ja ihan aiheesta jälleen. Mutta miksi ihmeessä meidän
johtavat virkamiehet ja poliitikot esittelevät suurimmat viisautensa vasta eläkkeelle siirryttyään ? Myönnettäköön, että Sailas esitti asiansa jo ennenkin, mutta niin monet
eivät. Valitettavasti.
Sailas arvostelee tämän hallituksen leikkikoulun nyyttikestejä . Valtionvarainministeriön valmistelu ja sen huomioon ottaminen tämän Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi – hallituksen tulosten
puolivälintarkastelun yhteydessä, ei sittenkään kovin tyylikkäästi syntynyt; "Täytyy olla joku perusehdotus, jota joku – ja se
joku ei voi olla kukaan muu kuin valtiovarainministeri – ajaa lävitse."
SoTe
sirkus saa hänet voimaan pahoin. Hän pitää hyvin
erikoisena, että poliittiset puolueet nimesivät edustajansa 35 henkilön
asiantuntijaryhmään. "En muista semmoista työryhmää, että olisi
jäsenkirjoja alettu tarkistaa työryhmän kokoushuoneen ovella." Tapana on,
että hallitus valmistelee itse esityksiä, jotka eduskunta hyväksyy. "Nyt eduskuntaryhmät tulevat valmistelemaan itselleen esityksiä."
Saattaisiko olla niin, että
leikkikouluiässä ja opeilla ei oikein osata hahmottaa ministeriön, hallituksen, eduskunnan ja yksittäisen puolueen erilaisia tehtäviä
yhteiskunnassa? Eikä ymmärretä, mitä siitä seuraa, jos kaikki tehtävät pannaan yhteen isoon sekametelikeittoon? Kaaos siitä seuraa ja pahimmillaan sitä sitten
diktatuuri.
Ilmeisesti nyt, ensimmäisen kerran on luotu sitä usein
luvattua ja paljon mainostettua uutta poliittista kulttuuria.
Hallitustyöskentely on vaihdettu hiekkalaatikoksi ja nyyttikesteiksi,
iltakoulut varmaan leikkikouluksi. Hallitus ei aivan ilmeisestikään ole edes
sillä tasolla, että työelämään tutustuminen kannattaisi?
Masentavaa, ei fantastista ollenkaan.
Mielenkiintoista Sailaksen ulostulossa on se, että
erityisenä kohteena on hänen aiemmin johtamansa ministeriö, jossa nyt
ministeriöi hänen entinen puoluetoverinsa, Urpiainen. Onko todella niin, että
kuutosen lyhyen matikan ministeri vielä kuunteli ja teki niin kuin sanottiin,
mutta nykyinen luokanopettaja tietää jo paremmin? Vai onko niin, että Sailas on
pettynyt siihen, mitä on saatu aikaan valtiosihteerin vaihduttua?
Yhtä kaikki, Suomi paatin tilanne on nyt oiva esimerkki
siitä miten käy, kun kakarat pannaan asialle koskenlaskussa ohjaamaan. Mahtaa meistä 5,3 miljoonasta tuntua turvalliselta?
Onko siellä mukana ainoatakaan, jolla osaaminen olisi ihan tavallisen aikuisen
tasoa? Hyvin olemme me vanhempina kasvattamisessamme onnistuneet?
Tästä kaikestako me heille palkat ja puoluetuet
maksamme? Olemme pakotettuja maksamaan?
"Tämä hallitus ei
pelkää, eikä pelaa pelejä. Jos päätöksiä pitää tarkentaa, niin sitten me
tarkennamme niitä. Poliittisilla päättäjillä pitää aina olla nöyryyttä parantaa
aiempia päätöksiä", sanoi valtionvarainministeri Urpiainen eduskunnassa.
Ainoa tapa osoittaa kansalaisia kohtaan riittävää nöyryyttä on se että hallitus, kyvyttömyytensä hyväksyen, eroaisi.
2 kommenttia:
Hakki.
Useinkin vasta eläkkeelle päästyään ajatus voi vapautua, tosin harvemmin, mutta tapahtuu niille jotka ovat saaneet tarpeeksi typeryyden tukemisesta, tai muuten lakanneet lyömästä päätään mielipiteiden kuviteltuun, olemattomaan seinään.
Karl
Tuo on niin selvää tekstiä, että siihen on helppo yhtyä. Jos jotain, niin ikä antaa kokemukseen perustuvaa perspektiiviä. Valitettavan usein, kuka mistäkin syystä iän mukaan myös halu edes yrittää siirtää omia kokemuksia ja havaitsemiaan elämän suuria linjoja muiden tietoon häviää. Kysehän ei ole siitä, että muiden pitäisi muka menetellä samoin vaan siitä, että heillä olisi tietoa siitä, miten joku muu vastaavan asian on kokenut, tai miten joku vastaavia asioita kokenut asian näkee.
Lähetä kommentti