Parasta ennen pvm meni jo

Oletko vaivautunut miettimään kenen asioita Etujärjestön toimitus- tai toiminnanjohtajan hoitaa?

Ilmeisin vastaus ei välttämättä ole oikea. Kun etujärjestö aikoinaan perustettiin vastaus oli selvä. Hänen tehtävänsä on hoitaa jäsenten etua. Siihen tehtävään hänet palkattiin siinä vaiheessa, kun etujärjestön jäsenistön tarpeet edellyttivät palkallista toimihenkilöä. Silloin joskus, kauan sitten. Ja vuosien myötä etujärjestö kasvoi ja kehittyi, ellei kuollut antaakseen tilaa uusille järjestelyille.

Jäsenmäärät kasvoivat, palkallisten toimihenkilöiden määrä kasvoi, etujärjestön talous kasvoi. Alkoi syntyä omaisuutta. Tarvittiin omat tilat, jäsenille lomamökkejä, ehkä oikein kurssikeskus, tai miksei kylpylää, asuintaloja? Ja kun varallisuus kasvoi, ja miksei olisi kasvanut kun työnantajat perivät jäsenmaksut suoraan palkasta, alettiin sijoittaa omaisuutta osakkeisiin, kiinteistöihin niin ja tietysti palkkalistalla oleviin palkallisiin osaajiin. Ja alettiin ostaa palveluita, kun kaikkea ei voi itse osata. Kiinteistönhoitoa, viestintää, mainontaa, sijoituspalveluita ja mitä niitä kaikkia nyt sitten suuri ja mahtava etujärjestö nyt sitten voikaan tarvita.

Vähitellen etujärjestöstä tuli merkittävä työnantaja, varakas sijoittaja ja suuren kiinteistömassan omistaja. Kenen asioita asioita etujärjestön toimitus- tai toiminnanjohtajan nyt hoitaa? Jäsenten intressiä vai etujärjestön kokonaisintressiä? Ja kumpi näistä on merkittävämpi?

Vaikka edellä esitetty kuvaa ammattiyhdistyksen kehittymistä väittäisin, että polku on hyvin samankaltainen kaikissa etujärjestöissä. Ja siitä vaan. Mutta huolestuttavaksi asia menee kun sama pätee myös poliittisiin puolueisiimme. Erityisesti niihin, jotka riittävän pitkän aikaa ovat olleet riittävästi hallituksessa edustettuna. Tällä hetkellä tulevat mieleen viimeaikaiset paljastukset joiden kohteena ovat Kepu, Demarit, Kokoomus, RKP. Jokainen niistä on ollut mukana kauan, Kokoomus heistä vähiten.

Ja niillä kaikilla on vuodesta 1969 ollut mahdollisuus sekä itse määritellä mitä suoranaisia puoluetukia he katsovat tarvitsevansa että laatia muutkin lait siten, että oma porukka niistä maksimaalisesti hyötyy, kuten Lauri Tarastin tilaustyöryhmän lainmuutosehdotukset osoittavat. Lehdistötukea, vaalitukea, sosiaalista-asumistukea, sosiaalista vapaa-ajantukea, kansansivistystä, kulttuuria.... Ja uusien lakien jälkeen on edelleen.

Ja sitten, puolue pääsee myös asettamaan edustajansa esimerkiksi sellaisten yhteisöjen hallintoon, olivatpa ne valtiollisia, kunnallisia, yksityisiä yrityksiä, yhdistyksiä tai säätiöitä, jotka jakavat yhteisiä rahojamme kaikkiin mahdollisiin hyviin tarkoituksiin. On esimerkiksi STM ja TEM, Keva ja Kela, RAY ja Veikkaus, Ara ….ja mitä kaikkia niitä onkaan. Ja sattumoisin, juuri sellaisia hyviä tarkoituksia, jotka joka puolueella on tarjolla. Ja varmemmaksi vakuudeksi omat edustajat sekä tukijan, tuettavan että valvovan viranomaisen rooleissa. Se on rahoitusautomaatti, jossa ei voi hävitä. Siis puolue ei voi. Veronmaksaja maksaa. Tarvittaessa nostetaan veroja.

Kepulaisessa Nuorisosäätiössä ja Stefan Wallinin vuokrajupakassa konkretisoituvat puolueiden toiminnan painopisteen muutos. Niitten intressit nuoriso-, vanhus-, rautakoura-, mielitauti-, yms. julkisrahoitetuissa yhteisöissä ja kaikissa niissä laitoksissa, jotka julkisia varoja pääsevät jakamaan ylittävät moninkertaisesti sen mihin heitä edustavat kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut on alunperin valittu.

Ja he ja vain he säätävät lait siten, että heidän intressinsä tulee hoidettua.

Kenenköhän intressejä puolueen puheenjohtajan, puoluesihteerin ja muun puolue-eliitin kuvittelet ajavan? Kansalaisen vai puolueen? Kansalaisen vai omaansa?

PS.
Tässä kuvaus tavasta, jolla aate ja moraali ohittavat Parasta ennen pvm:n.  Juuri siksi kirjoitan myös seuraavissa vaaleissa äänestyslippuun JOKU MUU. Se on ainoa tapa.