tiistai 16. joulukuuta 2008

Go West Young Man, Go West

Aivan liian usein olen runsaan vuoden aikana valitellut huonoja talouden näkymiä. Jopa siihen mittaan, että voisin kuvitella saaneeni taivaanrannan mustamaalaajan korkean oppiarvon ja valtakunnan peruspessimistin viitan. (Siis niiden mielissä, jotka ovat vaivautuneet pitkät juttuni lukemaan.) Kuka milloinkin on halunut osoittaa erinomaisuuttansa toteamalla, milloin milläkin sanoilla, että ei meille mitään tapahdu. Kaikki on hyvin.

Sorry. Nyt toistuu sama kuin vuonna 1991 ja 1992, mutta vaikeutetulla asteikolla.(Silloin muuten aloitin kirjoitteluni 1991 keväällä.) Ne olivat niitä aikoja, kun kukaan ei uskonut vielä edes taantumaan, lamasta nyt puhumattakaan. Ja siksi vain hyvin vähän tehtiin sen ehkäisemiseksi, että siihen jouduttaisi. Eikä mitään sen seurausten lievittämiseksi, puhumattakaan siitä elendiasta pääsemiseksikään. Suurin piirtein ainoat aktiiviset toimet olivat katastrofaalinen markan ECU - kytkentä, devalvaatioiden sarja, pankkien pelastaminen ja työttömyyskoulutuksen ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden mitoittaminen siten, että edes yhteiskuntarauha säilyy.

Mutta Suomen kokoisen valtion, joka on näin ratkaisevassa määrin riippuvainen viennistä, ei edelleenkään voi kuvitella voivansa pysyä koskemattomana onnelana kun ympärillä rymisee. Viimeksi hävisi Neuvostoliiton kauppa. Sen jälkeen vielä yritettiin jatkaa vanhoilla eväillä, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, jopa pari vuotta. Sen määrä oli runsas 20 % viennistämme. Ja kävi niinkuin kävi. Nyt ovat hävinneet maailmankaupa, sen rahoitus ja markkinat. Se on 100 %. Ja jälleen meillä istuu hallitus, joka vaan ei tee mitään.

Puolueet, jotka nyt istuvat hallituksessa ovat samat kuin silloin parikymmentä vuotta sitten. Ilmeisesti talousviisaat, joita he kuuntelevat ovat nekin paljolti samat. On luonnollisesti ymmärrettävää, että neuvot joita hallitus heiltä ottaa vastaan ovat nekin saman ideologisen filterin kautta suodatettuja. Positiivista edelliseen kertaan verrattuna on kieltämättä se, että meillä ei enää ole Suomen Pankin entistä pääjohtajaa presidenttinä. Huonoa taas se, että sen paremmin Tasavallan Presidentti kuin Suomen Pankin pääjohtaja, kuin kukaan hallituksen ministereistäkään, ei tunnu edes tajuavan mitä kello lyönyt.

Nyt, ja vasta nyt, me sukelletaan. Ja syvälle. Ja samasta perussyystä kuin silloin. Vastuulliset poliitikkomme eivät halua tai uskalla nähdä realiteettejä sellaisina kuin ne vastaan tulevat. On hankalaa tehdä päätöksiä asioista, kun pelkällä poliittisella retoriikalla enää selviä. Ja tosiasioihin pohjautuvia, perusteltuja ja oikein mitoitettuja poliittisia päätöksiä me nyt tarvitsisimme. Mutta meillä ovat päättäjinä politiikan ammattilaiset. Muusta he eivät mitään tiedä.

On mielenkiintoista seurata miten USA:ssa nyt kootaan hallitusta. Eikä tämä ole mikään ainutlaatuinen tilanne. Voisi sanoa, että siitä on, nyt vaalien jälkeen, politiikka aika kaukana. Sen sijaan syntyy käsitys, että siellä edes pyritään kokoamaan asioihin laaja-alaisesti paneutumaan kykenevä ja oman hallinnonalansa syvällisesti hallitseva ja maailmallakin arvostusta nauttiva "Dream-Team". Siis edes pyritään. Sen onnistutaanko näyttää aika.

Meillä hallituksen hallinnointi, korostetusti tämän ja edellisen hallituksen aikana perustuu vallän kähmintään. Ja painotetusti omien etujen ja kunkin edustaman ryhmän/puolueen lyhyen aikavälin etujen ja vallan maksimointiin. Siihen mitä maailmalla tapahtuu korkeintaa reagoidaan. Mieluiten ei tehdä mitään. Kun ei mitään muuta osata kuin politikoida. Ja siinäkin kun voi tulla tehtyä virhe. Se voisi käydä kalliiksi. Omalle uralle. Ja Puolueelle.

4 kommenttia:

Eekki kirjoitti...

Ökrii - valtakunnanpessimisti!

hakki47 kirjoitti...

Eekki

Kauneuskin on katsojan silmässä.

Sakari Saarela kirjoitti...

Kun viennin arvo putoaa puoleen ja se edustaa puolta kansantaloudesta, voin diletanttina ennustaa kansantuotteen laskua jopa neljänneksellä vuoden sisällä.
Mutta siitä hulimatta julkisen sektorin palkannauttijat saavat luvatut korotukset ja eläkeläiset omansa tänä vuonna.
Kaupunkien, kuntien ja seurakuntien talous romahtaa.
Kiinteistöjä koitetaan myydä, mutta ostajia ei ole.
Hätäpäissään korjataan hometaloja eikä rohjeta purkaa pois.
On pian ruvettava rajoittamaan ulkomaille meneviä rahavirtoja, että jäisi jotain kotomaahan.
Voi olla että oma raha tarvitaan takaisin. Ja syy on sama, kuin Venäjän imperiumin yhteydessä ollessamme.

hakki47 kirjoitti...

Sakari

Tuosta lopusta en oikein ymmärtänyt.

Mutta jos jää neljännekseen olemme onnekkaita. Varsinkin kun tämän "suhdannetaantuman" piti ohittaa meidät.

Jos kiinnität huomiosi eläkkeisiin, voit olla oikeassa. En kuitenkaan tältä istumalta usko, että oma kaan eläke olisi suojattu. Ongelmaksi nousee se, että eläkeläisellä ei juurikaan ole mahdollisuuksia talouden osalta tehdä mitään. Kukaan ei palkkaa. Yrittäjyyden kautta ei kerkiä. Siksi täytyy vaan toivoa. Tulee mieleen ne mm. Tallinnan kaduilla polvillaan olleet eläkeläiset.

Talous, ei kansantalous, ei EUn talous ei vain maailmatalous vaan näiden luoma kokonaisuus on romahtanut. Todellisuuden, eli sen mitä se meille merkitsee, näemme syksyllä 2009. Toivottavasti jaksamme silloinkin kirjoitella.....