Kiva saada näin Joulun alla kirjoitella muustakin kuin synkästä maailmantalouden tulevaisuudesta. Ja Suomenkin. Sehän alkaa mennä jo viihteen puolelle. Vapaata pudotusta nopeamminen ei talous eikä siinä toimiva ihminen kai oikein voi mennä. Saas nähdä josko joskus tömähdetään.
Toisena kestoaiheenani tällä vajaan kahden vuoden blogistiurallani on ollut itsenäisyys ja sen puolustaminen. Itse asiassa ensimmäisen blogini kirjoitin 1.2.2007 tähän aihepiiriin liittyen otsikolla Putinin Munchenin kärvistelystä.
Olemme valinneet itsenäisen puolustuksen turvallisuuspoliittiseksi viimeiseksi lukoksi. NATOn emme enää voi liittyä. Sen mahdollisuusikkuna sulkeutui viimeistään jossain kuluvan vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Tämä tarkoittaa käytännössä, että voimme taas kerran laskea vain itsemme varaan. Ja hyvä niin.
Turvallisuuspoliittisia selontekoja on meillä tehty iät ajat. Nyt taitaa sekin tie olla loppuun käyty? Viivettä sen julkaisemissa on ainakin tullut. Ja ihmekö tuo. Jopa kameliotti-poliitikoillakin alkaa olla vaikeuksia laatia jälleen uusia ympäripyöreyksiä selonteon muotoon. Uskottavasti. Siis sellaisia, joissa todetaan että mikään ei ole muuttunut. Alueellamme ei ole lisääntyneitä uhkia. Maailmallakin kaikki on hyvin ja rauhallista. Meillä ei ole turvallisuusvajetta jne. jne. Niin, joskus satujenkin kirjoittelun täytyy tuntua jopa poliitikosta epäuskottavalta ja turhauttavalta? Georgia ja kansainvälisen talouden romahdus yhdessä opettanevat realismia? Mahdollisimman nopeasti.
Meitä ympäröi kolmelta ilmansuunnalta NATO ja yhdeltä Venäjä. Vielä tässä vaiheessa. Ja vielä tässä vaiheessa NATO tarkoittaa käytännössä pitkälti USAta. Tuskin tarkoittaa sitä enää kauan? Ainakaan näin selvästi. On jopa mahdollista, että jenkkien ikiomat ongelmat johtavat heidät keskittämään huomionsa täysin sisään päin, omaan itseensä. On niin tapahtunut ennenkin. Muistaakseni viimeksi 20 - 30 luvuilla.
Jos USAn painoarvo vähenee siitä seuraa, että NATOn päävastuun tulevat kantamaan siihen kuuluvat EU - maat. Nykytilanteen keskeisin tekijä, yksi ylivertainen vastuuvaltio, poistuu. Niin myös vastuuvaltion johtajuus ja resurssit. Jäljelle jää resursseja varmaan riittävästi. Mutta miten on johtajuuden kanssa? Varsinkin jos tulee kyse yhteisön kriisijohtajuudesta. Eurooppalaisen NATOn puolustuspoliittinen uskottavuus ei, erityisesti ei johtajuuden osalta, juuri luottamusta herätä.
Päävastuun NATO-pohjaisen puolustusorganisaation johtamisesta joutuisivat ottamaan suuret EU valtiot: Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Espanja, Italia ja Puola. Näistä "etulinjan" valtioita ovat lähinnä Puola ja Saksa. Ranska, Iso-Britannia, Espanja, Italia ovat koko muun Euroopan takana. Ilman kriisitilanteen realitettien tajuakaan. Ja kun huomioon vielä otetaan tavat, joilla EUta on yritetty johtaa ja niistä saadut kokemukset, lienee perusteltua asetta yhtenäisen EU-puolustuksen syntyminen ja sen kriisitilanteessa toimiminen vähintäänkin kyseenalaiseksi. Ainakaan tässä elämässä.
Palataanpa alkuun. Suomen itsenäinen puolustus, toki EUn jäsenenä. Onko se mahdollista? Jos meiltä löytyy siihen tarvittava johtajuus ja tahto, niin mikä ettei. On se toiminut tähänkin asti. Mutta onko suomalaisella itsenäisellä puolustuksella riittävät resurssit? Kansalla riittävä tahto? Johdolla kyky ja halu johtaa? Nimittäin nykymaailmassa ei enää valmistautumisaikaa tarjota kuukausikaupalla. Jos kriisi puhkeaa, kysymys saattaa olla päivistä, jopa tunneista.
Suomi ja Ruotsi muodostavat paiseen tai aukon NATOn yhtenäiseen rintamalinjaan. Paiseita voi puhkaista. Tai ne täyttyvät. Onko meidän itsenäinen puolustuksemme niin uskottava, että kummankin mahdollisen vastapuolen laskelmissa alueemme käyttöajatuksista luovutaan? Ja ajatuksista paiseen puhkaisemisista tai täyttämisestä luovutaan? Ilman, että edes kokeiltaisi kepillä jäätä?
Väittäisi, että yllä kirjoittamani ajankohtaistuu viimeistään 5 vuoden kuluessa. Sorry.
On se vaan niin kiva kirjoittaa välillä muistakin asioista kuin politiikasta tai maailman- ja Suomen talouden tulevasta katastrofista. Tulee niin optimistinen, positiivinen vire.
PS.
Edellä olevaan antoi aiheen päivän Hesari. Vieraskynänä Markku Sotamaa otsikolla: "Venäjän hyökätessä Suomi olisi yhtä turvaton kuin Georgia" ja Kulttuurisivuilla Juri Komisarovin alias Juri Derjabinin kirjan arvostelu otsikolla "Kosiomies kuiskailee Suomi-neidolle."
Eagles fly singly
torstai 18. joulukuuta 2008
EUn yhteinen puolustus, my foot!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
En ole lukenut sitä Hesarin juttua, mutta maantiede vihjaa siihen suuntaan, että Suomi on turvattomampi kuin Georgia.
Ei ole Kaukasus-vuoristoa suojana, miinatkin vielä varastossa, joukot kotioloissa ja yhteistä rajaa niin maan paljon.Ehkäpä EU:sta tulisi moittivia lausuntoja hyökkääjän suuntaan, kumpi nyt sitten hyökkääjäksi katsottaisiinkin.
Georgiaan nähden Suomella on kuitenkin se etu, ettei rajalla ole niitä Terijoen hallituksen maita, jotka Georgiassa tarjoavat tilaa hyökkäykseen ryhmittymiseen.
On kirjoitettu, että Putinin pullisteluksi tulkittu Georgian sota olisin oikeasti ollut Medvedevin pullistelua.Kumppaneita haetaan sotavoimista, kun Putinilla jo on tämä KGB:n perillinen.
Luulen, että vain Naton leveät hartiat voisivat pelastaa Suomen siitä hengen- ja terveydenvaarasta, johon Natoton tyhjiö on Suomen jättänyt.
Kansalaisten puolesta
Ehkä juuri tässä olisi syytä miettiä fyysisten, tai oikeammin vielä geologisten, esteiden hyötyä verrattuna henkisiin esteisiin.
Ei Suomi taatusti ole turvattomampi verrattuna Georgiaan. Täällä kun vaan ei ole mitään. Eikä täältä pääse mihinkään. Loppujen lopuksi kysymys on vain siitä, missä määrin kumpikin potentiaalinen osapuoli uskoo kykyymme ja tahtoomme pitää omasta alueestamme huolta.
Valitan. Natolla ei ole enää leveitä hartioita. Eikä niistä muuten kaan ole pelastajaksi, jos siihen asti joskus joudutaan. Ehdotan opintomatkaa Kustaanmiekkaan ja Paasikiven patsaalle.
Venäjän invaasion nopeus Georgiaan yllätti kaiketi paitsi georgialaiset,myös kaikki muut.
Venäjän joukothan olivat valmiina Pohjois-Ossetiassa juuri pidetyn sotaharjoituksen jäljiltä, ja ilmeisesti vartavasten Georgiaan tunkeutumista odottamassa.
Voi toivoa, ettei Suomen itärajan takana olisi vastaavanlaista hyökkäysryhmittymää noin yhden päivän valmiudessa, ainakaan Suomen tietämättä asiasta. Jotta siis ehdittäisiin se oma YH mobilisoida. Henki voi olla vahva, mutta liha on heikko ja rasvoittunut.
Suomessa ei ole vielä Georgian kaasuputkia, mutta kovasti sellaista puuhataan Suomi-neidon helmoihin.Ja tätä putkea Medvedev sitten suojelee.
Voxille
Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että "puolustaja" ei silloin ole sen paremmin Medvedev kuin Putinkaan vaan uudestisyntynyt NKVD, nykyinen FSB. Huolestuttavintahan sikäläisessä kehityksessä on juuri sen porukan juuret, joka on kerääntynyt / kerätty Putinin porukaksi. Kun maata käytännössä johtaa turvallisuuspalvelu kaikki on mahdollista. Se olisi hyvä renki, mutta on huono isäntä.
Taitaa olla niin, että nykyinen aluepuolustusdoktriini ei edellytä taistelua rajoillaa vaan jokaiselle alueella. Markku Salomaa, ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön puheenjohtaja ja sotatieteen dosentti kirjoitti 22.03.2007 heti eduskuntavaalien jälkeen valtakunnallisen päivälehden Vieraskynänä otsikolla
Suomen puolustus rajoittuu vain suurimpiin keskuksiin.
Kuvaamisen lähtökohtana on nykyaikainen sota, yleiseurooppalaisen kriisin yhteydessä, omaksumamme alueellisen maanpuolustusjärjestelmän mukaisesti. Muutamia otteita:
"Taistelut joudutaan käymään omien rajojen sisällä ja laajoilla alueilla yhtä aikaa. Parissa viikossa kaikkien suurten asutuskeskusten liepeillä ja kaikkien tärkeiden kohteiden hallinnasta taistellaan. Kuukauden mittaisen alueellisen puolustustaistelun seurauksena 200.000 hengen tappiot, puolet siviileitä. (Noin kaksi kertaa enemmän kuin talvi- ja jatkosodassa yhteensä kuoli sotilaita. Siviilitappiot olivat silloin murto-osa.) Tuhot olisivat suursodan luokkaa. Johdon ainoaksi vaihtoehdoksi saattaisi jäädä antautuminen.
Tehtyjen leikkausten ja lakkautusten jälkeen koko maan puolustamiseen ei kattavasti pystytä. Kaikki tämän vuosikymmenen materiaalihankinnat ovat keskittyneet kolmeen prikaatiin, 15.000 miehen varustamiseen!"
Anteeksi vaan, mutta sillä missä nuo 15.000 hyvin varustettua kulloinkin ovat ei taida ollaa niin kamalan tärkeää. Vai mitä mieltä olet? Jos tilanne todella on tämä, tulee mieleen kysyä riittääkö kansalla puolustustahtoa.
Suomen turvallisuuspolitiikan pääpilari ei voine, järkevästi ajatellen, olla ensisijaisesti puolustuspolitiikka, vaan sellainen EU- ja ulkopolitiikka, joka varjelee tilanteelta, missä puolustuspolitiikka muuttuisi tärkeimmäksi. Mutta ympäristöolomme ovat haasteelliset.
Maantiede, jolle tunnetusti emme voi mitään, on ikävästi asettanut meidät samaan hiekkalaatikkoon tämän NKVD-pojan kanssa. Iso poika, joka mielestään omistaa koko hiekkalaatikon, varastaa lelut ja heittää hiekkaa silmille, sylkee päin kasvoja ja puhuu tuhmia, on pienelle kiltille pojalle vaikea kaveri. Ei välttämättä auta, vaikka enkelten kielellä puhuisi.
Oma skitsofreeninen ongelmamme on, että vaikka toistuvastikin tutkittuna puolustustahtomme on vahva, käyvät todelliset resurssimme yhä vähäisemmiksi. Rähmäjohtomme elää yhä YYA-menneisyydessä ja pitää Natoa YYA:n vastaisena. EU:n rooli turvallisuuspolitiikassa on kuin hiekkalaatikon reunalla leikkivillä pikkutytöillä, jotka kyllä sanallisesti sättivät isoa ilkeää poikaa, ja uhkaavat kannella äidille. Mutta ei heistä konkreettista apua muuten olisi.
Jos itäinen Hitler katsoisi tarpeelliseksi ryhtyä itsepuolustukseen Suomen suuntaan, ehkä aluepuolustuksemme heittäisi Itä-Suomeen joitakin viivytysjoukkoja, jos ehtisi, mutta aluepuolustuksen ydin keskittyisi pääkaupunkiseutuun.Muualla kodinturvajoukot evakuoisivat väkeä taajamista. Tällaisessa tilanteessa Naton ilmatuesta olisi ainakin henkistä supporttia.
Suurin hyöty kapeaharteisestakin Natosta voisi olla se, ettei jäsenenä lainkaan jouduttaisi maahyökkäyksen kohteeksi.Olisikohan Nato-Georgiaan todella hyökätty ?! Jonkinlaisen sotilaskoulutuksen saanut puolustaja tuskin myöskään olisi päästänyt venäläiskolonnaa tunnelista Etelä-Ossetian puolelle.
Nato ja EU ovat jo kuin siamilaiset kaksoset. Miksei voisi yhdistää myös aivot ! Jos/kun Lissabonin sopimus astuu voimaan, tulee EU:sta juridinen henkilö, joka voi tehdä sopimuksia.Kannattaisi harkita sellaistakin mahdollisuutta, että EU liittyisi Natoon. Ehkä Suomi tässä kuitenkin ottaisi sen Irlannin roolin ! Mikään ei meitä uhkaa ! Medvedevkin elokuussa sanoi, ettei Venäjä historiansa aikana ole milloinkaan mihinkään hyökännyt, vain rauhaa on menty puolustamaan.
Voxille
Suomen turvallisuuspolitiikan pääpilari on sellainen EU- ja ulkopolitiikka, joka varjelee tilanteelta, missä puolustuspolitiikka muuttuisi tärkeimmäksi. Juuri näin. Ja se kyllä edellyttäisi muunlaista aktiivisuutta kuin pään pistämistä pensaaseen. Mutta se kai meidän poliitikoilla on ollut tapana jo pitkään. Itse asiassa vähintään koko itsenäisyytemme ajan.
Se taas aikoinaan aikaansai malli Cajanderin ja piti huolen siitä, että uskottavaa puolustusta ei ole luotu ns. hyvän sään aikaan. Nyt NATO-juna on jo mennyt ja me emme ole mukana. So what? On vaan pärjättävä omillaan. Näin siitä huolimatta, että olen samaa mieltä perusajatuksesta. Mutta silloin kun paikkalippuja jaettiin, meidän piällysmiehet keskittyivät toistensa nokitteluun ja valtansa kasvattamiseen. Eihän kukaan vastuullinen poliitikko voi kuvitella niin mielikuvituksellista tilannetta, että Venäjän kurjuudestaan koskaan nousisi!
Kieltämättä, "Nato ja EU ovat jo kuin siamilaiset kaksoset". Me kuulumme toiseen vaan emme toiseen. Vaan voisiko olla niin, että kuuluminen jompaan kumpaan on aivan riittävä turvatae? Olisi mielenkiintoista tietää millä tavalla muu EU reagoisi jos "itäinen Hitler katsoisi tarpeelliseksi ryhtyä itsepuolustukseen Suomen suuntaan" eli yhteen EU - maahan? Ja miten NATO. Vaikka en kyllä välittäisi moista kokea.
Mitä tulee resursseihin väittäisin, että ainakaan maamme nykyiset taloudelliset resurssit eivät aseta esteitä tehokkaalle puolustukselle. Mutta jos poliittinen herkkähipiäisyytemme yltää vielä Ottawan sopimukseen liittymisen kaltaisiin sfääreihin, tätä maata ei puolusteta muulla kuin "hiekkalaatikon reunalla leikkivillä pikkutytöillä, jotka kyllä sanallisesti sättivät isoa ilkeää poikaa, ja uhkaavat kannella äidille."
Näin on maailma mallillaan ! Mutta jospa siihen Nato-junaan saisi vielä peruutuspaikkoja. Ehkäpä asetetaan vielä ylimääräinen yövuoro !
Vox
Juoppojunalla menkööt muut. Ei meidän siihen kannata enää haikailla.
Oma puolustus vaatii omat miehet ja nyt ei siltä enää näytä.20% keskeyttää ja moni ei edes aloita yritystä.Pakko siis ulkoistaa jos halutaan elää vapaina.
Ei näillä miehillä tee mitään jos motivaatio on noin alhainen.Sotatilanteessa sotaväen ankarimman rikoslain mukaan olisi aika monella tarvetta saunan taakse.
Antaudutaan sitten.Menköön jos ei kiinnosta.
OrNotille
Ensinnäkin Hyvää Uutta Vuootta 2009.
Kylläpä varsinaiseen kommentiin halusit tämän, vuoden 2008, lopettaa. Olen kyllä asiasta samaa mieltä kanssasi; "Antaudutaan sitten. Menköön jos ei kiinnosta."
Mutta toisaalta lienee niin, että "nykypolvi" on sitä mieltä, että itsenäisyys on itsestäänselvyys. Sitähän se ei ole. Ei ole ollut koskaan. Eikä tule tässä paikassa koskaan olemaankaan.
Mutta ehkä meidän pitäisi vain ottaa huomioon, muistaakseni Churchillin ajatus siitä, että Suomen kokoisella valtiolla ei tässä paikassa ole olemassaolon edellytyksiä. Jättäytymällä osaksi Venäjää, painoarvomme - siis niitten joilla on merkitystä - kasvaa täysin uusiin mittoihin. Suurvallalla kun on jatkuva tarve kyvykkäistä myötäilijöistä. Sillä, että samalla myisimme sielumme ja menneitten sukupolviemme sielut, ei liene merkitystä.
Valitettavasti ei menne viittäkään vuotta siihen kun joudumme, jälleen kerran havaitsemaan että itsenäisyys edellyttää uhrauksia. Tai sitten ei.
Lähetä kommentti