Sateisen, syksyisen sunnuntaiaamun positiivisuutta.
Suomalainen koulu- ja opetuslaitos niittää kunniaa kaikilla tantereilla. Mitä Pisa mittaa? Petämmekö itseämme vai elämmekö perusteettomilla kehuilla, kun muilla menee vielä huonommin? Kohtaavatko tarpeet ja tarjonta vai rahat ja opettajien, kouluttajien työllistäminen? Riittävätkö meillä rahat opiskelijoiden ja muiden aikuisten päivähoitoon?
Peruskoulun tasapäisyyden tavoiteasetanta ilmeisesti pitää huolta siitä, että lapsemme eivät nykyisin välttämättä opi sen paremmin kieliä kuin matematiikkaakaan. Ainakaan peruskoulussa. Minulle julkituotuna syynä kuulemma se, että tarkoituksenmukainen ja tehokas opettaminen syrjäyttää liian useat oppilaat.
Ammattikorkeakoulussa sähköinsinöörin opintoihin hyväksytään, vapaavalintaisena ammattiaiheena mm. viininmaistelun, josta tarjolla on 10 pistettä. Millä tavalla viininmaisteluosaaminen edistää sähköinsinöörin ammatillista osaamista on minulle hiukan epäselvä. Sen hallitseminen tuskin lisää sen paremmin työllistymismahdollisuuksia, sähkötekniikan osaamista kuin potentiaalisen työnantajan mahdollisuutta arvioida, mitä töitä tämä insinööri osaa. Ja ehkäpä näitä vapaavalintaisia aineita voi sisällyttää enemmänkin? Miten olisi noitaoppi, pitsinnypläys ja vaikkapa sirkustaiteet?
Oppisopimuskoulutuksella pyritään nyt Raahen ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa kuulemma opettamaan myös Facebookin peruskäyttäjäksi. En kiellä, etteikö Facebook omaa mahdollisuuksia myös yritystoiminnalle, mutta yhden suositun trendivälineen opettaminen oppisopimuksella on sekä opetuksen, oppilaiden että veronmaksajien maksuhalun aliarviointia. Ehkä olisi syytä osoittaa Raahen AKK, Adultan ja Jalasjärven AKKn tielle?
En väitä, että pitäisi palata entiseen, siis koulutuksen suhteen aikaan ennen peruskoulua, ammattikorkeakouluja ja ammatillisia aikuiskoulutuskeskuksia. Mutta olettaisin, että
peruskoulua ei pidä rakentaa enemmistö haitaksi muutamien syrjäytyvien pelosta (eiköhän heidän lisäohjaus ole varsin helposti ja halvalla hoidettavissa, kun verrataan oppia vaille jäävien aiheuttamaan kustannukseen),
valinnaisten tarjolla olevien opintojen tulisi edes jollain tasolla olla liittyviä varsinaiseen perustutkinnon sisältöön(nykymittapuun mukaan arvostellen),
ammatillisen aikuiskoulutuksen sisältöä, tarjonnan laajuutta ja valikoimaa sekä opetuksen tehokkuutta tulisi arvioida muillakin kriteereillä kuin kysynnällä,
koulutus, opetus, tutkimus evät enää ole se ihmelääke, joka takaa kansakunnan tulevaisuuden hyvinvoinnin. Huomattavasti tärkeämpiä ovat osaaminen, tekeminen ja työ.
2 kommenttia:
Hakki
Aurinkoisen kevätaamun ”negatiivisuutta” - muttei ilmastollisiin olosuhteisiin nähden. Päivä - Maanantai - on alkanut juhlallisen upeana, mutta luettuaan päivän lehtiä upeus haihtuu nopeasti. No - jos ei lähde ”muuttamaan” muuttumatonta ja jää seurailemaan näitä lähiympäristön kevätkiireitä, niin eipähän voi muuta kuin ihmetellä kuinka me ihmiset rakennamme probleemoja ja muu luonto kukkii ja rakentelee pesiä.
”Suomalainen koulu- ja opetuslaitos niittää kunniaa kaikilla tantereilla” Jos lähdetään vertailupohjalta, silloin ja vain silloin - olipa kysymys mistä tahansa - tullaan paremmuus johtopäätökseen. Paremmuus esiintyy vain vertailumuodossa. Muuten se ei voi esiintyä ollenkaan. Suomalainen kasvatus muoto, teknillisesti, on havaittu päteväksi, mutta sisällösesti se on aivan samaa kuin missä hyvänsä maailman kolkassa.
”Syrjäytymistä” ei koskaan voi välttää ja olisi nähdäkseni epäyhteiskunnalista ”vetää” joukkoon sellaisia yksilöitä jotka syystä tai toisesta eivät halua liittyä joukkomentaliteettiin. Syyt vetäytyä syrjään katsoteen useinkin negattiviseksi asenteeksi, mutta mikä olisi systeemiin pakottaminen muuta kuin ”epädemokraatista”. Emme ole kaikissa ominaisuuksissamme samanlaisia ja jos missään, niin juuri tuossa meillä on oltava vapaus. Vapautta ei koskaan ole systeemien iskostaessa meillle mitä pitäisi olla. Pitäsi olla on aina mitä meillä ei ole, ja mitä meillä ei ole, ei ole mahdolista löytää niillä metodioilla mitä meillä on - ja voimme käyttää - systeemien avustuksella. Ihminen voi muuttaa systeemin, mutta systeemi ei voi muuttaa ihmistä - kaikki, varsinkin opinnolliset systeemit - voivat olla vain yhtä ”hyviä” kuin ovat niiden rakentajat.
Mielenkiintoinen tuo näkemyksesi syrjäytymisen positiivisesta ja toivotusta lähtökohdasta. Ja olen kanssasi samaa mieltä ilmiön olemassaolosta ainakin henkilökohtaisesta tasolla.
Ensimmäisenä tulee mieleen mm. "elämäntapainkkari" ja radikaali suomalainen ympäristöfilosofi, toisinajattelija, kehityskriitikko, luonnonsuojelija, ornitologi, kalastaja ja esseisti Pertti Linkola. Heitäkin yhteisössä tarvitaan, ettei poliittinen elämä menisi ihan täysin keskinäisen kehumisen kerhoksi.
http://fi.wikiquote.org/wiki/Pentti_Linkola
Toisinajattelijoitakin tarvitaan.
Lähetä kommentti