Talouselämä
julkaisi tässä päivänä muutamana mielenkiintoisen artikkelin otsikolla Kokoomus tyrmää työnantajien verohaaveet.
Kokiksien uusi eduskuntaryhmyri Petteri Orpo oli ottanut vahvan kannan. EKn ajatus yhteisöveron laskemisesta 15 % iin ei ole mahdollinen.
Kun olen pari kertaa aiemminkin Petterin ”kannanottoihin”
tutustunut, enkä aina ymmärtänyt, en malttanut nytkään olla kommentoimatta, ensimmäisten joukossa. Talouselämä ei sitä ole
julkaissut, joten minun täytyy yrittää palauttaa kirjoittamani mieleen. Kun en ole tottunut siihen, että ao. julkaisu
jättäisi asiallisia kommentteja julkaisemattakaan, en osannut varautua
arkistoimalla sitä. Seuraavalla kerran voinkin käyttää copy/pastea.
Vaalien alla Petteri kirjoitus talouspolitiikasta
julkaistiin Kauppalehden sponsoroiduissa blogeissa, kuten parin muunkin
ehdokkaan tai näkyvän kokiksen otsikolla Olemmeko valmiita elinkeinorakenteemme suureen muutokseen. Sitäkin yritin kommentoida, mutta kun ennakkomoderointi oli ilmeisesti
tukijoukkojen hallussa, ei juttuni sitä läpäissyt. Vastasin siihen artikkelillani Poliitikon sosiaalinen media.
TEn kommenttini asetti kyseenalaiseksi sen, että tämä
kokiksien uraputkeen osunut turkulainen, ilmeisesti Ile Kanervan seuraajaksi tarkoitettu, tietäisi mistä puhuu ja sanoisi mitä
ajattelisi. Joku saattaisi kommenttini perusteella jopa kuvitella , että hän ei
mielestäni sen paremmin tiedä, kuin ajattele, eikä siksi osaakaan. Sanoja häneltä tulee kyllä
sujuvasti, mutta tuotoksen substanssi on kuin suoraan poliittisesta puppusanageneraattorista.
Lisäksi taisin muistuttaa lukijoita, kuinka ”otollisessa” tilanteessa puolue
mahdollisten tulevien neuvottelujen osalta on, kun kaverit keskenään saavat sopia.
Ihmettelin varmaan sitäkin milloin AKAVAn
Sture (Fjäder) vaihdetaan
valovoimaisempaan kokikseen, siis yhteen kavereista? SAK ja STTK taitavat
korkeintaan jäädä haaveiksi?
Minulle on aivan yhdentekevää osaako ja tietääkö joku Orpo
yhtikäs mitään. Mutta kieltämättä minua vaivaa se minkä osaamisen perusteella
maata johdetaan, sikäli jos johtamisesta enää yleensäkään voi puhua.
Veronmaksajana katson myös oikeudekseni perustellusti
arvostella, kun en poliitikon viestiä ymmärrä. Enkä tainnut kummassakaan
tapauksessa olla ainoa.
Lisäksi olen ollut pitkään ihmeissäni siitä, kuinka ns.
demokratia voi maassa toimia kun neuvotteluosapuolten johdossa ovat puolueisiin
voimakkaasti sitoutuneet poliitikot, nyt vielä saman puolueen edustajat.
Poliittisten broilerien osaamisen puutteesta ja poliittisen
rakenteemme mädännäisyydestä olemme saaneet kärsiä jo kohta puoli vuosisataa.
Minusta se saisi jo riittää. Varsinkin Petteri Orpon edustaman puolueen nykyisen
ideologisen pohjan, rajoittamattoman globaalin markkinatalousihanteen, kansantaloudelle
ja siksi myös politiikalle aiheuttavien seurausten vuoksi.
10 kommenttia:
Hakki,
+++ Mutta kieltämättä minua vaivaa se minkä osaamisen perusteella maata johdetaan, sikäli jos johtamisesta enää yleensäkään voi puhua. +++
Lainaan tässä Wikipediasta copypastaamaa alati ajankohtaista kohtaa:
"Lentäväksi lauseeksi ovat muodostuneet Oxenstiernan sanat: "Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan." Alun perin lainaus kuuluu latinaksi: "An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur." Tällä hän tahtoi rohkaista poikaansa, joka edusti Ruotsia kolmikymmenvuotisen sodan päättäneissä rauhanneuvotteluissa ja epäili omia kykyjään kokeneiden valtiomiesten ja diplomaattien seurassa. Jälkipolvi kuitenkin on kuullut lausahduksessa vanhan valtioviisaan pettyneen huokauksen."
Eli, samoilla nuoteilla tässä edelleen mennään. Eikä ole muutosta näköpiirissä kun äänestäjätkin äänestävät vähällä järjellä ja sama meno jatkuu.
tutkija Pohjanmaalta
Hakki - Anonyymi.
On helppo sanoa, ”kuinka vähäisellä järjellä......”, mutta jos olisimme todellakin, eikä vain rehellisiä, mutta myös intelligenttisiä, niin vain silloin voisimme toimia toisin. On kehnoa puolustelua ”tehdä toisin” kun itse emme tee mitään - paitsi arvostelemme ”toisten” tekemisiä. ”Rakentavaa kritisismiä”, - sanotaan - sitä ei ole olemassakaan. Kritisismi on samaa kuin vetäisi maton odottomasti jonkun alta ja odottaisi, että tämän jonkun ”häntäluun” katketessa hän vielä nauraisi.
Jos todellakin haluaisimme muutosta yhteiskunnassa, emme ”nalkuttaisi” toisten moilauksista, vaan alottaisimme itsestämme. ”Toinen” ei eroa itsestämme. Erottamalla ”toinen” joksikin muunlaiseksi kuin mitä itse on, on itsensä kieltämistä sellaisena samana kuin ”se toinen” on. Meillä jokaisella on samat human monkey ominaisuudet. Väristä, koosta tai syntymäpaikasta riippumatta olemme samalaisia, ja jopa suurinosa eläinkuntaa omaa samoja ominaisuuksia. Olemme ajan mittaan sopeutuneet määrätyn ympäristön vaatimuksiin, mutta se ei ole meidän, vaan ympäristön aikaansaama adjusment.
Näyttäisi kuin olisimme niin perinpohjin kyvyttömiä näkemään pintapuolisten eroavaisuuksien vähäpätöisen merkityksen ja siksi teemme ”kärpäsestä härkäsen”, muutakaan kun emme tunne. ”Muun tuntemisen” voimme aloittaa vain itsestämme, eikä - kuten luulemme - niistä ”toisista” jotka näemme itsemme ulkopuolella tekevän ”virheitä” joita itse emme tee. Syy - emme ole heidän kengissä.
PohjanPoika
Oxenstierna kuoli 1654!! Haloo!!! Sitä lähtien sukupolvi toisensa jälkeen, on laiskuudessaan - anteeksi mukavuudenhalussaan - toistanut Axel-paran viestiä. Mutta laiskuudellakin soisi olevan edes jonkun rajana.
En väitä, että odottaisin valittujen laadun jollain tavalla parantuvan, vaikka salaisesti moista toivetta elättelenkin. Mutta toivoisi, että edes valitsijat entistä ärhäkkäämin reagoisivat tyhjänpuhujiin. Ne tulevat nimittäin meille mahdottaman kalliiksi.
Kun ihminen puhuu paljon sanomatta mitään se on osoitus periaatteettomuudesta ja vastuun pakoilusta. Emme me sellaisi ainakaan eduskuntaan tarvitse, ulkoministeriöön ennemminkin.
Karl
ymmärsin aiemmin, että katsoit olevasi vallankumouksellinen?
Rakentavaa kritiikkiä on, kun ilmaisee ja osoittaa virheen - siis tässä tapauksessa, että sanottavaa ei ollut - ja osoittaa vaihtoehtoisen tavan toimia, elisi suosittaisi, että sanoja olisi hiljaa, jos ei sanottavaa ole.
Jos ajatellaan, että valitun eduskunnan pitäisi "henkiseltä" rakenteeltaan vastata kansan kuvaa ... kyllä sinne yksi Orpo mukaan mahtuu. Jos taas edellytetään valituilta jonkilaista johtajuusroolia, tilanne muuttuu kyllä. Tyhjän puhujista kun harvoin oikeesti on johtajiksi.
Lisäksi, ystävä hyvä, minä en oikeastaan kritisoi yksityistä ihmistä. Arvostelen urapoliitikkoa, joka on valinnut politiikan - minun määritelmäni mukaan yhteisten asioittemme hoitamisen - suorittaakseen. Jos hänestä syntyy kuva, että hänestä ei hommaan ole, on äänestäjän velvollisuutena myös tuoda se julki.
Muistathan sadun siitä pienestä pojasta, joka totesi jotain kuninkaan vaatteista? Vasta kun tuo pieni poika "uskalsi" ilmaista todellisuudeen asioihin saatiin aikaan muutos.
Nykypäivänä pienet pojat eivät enää näille veijareille totuuksia lauo. Mutta me aikuiset, me maksamme.
Hakki.
”Rakentavaa kriittiä on, kun ilmaisee ja osoittaa virheen......” Tiedät kuinka sensitiivinen ego on ulkopuoliselle virheen paljastajalle. Egolle on vaikeaa hyväksyä ”to be bushed around, escpesially in abstract”, tila missä ego exists. Meillä jokaisella on mielipide ja sillä, mielipiteellä, on kaikki ne ainekset joista ego rakentuu. Mekaanisessa, kaikki on silminnähtävissä ja käsin koskeltavissa. Mekaanisella on rajoitettu muoto ja voi toimia vain rajoitetussa muodossa, tilassa. Abstractinen, kuten on laita mielipiteen, ei ole, eikä liiku materiaalisen rajoitetussa tilassa, vaan on ”tuulien”, mielipiteiden mitään rajoittavassa elementissä. Sanomme, meillä on vapaus sanoa ja tehdä mitä haluamme tuon käsitteen mittapuissa, mutta todellisuudessa emme olekaan vapaita, olemme kokemuksiemme ja mielipiteiden rajoissa ”askartelevia” biomekaanisia koneita, ja toimimme mielipiteiden conditionaalisessa, konemaisessa tilassa.
Kuinka voisit erottaa politiikon olevan erilainen ”kansan kuvasta”? Hän tulee kansan joukosta ja on yksi meistä monista mielipidekeinottelijoista. Hän ei voi olla erilainen meistä muista, politiikkoja olemme jokainen, meillä kun on mielipiteemme. Hän tulee samasta henkisestä pajasta, ja on ohjelmoitu samaisesti kuin me muutkin. Ainoastaan mielipiteet ja tehokkus niiden tulkintaan eroittavat miedät aktiivisestä politiikosta, muuten olemme samanlaisia pulliaisia, samanlaisten ongelmien parissa kuin kuka tahansa politiikko.
Sanoessamme tarvitsevan ”johtajan”, jonkun joka johtaisi meidät ”oikeille raiteille”, luo politiikon tarpeellisuuden. Entäpä jos oppisimme johtamaan omaa elämäämme? Silloin emme tarvitsisi ”johtajaa”. Tarvitsemme hyvin koulutettuja teknoraatteja hoitamaan käytännöllisen osan yhteiskunnassa, ja kuten tiedät politiikot harvoin ovat käytännöllisiä ihmisiä. Heidän tehtäväksi on annettu pitää rakentavaa järjestystä, mutta se ole mahdollista kun me jokainen haluamme vaikuttaa meidän ”omilla” mielipiteillä, käsitteillä, siitä mikä on hyvää pahaa, tarpeellista, ei-tarpeellista. Siitä voi, ja on kirjoitettu nidoksittain, mutta mitäs teet kun olet riippuvainen poliittisista mielipiteistä ja tarvitset johtajan? Johtajan tarpeella kiellämme oman toiminnon, tekemisen itseltämme ja teemme itsestämme politiikkojen käyttömeteriaalia ja vain siksi, että olemme tehneet mielipiteet tärkeämmäksi kuin asiat, joihin eriävillä mielipiteillämme pyrimme vaikuttamaan.
Urapolitiikko on myöskin ihminen, sitä et liene halua kieltää. Hän on kuin kuka tahansa meistä, hänellä vain on enemmän uskottelutaitoa ja poliittista ajatuksen pyörittämistä kuin meillä muilla ja sitähän ”uskonveljet” haluavat.
Urapoliitikko on henkilö, joka on valinnut politikoimisen työkseen, urakseen. Kansanedustajaksi valittu poliitikko on siis työntekijä. Ja siis meidän palkkalistoillamme täysin siitä riippumatta, olemmeko itse häntä äänestäneet.
Päinvastaisista väitteistä huolimatta uskon, että kansanedustajana toimiva urapoliitikko on ihminen. Mutta ihmisenä myös työntekijä. Jos hän ei osaa hoitaa hommaansa hänelle voi antaa palautetta. Oikeastaan hänelle pitää antaa palautetta, jotta hän voisi oppia hoitamaan työnsä edes tyydyttävällä tavalla.
En tiedä missä määrin työnjohtaja tai muu esimiesasemassa oleva ottaa huomioon esimerkiksi kadunlakaisija egon, ellei hän työstään suoriudu? Ei häntä henkilökohtaisesti tietenkään loukata pidä, kunhan osoittaa mitä pitää saada aikaan.
Jos politiikka on "uskottelutaitoa ja poliittista ajatusten pyörittämistä" ehdotan, että siirrymme virkamiesvaltaan välittömästi. Meillä ei sellaisiin poliitikkoihin ole enää varaa. Ja siksi poliitikolle on syytä se myös sanoa. Jos poliitikko ei moista kestä, siirtyköön esimerkiksi kadunlakaisijaksi.
Hakki.
Miksi emme voi kutsua häntä, urapolitiikkoa, ihmiseksi? Kategoroimatta häntä työnsä tai ammatin raameihin ja siten eristää, lokeroida hänen ihmisyytensä, eikö se ole eräällä tavalla ”rasismia”? Me jokainen olemme työntekijä ja se on elinehto. Siitäkin huolimatta, että elämme ns. hyvinvointi valtioissa ja voimme elää ja tulla toimeen ”kepluttelemalla”, olemme ja elämme rakentamamme yhteiskununnan kaavoissa, josta, meidän itsemme hyvksynnällä, sellaisina kuin olemme, on syntynyt myös ”urapolitiikko” ja kuten kaikille urille on ominaista, hänen myös on oltava smart, tehdäkseen työnsä hyvin. Eikä ”hyvätyö” yleensäkään mene ensin persoonattomalle Yhteiskunnalle, ilman, että tekijä ei saisi ja voisi ottaa omaa etuaan ensin. Etu ei tarvitse aina olla monetarillinen, se voi ja on myös psykologinen jopa ”kadunlakaisijalle”.
Yhteiskunta jossa elämme on rakentunut keskinäiseen kilpailuun ja siellä missä on kilpailua on myöskin epärehellisyyttä, hyväksytyissä ja ei - hyväsytyissä muodoissa. Elämme kompromissien maailmassa, puoleksi totta ja toiseksi puoleksi valhetta tilassa. Selvitäkseen siinä voittajana, tai hyötyäkseen mahdollisimman paljon, tulee olla toisia parempi, ja ollakseen parempi pitää olla ”smart” ja smartnesta on aina kaksipuolista, sääntöjen mukaista ja taivutettujen sääntöjen mukaista, politikoivaa.
Politiikkaa ilman uskottelua et löydä mistään ns. sivistyneestä yhteiskunnasta, uskonnollisesta, tai ei-uskonnollisesta. ”Virkamieshallitus” rakentuu samanlaiselle pohjalle kuin mikä tahansa poliittinen hallitusmuoto. Teknokraattiseen, pelkkään ammattitaitoon tehtävissään perustuville ihmisille, yhteiskunnalle, ei tarvitse politikoimista, sellaisena kuin politikoimis-sanan tulkitsemme nykyään. Sellainen yhteiskuntamuoto on ehkä hyvinkin dokmaattinen ja mekaanisesti ajatteleva, mutta vain teknillisessä mielessä, ja mikä ei tarvitse olla mekaanisenomaisesti epäinhimillinen, vaan aivan päinvastoin, hyvinkin inhimillismielinen, riippuen ihmisistä eikä suinkaan hallitusmuodosta, kuten kuvittelemme. Juuri siksi ihmisen muuttuminen on välttämättömyys, olipa hallitusmuodon nimi mikä tahansa.
Karl
Kuten mainitsin uskon, että kansanedustajana toimiva urapoliitikko on ihminen. Ja olen valmis myös uskomaan, että "Politiikkaa ilman uskottelua" ei löydy varsinkin, jos uskottelu tarkoittaa omien ajatusten, arvojen, ideoiden "myyntiä" muille ihmisille.
Mutta lähtökohtana pitää olla, että on jotain mitä myydä. Ei meillä ole varaa ylläpitää pelkkiä tyhjänpuhujia vain siksi, että se mitä he sanovat ehkä kuulostaa joistakin meistä "hienolta". Heidän on saatava aikaan.
Kuten varmasti muistat kannatan poliitikoille, siis varsinkin niille, jotka olemme kelpuuttaneet meitä edustamaan, tiukkaa tulostavoitetta. Sellaista tulostavoitetta, jota nykyinen henkilökohtaisen ja ryhmävastuullisuuden sekamelska ei tarjoa.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/03/tulosvastuuta-demokratiaan-ehdotus.html
"Teknokraattiseen, pelkkään ammattitaitoon tehtävissään perustuville ihmisille, yhteiskunnalle, ei tarvitse politikoimista, sellaisena kuin politikoimis-sanan tulkitsemme nykyään." Käsitykseni mukaan sillä johtamismallilla on kyllä nimikin, fasismi. Ja ennen kuin kukaan minua syyttää ns. natsi-kortin käyttämisestä huomautan, että tarkoitan tällä wikipedian määritelmän mukaista fasismia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Fasismi
Hakki.
Toivottavasti voin sanoa, olematta loukkaava, että jos katsot lähemmin omien ajatuksiesi sisältöä, huomaat, että olet jäänyt kiertämään politiikan ympyrässä liian kauan, tarjoamalla samoja vanhoja ajatuksellisiä toivonkipinöitä kuin muutkin politiikot. Kaupallinen taustasi heijastuu, ”että on jotain mitä myydä. Tehdäkseen ”hyvät kaupat” politiittisella kauppatorilla ristiriitaisten MIELIPITEIDEN avulla on mahdottomuus. Kun meillä jokaisella on poliittinen mielipde, tulos voi olla vain mitä on aina ollut, lisääntyvää konfliktiä. Jos todellakin halutaan tehdä jotakin ratkaisevaa, meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa itsestämme. SIELTÄ tulevat kaikki probleemojen ainekset. Hakemalla ratkaisuja itsensä ulkopuolelta, kuten demokratian nimissä, ei onnistu ennenkuin olemme itse ”demokraattisia”. Sitähän emme ole, olemme mielipiteillä ratsastavia autokraatteja, Don Quixote jälkeläisiä, joilla ei ole edes tuulimyllyjä joita vastaan tapella.
Teknograatinen hallitusmuoto kokeiluja on tehty, ja viimeisin taisi olla jossakin monista Arabi maista. En väittäisi teknogratian ratkaisevan ihmisen ongelmaa, mutta näkisin sen olevan välimuoto puoluepoliittisen mielipidetyperyyden ja loogillisen ajattelun välillä. Kyllähän sitä voidaan kutsua, kuten sanoit, fasismiksi, mutta sellainen nimi voisi tehdä mahdottomaksi minkä tahansa ajatus suunnan, varsinkin vanhalle sukupolvelle. Aadoffilla kun ei ollut mairitteleva maine.
Karl
Et ole loukannut, enkä minä loukkaantunut. Siis kaikki hyvin. ;-)
Varjoaan ei kukaan meistä karkuun pääse, eikä siksi kannata edes yrittää. Muuttaa voi itsessään vain tulevaa, elämällä tätäkin päivää täysillä. Ihan profiilini mukaan itsekin yritän.
Teknokratia hallintomuotona on yhtä kammottava kuin teokratia. Toimiva demokratia edellyttää asiantuntijoita, tekniikastakin, mutta lopullisen päätöksen arvovalinnat on tehtävä kansalaisten tahtoa edustavien toimesta. Siis minun mielestäni.
Adolf ei tainnut olla fasisti, vaikka natsi olikin.
Lähetä kommentti