi vain sanallisesti kuvailla tulevia tapahtumia olevaa hetkeä pitemmälle. Samaistamalla nähtävissä olevaa tilannetta menneen puitteisiin, laimentaa tilanteen todellisen luonteen, eikä sellaisessa ajatustilassa voida nähdä, tai ei edes haluta nähdä tilanteen vakavuutta. Fatalistinen suhtautuminen, mitä uskonnot ja monet poliittiset suuntaukset tukevat, ovat rakentaneet menttaliteetin jossa elämme. Konditionaalinen henkinen tilamme estää menemästä uusiin haasteisiin avoimin mielin, useimmiten olemme tyytyväisiä vallitseviin olosuhteisiin, niin kauan kunhan se ei koske meitä henkilökotaisesti. Kuoreensa vetäytyminen, eristäytyminen, on sen ilmenemismuoto, eikä pelkästään yksilöllisenä, vaan kansallisena, yleismaailmallisena tapahtumana. Euro Union on osoittanut parhaansa tässä asiassa, mutta sekin on alkanut horjahdella, ei niinkään monien kulttuurillisten eroavaisuuksien vuoksi, kuin historiallisten epäluulojen alaisena.
Kehitys teknillisellä tasolla on kaukana edellä henkistä kehitystämme ja voisi vain odottaa päivää jolloin kehittämämme kompuuttori aivo alkaisi kehittämään omaa aivoamme suuremmassa määrin. Sitä on paljon tapahtunut jo nyt, tietämättämme. Siitä voidaan ja sanotaan, että tulisimme konemaisiksi, mutta mitä muuta olemme olleet viimeiset 2000 vuotta kuin järjestelmällisiä, kokemaisia rakentajia, päätyen poikkeuksetta konemaiseen tuhoamiseen.



Hakki kirjoitti...

Satunnainen raportoija

Joku Muun poikkeuksellisista ominaisuuksista johtuen, vain hän voisi todellisen muutoksen aikaan saada.

Television voi ihan rauhassa jo kieltää, monipuolisemman tarjonnan tarjoaa läppäri jo nyt. :-)

Hakki kirjoitti...

Karl

Kun luen viimeistä tekstiäsi, suuri hämmennys valtaa minut. You just depleted my resourses to comprehend.

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Hakki

Itse äänestin presidentiksi Peräsmiestä, sillä kukaan muu suomalainen ei voi pelastaa tätä maata yksin. Lisäksi valtiovarainministeriksi olisi hyvä saada seppä Ilmarinen takomaan sampoja yötä päivää.

Oletkos muuten tästä whistleblowerista kuullut? Hän on aivan selvästi sitä mitä väittääkin olevansa, mutta jotenkin paljastukset vain eivät ole levinneet vaihtoehtomedian ulkopuolelle.

http://kahudes.net/
http://nsnbc.me/tag/karen-hudes/
https://www.youtube.com/watch?v=tKxyYZeaNxY

Hakki kirjoitti...

Satunnainen raportoija

Joku Muu voi.

En muuten tästä viheltäjästäsi ole kuullut, mutta aion otta selvää. Alkumetrit tuntuivat valitettavan tutuilta.

Siinä se muuten on; "paljastukset vain eivät ole levinneet vaihtoehtomedian ulkopuolelle." Onko todella niin, että valtaväestöä, siis meitä taviksia, ei yksinkertaisesti kiinnosta? Mikään?

Paitsi varmaan plussat ja bonukset?

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Joskus tulee mieleen, että miksi jokin asia pitäisi olla ”opitimistinen tai pessimistinen”, ja kuinka karsinoimalla ja värittämällä asia sellaisilla lisäyksillä tulokseksi tulee aina pelkkä mielipide, eikä itse asian käsittelyssä päästä sen pitemmälle. Optimisti kieltää itseltään nähdä sen mikä ei ole hänen mieleen ja pessimisti näkee optimistin heittämän varjon ”totuuden yllä”.

Ajatus on kaksiteräinen miekka, jota käyttämällä, kumpaa puolta tahansa, haavoittaa totuutta. Jos näemme itse ajatusprosessin typeryyden ennen kuin teemme ajatuksen ohjaaman ”loogillisen”, johdonmukaisem ”virheen”. Tarkoitan, että jos voimme nähdä ”virheen” ennen kuin teemme virheen, emme tekisi kovinkaan monta virhettä. Useimmiten ei tarvitse tehdä paljoakaan; hidastaa aivonsa kulkua auttaa näkemään ajatuksensa implicatiot ja, alas, sen toiminta hidastuu. Hitaasti kulkien näkee paljon enemmän, senhän me jokainen tiedämme.




Hakki kirjoitti...

Karl

Optimistinen ja pessimistinen ovat todella vain katsojan silmissä. Ja niin taitavat olla useimmat muutkin käsitteemme.

Kieltämättä; hitaasti kulkien näkee paljon enemmän, mutta vähemmästä. Siihen onko syytä enemmän asioita, en nyt ota kantaa.

Unknown kirjoitti...

Hienoja niputuksia isoista trendeistä joista ei saa julkisesti ainakaan yle mediassa puhua, korkeintaan yksittäisen pakinoitsijan pohtivissa kolumneissa.

Nuorisotyöttömyys on toki ihmismäärän sekä samanaikaisen teknilogisen tehostumisen kausaali. Tätä elefanttia olohuoneessa ei päivä politiikassa saa sanoa.
Myös ilmastopolitiikka on ihmismäärän kausaali.

Kuitenkin en valelisi itseäni samanlailla bensaan Suomen nykyisen väestörakenteen ja ikäryhmien koon mukaan. Nehän ovat jo pitkään pysyneet siinä 55 tonnissa. Eli pitkällä aikavällillä aina yhteen fiksuun työhön, josta tulee siis jatkuvasti kamppailla muitten maiden kanssa riittäisi jatkaja.
Näin haluan nähdä Suomen tilanteen ideaalisessa valossa.

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

On aloitettava vähemmästä nähdäkseen enemmän, tarkoittaen, että ”puuhun on noustava tyvipäästä ja ”tyvipää” alkaa itsestä, katsojasta, eikä niistä jotka latvasta huutavat, mitä tehdä ja kuinka tehdä.

Karl Fransen kirjoitti...


Jim Harrias.

Haluat nähdä ”Suomen tilanteen ideaalisessa valossa”. Eikö juuri sellaisessa näkökannassa piile, niin Suomen kuin muunkin maailman tämänhetkiset probleemat, ideaalisessa asenteessa, ”kylmän totuuden” välttämispyrkimyksessä?