Eagles fly singly
torstai 17. marraskuuta 2011
Joustava äänioikeus
Tätä Katainen ja Stubb ehdottavat euro-alueelle tai koko unioniin. Hieno idea. Varsinkin kun se vielä joustaisi ajassa rahanansainta ja/tai -talletuskyvyn mukaisesti. Oma irvokas demokratian virityksensä tämäkin. Suorastaan "loistava" ehdotus näiltä "leijonilta".
Harjoitellaan ensin Euroopassa ja EUssa, tuodaan sitten tänne kotomaahan. Kaikkia jäsenmaita koskevalla sitovalla EU-lailla. Kaikilta rahattomilta poistetaan äänioikeus. Kaikilta alle keskituloisilta henkilöiltä (alle 30.000 euroa vuodessa) vain ½ ääntä. Kustakin 10.000 euron vuotuisesta lisätulosta saa sitten ½ lisä-ääntä. Äänioikeus määrätään maksettujen verojen mukaisesti. Pääomatulojen osalta sama skaala.
Mitäköhän muuta nämä valopäät luulevat tapahtuneen vuonna 1906 kuin se, että naiset saivat Suomessa äänioikeuden?
Lisää näitä ideoita ja kohta teillä on kapina sylissänne.
PS:
En katso ansainneeni näitä "johtajia".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Eikös meillä ole ollut jo tuollainen joustava järjestelmä maan sisäisessä koekäytössä, KMS + Nova Group muodossa? Money talks - sopii hyvin kokoomukselaiseen arvomaailmaan :)
IsoIgor
Ei ollut. Sehän oli ihan puhdasveristä poliittista lahjontaa, ei suinkaan äänioikeuden rajoittamista rupusakilta. Se meillä on vasta edessä.
Taitavat nämä kakarat todella kuvitella, että valtio toimii, ja sen pitäisikin toimia kuin osakeyhtiö? Vaikka mitäpä nuo yhtiöistäkään muuta ymmärtäisivät kuin, että ne ovat tahoja, joilta täytyy saada rahoitusta omaan ja puolueen vaalikampanjaan?
Joo. Hurjalta tuntui, mietin jo, mitä tuosta kirjoittaisi. Stuppeli on taas vauhdissa. Keksiköhän hän tuonkin mäläytyksen ihan itse? Suomen kolme aata on äkkiä nurin, jos ja kun tämä euromaiden domino etenee. Saksalla on velekaa jo, mitä se oli, 2100 miljardia, vaikka siellä onkin maksuvoimaa.
intrigööri, tervetuloa
AAAaaat ovat kovin mitätöntä kauraa, jos tuo kaksikko alkaa soveltaa Suomessa äänioikeutta sillä tavalla, jota he nyt ehdottavat EUlle tai EMUlle tai molemmille. Sillä he samalla vahvistavat, etteivät lainkaan ymmärrä kansanvaltaisen demokratian lähtökohtia, eivätkä edes EUn tavoitteita.
EU ei ole osakeyhtiö. Jos yritysmaailmasta välttämättä esimerkkiä tarvitaan se on ennemminkin osuuskunta tai vielä täsmällisemmin, kuten viime ajat ovat osoittaneet, avoin yhtiö.
Yhtiömiesten valinnassa on ilmeisesti epäonnistuttu ja sen seuraukset ovat nyt housuissa. Mutta ei tilanne äänioikeuksia muuttamalla parane, ennemminki se mutkistaa yhdentymiskehityksen lopullisen mahdottomaksi. Se olisi poliitikoilta aikaansaannos, joka työntäisi kaikki Euroopan valtiot maailman marginaaliin. Laihana lohtuna, jenkit seuraisivat perässä.
Hakki
”Joustava äänioikeus” kuulostaa hyvin älykkäältä ja ehkä voisimme sanoa ainoalta järjstykseen rakentuvalta systeemiltä. Se perustuisi reaaliarvoihin eikä kuten nykyinen jossa arvot rakentuvat ei-käsinkosketeltavaan, mielipiteisiin joiden puitteissa jokaisella äänestäjän mielipiteellä olisi sama arvo, siitäkin huolimatta, ettei tämä joku pystyisi antamaan yhtä suurta panosta yhteiskunnalle, fyysillistä tai ”henkistä” kuin ”joku toinen” jolla on ”parempia”, reaaliarvoja tarjottavana.
Niin kauan kuin elämme mielipidearvojen varaisessa yhteiskunnassa, olemme jatkuvan sekasorron alaisena, kun sitävastoin reaaliarvojen mukaisessa elämisessä ei olisi sijaa mielipiteiden ylivaltaan ja siksi JÄRJESTYS olisi luonnollinen seuraus, realiarvoihin sitoutuneena. ”Suutari pysyköön lestissään” mikä ei estäisi suutarin luonnollista kehitysprosessia, vaan hän olisi samojen evolutionääristen lakien alaisena kuin me muutkin, vaan osa kokonaisuudesta aivan kuten me muutkin, suorittaen yhtä tärkeän osan kokonaisuuden ylläpitämisessä aivan kuin me muutkin. Sellaisessa ja vain sellaisessa yhteiskunnassa voisi olla samanarvoisuus. Silloin kun vaadimme olevamme ”samanarvoisia” luomme eriarvoisuuden, muutenhan kysymys ei voisi esiintyä. Tuolloin jokainen tekisimme tehtävät jotka osaamme parhaiten ja – ilman mielipidettä - ilman muuta kuin mitä tulee realistisen kehityksen mukana.
Käsitteeliset mielipidearvot sotivat jatkuvasti vastoin reaaliarvoja, tuhoten kaiken rakentamamme ja sen mukana rakentajansa. Ilman tuota epärealistista mielipidettä, ei-käsinkosketeltavassa, konseptuaalista toimintamuotoa, meillä ei olisi hädän päivää. Ajatteles uudestaan Aleksanderin esittämää mahdollisuutta - ilman mielipidettä oikeasta/väärästä - ja uskoisin Sinun tulevan paljon samanlaiseen käsitykseen hänen kanssaan.
Karl
Olen tottunut ajattelemaan, että jokaisella ihmisellä on yhtä suuri arvo; ihmisenä. Yksikään meistä ei ole toista arvokkaampi ja kukin on arvo sinänsä. Jokainen meistä pystyy, halutessaan, antamaan oman erilaisiin kykyihin perustuvan panoksensa yhteisen maailmamme hyväksi.
En siis todellakaan kannata pienryhmiin jakautunutta herra-kansa-fiktiota reaalimaailmaan sovellettuna. Se maailma on toivottavasti, ehkä muutamaa pesäkettä lukuun ottamatta, kuopattu viimeistään silloin kun Pohjois-Korea hajoaa.
On selvää, että eliitti ja itseään eliittinä pitävät ajavat "sosiaalidarwinista" yhteiskuntaa tehokkuuden ideaalina, "survival of the fittest" ja silleen. Mutta ihmisyys on arvo sinänsä. Tehokkuus ei. Jos ja kun, ne nyt ollaan panemassa vastakkain ei pitkällä aikavälillä voi kun toivoa, että ihmisyys voittaa. Ja koska tehokkuus on suhteellinen ja ihmisen itselleen rakentamasta mittarista riippuva yksikkö se ei voi ihmisyyden jatkuvuutta taata. Tuhota se kyllä voi.
Hakki
”Tottumus on toinen luonne”, mutta useimmiten ottaa ensimmäisen sijan ja siinä kahakassa hyvin vähän uutta pääsee mukaan. Alecsanterin suuntaus tarjoaa ”vaihtoehtoja” - joskaan ne eivät poikkea vanhasta – vain vanhasta voi löytää vaihtoehtoja – vertailua. Uudessa kun ei voi olla vanhaa ja siksi ei myöskään vaihtoehtoja.
Stubb esittää oivallisen vaihtoehdon, todelliseen rakentuvan, mutta samaisen käsitteen puitteissa jonka itsekin esitit, se hylättiin. Kuten olet tietoinen, toiminnot idealismiin kiinnitettyinä eivät milloinkaan huomioi realiteettejä realiteetteinä, vaan muotoilee realiteeteistä ideologisia muunnoksia cyberspace tilaan ja itse, ideologisten kuvien rakentaja, kun ei pääse mukaan rakentamaansa utopiaan - ”on vanki maan” - siksi ja vain siksi väistämätön, ikuisesti jatkuva ristiriita olennaisen ja ei-olennaisen kesken.
Hyväksymällä sen tosiasian, että olemme erilaisia kapasiteeteissä, ei tarvitse johtaa eriarvoisuuteen humaanisessa merkityksessä. Eriarvoisuus syntyy vasta antaessamme suorituskykyarvojen käydä edelle humaanisten arvojen. ”Ihmisyys on arvo sinänsä”, mutta kuten tiedät, tehokkuudesta on tehty ihmisarvo jolle on annettu ”reaaliarvo” sidottuna varallisuuteen ja asemaan yhteiskunnassa. Ne ovat arvot joilla kaikki toiminta tapahtuu yhteiskunnassa, emmekä voi sitä kieltää jos olemme vähänkään rehellisiä itsellemme ja muille.
Alecsander Stubb on ottanut lähtökohdakseen alun, josta tähänkin tilanteeseen on jouduttu ja mikä rakentuu realistiseen. Mutta katsoisin hänen tähtäävän eri suuntaan, tietenkin samasta lähtökohdasta, muuta kun ei ole olemassakaan.
Karl
Alkaa taas mennä tähtitaivaan toiselle puolelle, nämä aivoitukst ja niiden perustelut.
Molemmat, sekä raha että talous ovat ihmisen aikaansaannoksia. Mutta ihminen on saanut aikaan paljon muutakin. On ihmisten valintojen seurausta, että raha on tullut kaiken keskipisteeksi. Eivätkä ne valinnat ole edes aikojen alusta, vaan seurausta finanssimaailman lobbailusta 1960-1970 lukujen taitteessa.
Yhden ihmisen idealismi on toisen realismi. Realismi kiinnittyy vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Idealismi niihin vaihtoehtoisiin toimintatapoihin, joita vallassa olijat eivät joko ole kokeilleet tai joiden mahdollisuksista he haluavat vaieta. Sama koskee myös olennaisen ja epäolennaisen eroa. Tällä hetkellä esimerkiksi olennaista ovat rakenteet, pelisäännöt ja niiden uusiminen, mutta kiinnostus tuntuu keskittyvän BB-taloon ja Tanssiin tähtien kanssa.
Olet varmasti oikeassa sanoessasi, että "tehokkuudesta on tehty ihmisarvo jolle on annettu ”reaaliarvo” sidottuna varallisuuteen ja asemaan yhteiskunnassa." Omalta pieneltä osaltani olen ollut mukana moista Suomeen 1970- ja 1980 luvuilla tuomassa. Silloin niihin oli yhteiskunnallinen tarve. Nyt niiden ulottaessa lonkeronsa aluieille, joissa olemme niiden yksiselitteisen yhteiskunnallisen mittaamisen osalta enintään lapsenkengissä ne ovat kääntyneet itsensä vastaiseksi, kuin epäterveen solukon liikakasvu, syöpä. Ne tuhoavat tarkoituksenss, kun "Eriarvoisuus syntyy vasta antaessamme suorituskykyarvojen käydä edelle humaanisten arvojen."
En edes katso potkivani "tutkainta" vastaan sanoessani, että kaiken ihmisen luoman käsitteistön ja sen seurannaiset toiminnot hän pystyy myös muuttamaan. Ja valittavana on ainakin kaksi tietä. Evoluutio tai revoluutio. Ja paine kasvaa.
Käsitteellisessä maailmassa kaikki uusi on ennen kokemattomalla tavalla yhdisteltyä "vanhaa".
Lähetä kommentti