Viikko lomahelvetissä on takana Bulgarian Sunny Beachissä Mustan meren rannalla. Kaupungissa on 120 hotellia ja varsinaisesti vain 1400 asukasta. Kuulemma toimii noin 3 kuukautta vuodessa, lopun aikaa se vain nukkuu. Iso kulissi, karnevali tai sirkus lähinnä Euroopan keski- tai pienvarakkaille työn raskaan raatajille. Tyyliin Kraft durch Freude.
Kyllä siellä lapsiperheet
ja vanhemmatkin viihtyvät!
Ei. En ole kritisoimassa sen paremmin paikkaa, kuin sen roolia kesäisten unelmien täyttäjänä. Päin vastoin. Siitä huolimatta, että lähes jokaisena päivänä - poikkeuksellisesti - satoi vähän ja yhtenä koko päivän, ranta- ja aurinkoloma oli kaikin puolin onnistunut. Seura, sekä mukana tuotu että paikalla tavattu, oli mukavaa, hauskaa ja mielenkiintoisen tuoretta. Henkilökunta ystävällistä ja avuliasta.
Ruokakin oli maukasta ja sitä oli ihan riittävästi, joskin pizza-, pasta-, hampurilais- ja chicken nuggetsvoittoista. Tarjolla oli toki myös kaikki mahdolliset salaatit, kreikkalaisesta cesariin. Vähän vaivaa näkemällä olisi varmasti löytynyt myös paikallisia herkkuja. Vaan miksipä sitä nyt vaivaa rantalomalla nähdä?
Jaa, että miksikö sitten lomahelvetti?
Kun Suomessa Teosto tai Gramex tai joku vaatii oikeutta pikkutytön nettilatauksesta vanhemmilta ja poliisi topakkana takavarikoi tietokoneen, Sunny Beachillä on feikin markkinat kehitetty huippuunsa. Rolexeja en tosin tavannut mutta Luis Vuittonit, Mullberryt, Hollisterit, Hermekset, Chanellit, Converset ja Crocsit - ei kun Orocsit täyttivät kadut. Ja hinnat, ne olivat lähinnä naurettavat.
Poliisi ja tulli kyllä yhden puodeista ratsasi, ja samalla poistuivat lähes kaikki kopiot lähistön naapuripuodeista. Hetkeksi. Kun viranomaiset häipyivät, kopiot palasivat. Jotenkin jäi sellainen käsitys, että ao. kauppias tai sen kaverit olisivat yön pimeinä tunteina käyneet lunastamassa mustien muovisäkkien sisällön kamarilta, sillä seuraavana päivänä sama putiikkin jatkoi. Entisillä tuotteilla.
No eihän tuossa mitään uutta ja ihmeellistä ole? Vastaavia feikkiparatiiseja on maailman matkakohteitten saaristo pullollaan. Ja veteraanin kertoman mukaan kovasti on menoa suitsittu villeihin, vanhoihin hyviin aikoihin nähden.
Se mikä tavallaan hämmästytti, oli rakennuskannan - siis hotellikannan - suurellisuus ja "pompöösius" etupuolella ja täydellinen piittaamattomuus siitä mitä pihan puolelta löytyy, infran - vaikkapa teiden ja viemäröinnin kunto, ei kun epäkunto - ja keskeneräisten, ilmeisen hylättyjen rakennusprojektien valtava määrä, sisemmän maan maisemaa pilaamassa. Valtion, kunnan virkamiesten rooli oli ilmeisesti nolla, globaalin liberalistisen markkinatalouden voitto oli ehdoton.
Näkyvissä ei todellakaan ollut muuta kuin yksityisen rahan valtaa. Eikä se missään näkynyt niin selvästi, kuin palveluhenkilöstön palkkauksessa. Puhdas provisio jokaisessa mahdollisessa paikassa, WCstä alkaen. Ja tipit, juomarahat.
Mikäs siinä, jos sillä elää ja nuorena sitä on joustava, eikä huolta ole huomisesta. Mutta pohjapalkkaa ei ole, ei työaikoja liioin. Kyseessä on parin-kolmen kuukauden sesonkityö vieraalla paikkakunnalla ja kaikista kuluista on luonnollisesti itse vastattava, asunnosta ja ruoasta alkaen. Tuloista riippumatta. Sairaanhoitokuluista ja eläkkeenmuodostuksesta en tiedä mittään, mutta eppäilen.
Vaihtoehtoista työtä ei kuulemma juurikaan ole tarjolla. Paitsi sitten talvisesonkina hiihtokeskuksissa, toisaalla maassa, ja samoilla tai samankaltaisilla ehdoilla. Siis väliäkö sillä varsinkaan nuorena ja vailla huolia?
2 kommenttia:
Hakki.
Kehityksen pitkällä tiellä joutuu läpikäymään kaikenlaista, nimellisiä ja nimettömiä, uusia kokemuksia ja kaiken takana on vain unohtaa todellisuus, tai paremminkin epätodellisuus jonka parissa olemme pakotettu elämään. T.S Elliot sanoi siitä ”Takaisin Luontoon” ja mitä muuta voisikaan tehdä, olemmehan menneet rakentamaamme ei-todelliseen ja saaneet siitä tarpeeksi, joten aloitetaan alusta, hiukan eritavalle, toivossa, että eritavalla ei johtaisi samaan vanhaan. Mutta, kuten olemme todenneet, evolution tie on pitkä ja aivomme useinkin liian pieni ja hidas, ottaaksemme siitä kaikki tarjolla oleva.
Karl
Koulussa, joku irvileuka muutti lauseen muotoon "Zurück zur Natur, auf die Bäume ihr Affen". En ihastunut ajatuksesta silloin, enkä vieläkään. Uskoisin, että siltä puhtaalta pöydältä lähtiessämme tekisimme taas virheitä, mutta eri asioissa ja eri tavoilla. Mitään ei olisi aiemmaasta opittu, vaikka opittavaa on kerääntynyt aina ainakin 1 - 2 sukupolven ajalta, miljoonista kehitysvuosista nyt välittämättä.
Ongelmana koenkin juuri nykyisen tilanteen vaikutuksen nuoriin, joilla varmasti on enemmän oppia ja koulutusta kuin meillä aikoinaan, mutta kokemuksia, varsinkaan positiivisia yhteiskuntaa rakentavia ja siinä toimimisen kokemuksia ei edes pääse kertymään. Ei ole kivaa, eikä oikein olla se menetetty sukupolvi vain siksi, että vanhemmat ja isovanhemmat ovat asiat sotkeneet.
"miksi poliitikkomme sallivat nuorten ja muiden pätkätyöläisten orjuuttamisen yrittäjäriskin maksumiehiksi?" Keiden hommissa poliitikkomme oikein ovat?
Lähetä kommentti