On varmaan kaikkien kannalta hyvä, että Euro-maiden ylihuominen Kreikka-kokous peruttiin?
Saavat pankit vielä rauhassa miettiä kuinka pienillä "osallistumisilla" huippukorot Kreikan-lainoista on saatavissa. 0 0 0 . . . Pankinjohtajat voivat rauhassa miettiä, mitä mieltä aina ahneet osakkeenomistajat ovat siitä, että heidän omaisuuttaan ei sittenkään maksimoida? Ja samalla optimoida bonuksensa.
Pitäisikö pankkien vastaantuloon osallistua myös niiden rapakontakaisten, jotka aikoinaan antoivat lainaa tulevia laskeutumismaksuja vastaan? Pystyvätkö Ranska, Iso-Britannia ja Yhdysvallat toimillaan pitämään huolen siitä, että pankkien saatavat pannaan kaikkien euro-maiden veronmaksajien maksettavaksi?
Sillä varmasti jossain täytyy olla koira haudattuna, kun Kreikan parlamentti hyväksyi kansakunnan orjuutussopimuksen? Eikö sittenkään vaadittu tarpeeksi?
Vai pelkäsivätköhän kaikki vain Urpiaisen timantinkovaa vakuusvaatimusta?
17 kommenttia:
Jyrkin ja Jutan jo ennen hallitusneuvotteluja neuvottelemaan Portugalipakettiin kuului tämä tulevien lainojen ehto, jonka Jutta nyt ääneen lausui.
Tämä ehto lienee osaltaan stimuloinut uuden eduskunnan hyväksymään toimitusvaltiovarainministeri Kataisen ja toimituspääministeri Kiviniemen esittelemän Portugalipaketin.
Jossakin TV-haastattelussa tuolloinen kansanedustaja ja nykyinen ulkoministeri Tuomioja piti vakuusehtoa hyvänä, ja kun se on kaikkien EU-maiden tiedossa, ei kukaan ihmettele, että Suomi sitä vaatii.
Ei tämä ole yksin Jutan käsissä. Takana on eduskunnan enemmistö.
Pidänkin vähintään kummallisena, että juuri tästä asiasta nyt nostetaan kohu.
Uusi sateenkaarihallitus, häviäjien hallitus ei voi muuta esittää, Sehän kaatuisi oitis. Persut, kepu, vasemmistoliitto sekä kohtuuden nimissä demarit ja kokoomus sen kaataisivat.
Kreikan parlamentin minienemmistöllä ulkoisen painostuksen alla lupaamat säästö-, leikkaus- ja yksityistämisohjelmat ovat lupaus, joka ei oikeasti toteudu. Jotakin on Kreikasta jo sivustakatsojankin pitänyt oppia.
Ja Kreikan katuparlamentti pitää siitä viime kädessä huolen.
Mellakointi voi johtaa kapinaan ja sisällissotaan, sillä häviäjiä on Kreikassa paljon.
Vain pikainen öinen irroittautuminen EMU:sta, drakhman suurdevalvaatio sekä eurosetelinleikkaus ja eurotalletusten suurpakkolaina antaisivat hetkessä Kreikalle mahdollisuuden irrottautua suurpankkihaaskalinnuista, ja ryhtyä rakentamaan uutta taloutta suurdevalvaation antamalla stimuluspotkaisulla. Leikatut eurot kävisivät käyttörahasta uuden devalvaatiomuuntokurssin mukaisesti.
Vox
Jatkosta Suomi päättää erikseen eikä ilman vakuuksia ole syytä edes yrittää. Näinhän se oli ja on. Kävitkö jo katsomassa mitä mieltä SKn Juuso Salokoski tästä kaikesta on?
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/juuso-salokoski-mita-ollaan-pelastamassa-kreikkaa-euroa-vai-pankkeja?utm_medium=email&utm_campaign=SK+uutiskirje+vko+26&utm_content=SK+uutiskirje+vko+26+CID_88ac724203ed210abfb5c1c7d12eafda&utm_source=Uutiskirje&utm_term=Lue+lis
Sateenkaarista minulle tulee nykyisin jo ihan muut asiat mieleen kuin hallitus.
Hakki
Salokosken juttu pääasiassa hyvä ja uskottava.
En kuitenkaan ihan sisäistänyt sitä, että Kreikan irtoaminen eurosta olisi suurempi katastrofi kuin vaikkapa Saksan.
Devalvaatiohyöty toki panisi toiset Etelä-Euroopan surkumaat koville, ja muita irtoamisiakin voisi tulla.
Mutta devalvaatioon olisikin liitettävä devalvaatioprosentin suuruinen pakkolaina talletuksista, saartavista ja setelikannasta. Tuolloin maan sisäinen palkka-, velka- ja hintasuhde pysyisi muutoksessa ennallaan. Ja irtoavalla rahalla ostettaisiin velkojapankit hiljaisiksi. Osa rahasta toki ohjattaisiin maan sisäisiin investointeihin.
Ulkomaanvelka kasvaisi devalvaatioprosentin verran minus pakkolainaraha. Mutta tuossa vaiheessa laina-aikojen pidennyksille olisi ponttakin. Ja devalvaatio stimuloisi toisin kuin nykyisin tarjottu kuristushoito !
Edellisen v. 2007-8 taantuman elvytykseksi ehdotin kaveripiireissä EKP:n koronlaskua enintään kahten prosenttiin ja euron arvon laskemista vähintäin viidenneksellä. Korko laskikin jopa alle esittämäni, mutta äärettömän hitaasti. Euro vahvistui vielä senkin jälkeen. Uskon vieläkin, että nuo kaksi nopeasti toteutettua toimenpidettä olisivat pelastaneet EU:n tämänpäiväisiltä ongelmilta.
No, nyt olemme tässä. Papandreauta kehutaan parlamentissa läpiviedystä kansan kuristusohjelmasta. Kansa ei ilmeisestikään ole ohjelman takana ja se on tämän säästöohjelman kannalta ydinasia.
Salokosken hyvästä esityksestä voi vetää sen johtopäätöksen, ettei Euroopalla ole juurikaan muita vaihtoehtoja kuin antaa lainojen vastuut niille, joille ne kuuluvat. Lainoittvat pankit ja muut rahalaitokset kestävät syntyvän tilanteen ja elleivät kestä hakevat tukea kansallisesti omilta keskuspankeiltaan. Sama järjestelmä toimii myös mahdollisten muitten maitten velkasaneerausten kohdalla. Tuo liittovaltion tiivistämisen tie on tuhon tie. Siitä maillä pitäisi jo nyt olla riittävästi kokemusta.
Vox
Tästä ajatuksestasi erityisesti pidän: "devalvaatioon olisikin liitettävä devalvaatioprosentin suuruinen pakkolaina talletuksista, saartavista ja setelikannasta. Tuolloin maan sisäinen palkka-, velka- ja hintasuhde pysyisi muutoksessa ennallaan. Ja irtoavalla rahalla ostettaisiin velkojapankit hiljaisiksi. Osa rahasta toki ohjattaisiin maan sisäisiin investointeihin." Mutta olisiko niin, että sen logiikan ymmärtäminen on liian "vaikeaa", poliitikolle? Liian monta "ylimääräistä" hyötyjää?
fundeeraaja
Täytyy myöntää, että luettuani tuon SKn jutun, aloin epäröidä liittovaltion hyötyjä. Mutta johtopäätöksen aika ei ole silloin kun epäilys tulee ensi kerran mieleen.
Eivät aivan kaikki USEn liittovaltion päämiehet voi olla samanlaisia omaan napaansa tuijottajia kuin maahanmuuttaja Sarkozy. Ja minun puolestani hän saa vallan hyvin olla osavaltio Ranskan presidentti tai mikä pääpiru tahansa, jos USEssä vallitsee tiukka talouskuri.
Muuten, jos EKP menee konkkaan seuraavat todennäköisesti myös kansalliset sivukonttorit. Ainakin suuria vaikeuksia ne tietävät pienille kansantalouksille.
Fundeeraaja ja hakki
EKP voisi rahapulassaan, jos konkurssia pelkää, turvautua setelirahoitukseen nykyistä suuremmassa määrin.
Asialla hyvät ja huonot puolensa.
Sääntöjensä mukaan EKP ei voi suoraan setelirahoitukseen turvautua, mutta välillisesti voi.
Eri euromaiden keskuspankkien kautta kierrättämällä setelirahoitus on laillista. Lisääntynyt euromäärä antaisi selkänojaa EKP:lle ja eri maiden keskuspankeille.
Euron vaihtoarvo toki laskisi, mutta sehän vain parantaisi vientiä euroalueen ulkopuolelle.
Inflaatio kohoaisi, mutta toistaiseksi on varaa. Sopiva 2 -3 % inflaatio on hyödyllinen toimeliaisuuden ylläpitäjä. Erityisesti, mikäli korkotaso samalla pidettäisiin alhaalla.
Tuskin tämä olisi pahempi asia kuin euroalueen romahdus ja valtioiden konkurssit.
Vaan onko suutarin lapsilla kenkiä ! Ei jos vouti vie naskalinkin !
"Sopiva 2 -3 % inflaatio on hyödyllinen toimeliaisuuden ylläpitäjä." Taas kerran samaa mieltä. Sitä ehdotin ensi kerran joskus 1991 tai 1992. Kirjallisesti. Mutta mitä kaikkea muuta samalla edellytettäisi menee oman horisonttini ulkopuolelle.
Hakki
Jonakin kauniina paivana kun “vaihdon valine ja arvon mitta” siirretaan realiarvoihin, valineisiin joita tarvitsemme elaaksemme, eika vain naennaisena, aineettomana kahleena pitaaksemma pikku possut poissa isojen purtiloista, voimme jokainen joutua ylijaaman alla sanomaan “nyt riittaa”.
Karl
Vai sanommeko silloin "jo riittää".
Hakki
Nyt riittaa on tarpeeksi “Jo riittaa” tarkoittanee subject closed? Sina liukkaana kielen solmuttajana ja mutkaisten tieden kulkijana voinet lisata “mahdottomalta tuntuvaan” mahdollista. Mita arvelet? Barter-systeemeja on harrastettu, kuten hyvin tiedat, monia tuhansia vuosia ja aina ns. kehityksen tuloksena financial world on kieroitunut avaamattomaan umpisolmuun. Valttaaksemme aineellista tuhoavia seuraksia, tulisi loytaa uusia mahdollisuuksia. Vanhat temput toimivat vain pakkotoimenpitein joita pyrimme valttelemaan. Mutta vanhojen joukossa oli method jota Adolf ja Duchie, eritoden Adolf harrasti, ns. “vapaaehtoinen pakko”. Voisiko siita tehda a more refined version? Valista meita tien alkupaassa olevia!
Mietin tässä kuumuuden keskellä, että yhteiskunta perustuu aina jonkinsteiseen pakkoon.Sortoon myös jos asian siten haluaa nähdä.Aadolfin ja beniton pakot olivat aikanaan modernin uuden uljaan yhteiskuntajärjestyksen suosittuja malleja.Kommunismi oli sen lajin äärimmäinen kokeilu.Harvainvaltaa haluavat ihmiset eivät yleensä siedä kuin itsensä kaltaisia.Näin pridekulkue päivänä uskon, että Timo S:n Suomessa ei homppelit juhli ja se vetoaa moniin ahtaisiin sieluihin.
Euroopassa alkaa nyt olla vähemmistöjen valta.Yhden asian liikkeet saavat aseman missä juuri heidän asiansa on lukkona vapauden jatkumisen portissa.Runollista.Sorry.
Urpilainen joutuu nyt kokemaan miten demokratia toimii ja Kreikan reaalitakuut jää unelmahöttö roskakoriin.
Ei meillä ole pakko olla mukana missään, mutta se toinen vaihtoehto ei ole Lukashenkon Belorussijaa parempi ja siksi oikeastaan on.
Karl ja OrNot
Juuri tällaisina aikoina joita kohti olemme menossa, aikoja joissa "Suomessa ei homppelit juhli" eikä somalit liioin on niiden meistä, jota uskovat demokratian olevan vähiten huono ihmisen kokeilemista hallintomalleista, alettava taistella sen puolesta. Sillä ilman, että sen jatkuvuuteen alamme voimakkaasti panostaa, saatamme hyvin helposti sen menettää.
Itse asiassa olemme sen kuitenkin jo menettäneet. Se on rapautunut puolueidem demokratiaksi, jossa neljän ja kuuden vuoden väliajoin kansa kutsutaan näyttätymään. Protesteja ei tarvittaisi lainkaan, jos puolueet toimisivat niinkuin niitten demokratiassa pitäisi; vaaliorganisaationa ja samanmieleisten keskusteluforumina. Mutta kun niistä on tullut itseisarvo, mikä kehitys meillä alkoin 1960-luvulla niistä ensin tuli valvouhka sitten piällymies ja lopulta itse osallinen lainsäädännön hyödyntäjä.
Niinpä niin, demokratia on enemmistön diktatuuria. Viimeinen gallup-tulos taisi olla 23-21-18-14%. Joillekin huimaa nousua, joillekin pelkkää persliukua. Mikä ihmeellisintä tuo 23 ei ole hallituksessa, mutta sen politiikka isolta osin on ja siitä huolimatta prosentti senkun kasvaa.
Urpilaista ei pelätä, mutta PerusÄssiä sitäkin enemmän. Kuinka voi olla mahdolista, että meidän aikanamme voi poliittisella agendalla tapahtua tällaista. Ajatelkaas, jos tämä jatkuu seuraaviin vaaleihin niin kaikki menestystä hakevat puolueet rupeavat varastamaan ideoita menestyvimmältä niinkuin tähänkin asti. Seurauksena on monta puoluetta, mutta kaikilla PerusÄssien puolueohjelma.
fundeeraaja
Juuri noinhan siinä tapahtuu. Mutta kun nopeat syövät hitaat, perässäkulkijat eivät voi saavuttaa etujoukkoa, ellei etujoukko tyri. Ja sen jälkeen moniarvoisuuteen ja tasa-arvoon uskovat kärsivät tappion Ainoan Oikean Totuuden musta-valkoista sanomaa julistaville. Siitä ei hyvää seuraa kenellekään.
Konzentrationslager - Gulag - Reservaatti odottaa sen jälkeen toisinajattelijoita. Ja kun toisinajattelu loppua, loppuu kaikki ajattelu.
Hakki
Kaikki mita taman hetkinen alymme on pystynyt rakentamaan perustuu vanhan toistamiseen. Jokainen pyrkimys tavoitella uutta tyrehtyy vanhan jaljittelyyn, pienin muutoksin; ja siihen on tultu naissakin jutuissa – poikkeuksetta. Olen valmis myontamaan olevani yksi monista.
Tuosta tulee mieleen kaikki se euphoria minka vallassa, ainakin osa kansasta on ennen vaaleja ja sita valittomasti seuraavat, The Vapours, pettymyksien “valitusvirret”. Ikaan kuin sanoen; “Isa, et antanut minulle mita lupasit”, tiedostamatta sita tosiasiaa, etta olemme tuo “Isa” - jokainen meista - joten olemme antajia samoin vastaanottajia, tehden meista itsestamme Joulupukkeja, vai pitaisiko sanoa Tonttuja ilaman Joulu sanaa?
Eiko olekin omituista, mentaessa asiassa pitemmalle, kuinka ajatus rakentaa itsepetosta tietamattaan, aina uskoen ja toivoen jonkin ulkopuolisen tekijan tulevan pelastajakseen, Toivomme hyvaa ja viisasta hallitusta pelkkien mielipiteiden voimalla johon katsomme voivamme antaa tukea aina eriavien mielipiteiden avulla. Mielipiteet, tulipa ne minka puolueen taholta tahansa, eivat koskaan voi toimia toisin “uudessa” hallituksessa, kuin mita ne tekivat “vanhassa”. Tama lienee kaikkein vaikein, ei ymmartaa, vaan hyvaksyttavaksi katsottava tosiasia, ajatuksen itsensa kieroituneesta tavasta kasiteella yksinkertaisia asioita.
Karl
Näin varmaan on ja mitä monimutkaisemmiksi ajat ja asiat kehittyvät, sitä enemmän kansa alkaa odottaa itselleen uutta Messiasta. "Joku muu kuin minä itse pelastaa." Ja valitettavasti, kun tarpeeksi hartaasti odottaa, Messiaansa myös saa.
Lähetä kommentti