"Teknokraattinen systeemi on todennäköisin mahdollisuus"

Jatketaan mieluummin vaikka tästä; kun demokratia, jälleen kerran kaatuu ”omaan mahdottomuuteensa”, mitä sitten seuraa? Millä tavalla kansakunnat järjestävät hallintonsa ja johtamisensa sen jälkeen?

Edelliskertoina seurauksena demokratian epäonnistumisesta Euroopassa oli yksinvaltius, osin demokraattisin menetelmin aikaan saatu. Kyllästyneinä puolueiden "riitelyyn", tehottomuuteen ja poliitikkojen omanvoitonpyyntiin demokratioissa, kansakunnat olivat valmiita luopumaan vaikuttamisen mahdollisuudestaan edustajiaan valittaessa. 

Tuskinpa he montakaan ajatusta uhrasivat sille demokratian tärkeimmälle ominaisuudelle, että he samalla luopuivat oikeudestaan päättää milloin ja miten valituista päästään rauhassa eroon, kun se aika tulee? Jälkiviisaudella voisi väittää, että olisi kannattanut.

Toisaalta, jos kansalaiset ja/tai kansakunnat ovat kyllästyneet demokratiaan, kuten he ensimmäisen maailmansodan jälkeen olivat, lienee aika luultavaa, että yhdellä demokratialla tuskin korvataan nykyistä demokratiaa? Se kun mahdollistuisi muutenkin, heti seuraavissa vaaleissa.

Väittäisinpä, että tavalla tai toisella synnytetään monarkia - varsinkin valtioissa joissa ao. hallintomuodolla on perinteitä - tai jonkun messiaanisen henkilön ympärille rakentuva itsevaltius, joka ainakin alussa säilyttää demokraattisen, tasavaltaisen ulkoasun. Siis, kuten silloin ennen.

Karl, kommentissaan artikkeliini Joukossa tyhmyys tiivistyy ehdottaa teknokratiaa.

Mutta eikö meillä itse asiassa jo ole teknokratia? Itse asiassa päällekkäinen, päällekkäisiä; nuo teknokraattiset urapoliitikot puolueissaan? Puoluetoimiston teknokraatit, jotka tarvittaessa ostavat asiantuntijapalvelut, ellei omaksi koetusta porukasta osaamista löydy. (Eipä silti, että moista osaamattomuutta yksikään puolue suostuisi myöntämään.) Me veronmaksajathan senkin palvelun joka tapauksessa joudumme maksamaan.

Kun jokaisella valtapuolueella on omat edustajansa virkamieskunnassa ei liene syytä olettaa, etteikö jokaisella merkittävällä puolueella jo ole omaa julkishallinnon teknokraatistoa pilvin pimein? Jokaisessa ministeriössä, hallituksessa, virastossa ja laitoksessa; koulut, yliopistot, sairaalat vielä siihen päälle? Joten siltä osin tilanne lienee heillä ihan hienosti hallinnassa?

Sama koskee myös muita etujärjestöjä, noita lobbausjärjestöjä jotka itse asiassa toimivan puoluelaitoksen kanssa päällekkäin, mutta virallisesti vain niihin vaikuttaen. Ay-liike laajasti ottaen - siis mukaan luettuna professorit, opettajat, juristit, ekonomit, insinöörit, agrologit ja vaikkapa lääkärit - työnantajajärjestöt yhtä laajasti ottaen - siis mukaan luettuna juristit, ekonomit, insinöörit, agrologit ja vaikkapa rasvanahkaduunarit, lähihoitajat, siivoojat ja muut yrittäjät – toimialajärjestöt – puu, lvi, eristys, asfaltti, öljy, betoni, kauppakamarit ja muut – opiskelijajärjestöt – edellä mainittujen lisäksi tradenomit, amk–erityiskoulutetut tai niiden ”työnantajat” yliopistot, korkeakoulut, ammattikoulut ja ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset -  ikäkausijärjestöt  - lapset, nuoret, vanhukset - ja niiden erityistarpeet – päivähoito, yksinhuoltajuus, asuminen, hoito, kuntoutus…. Siis koko tuo kovasti hehkutettu kolmas sektori, jonka aikaansaamista kuluista meistä jokainen maksaa veroissaan, valtion tukina. Ihana ikiliikkuja?

Ja kaikissa – jokaisessa - ovat suloisessa sekamelskassa mukana nuo kaikkien alojen ammattilaiset, poliitikot, nuo iki-ihanat broilerimme. Taajamissa tai maaseudulla. Luottamusmiehinä hallituksissa tai palkollisina. Kukin kykyjensä ja taipumustensa mukaisesti. 

Onko kukaan vaivautunut kokonaisuudessa selvittämään etujärjestökentän – puolueet ja kolmas sektori ml. - keskinäiset henkilösidonnaisuudet? Kuka vastaa kenelle ja mistä? Ja millä edellytyksillä, millä lihaksilla, missä ominaisuudessa? Ja kenen kukkarolla?

PS.

Eiköhän ole aivan selvää miksi verovarat eivät enää riitä julkisen sektorin palvelutuotannon toteuttamiseen? Lainsäädännön avulla paisutettuun "hallinnointiin" uppoaa  niin paljon, ettei suoritteisiin enää riitä euroja. Ja tulevaisuudessa vielä vähemmän.


PPS.

Itse veikkaisin nykymenon seuraajaksi plutokratiaa. Siis Ceteris paribus. Plutokratiaahan tässä selvästi nykyisin tavoitellaan. Mutta voin kyllä olla väärässäkin.