keskiviikko 23. marraskuuta 2011

EUn poliittisesta historiasta




Paljon on EU historiansa aikana jo kestänyt, kasvaen ja kehittyen kriisistä toiseen. Mutta itse kunkin usko alkaa nyt olla kovemmalla koetuksella kuin koskaan ennen. Saapa nähdä kestääkö enää? Toivottavasti.

Törmäsin netissä brittiläisen The Guardianin hienoon interaktiiviseen esitykseen, millä tavalla EUn nykyisten jäsenvaltioiden hallitusten poliittinen tausta on muuttunut vuoden 1973 alusta lähtien akselilla vasen/oikea/totalitaarinen/puolueeton.

Kuinka toivottavaa on, että tämä kehitys voisi edelleen jatkua?




Miksi työministeri on SAKn jäsenhankinta-asialla?




Mitä tahansa tässä maassa palkan (vast.) eteen työtä tehdään, se voidaan tehdä joko työntekijänä tai yrittäjänä. Kummassakin tavassa on puolensa. Toivottavaa vain olisi, että mahdollisimman moni tekisi työtä.

Kokemuksen perusteella, kaikista rekisteröidyistä yrittäjävetoisista "yrityksistä" huomattavasti suurin osa (80 - 90%) vähintäänkin aloittaa toimintansa tavallaan itsenäisenä ammatinharjoittajana. He keskittyvät tekemään usein sitä samaa mitä aiemmin tekivät palkkatyönään. Jos se on tietoinen, halukas valinta niin hienoa. Mutta kun maailma on muuttunut yhä useampi joutuu siihen tilanteeseen pakosta, ei halustaan eikä intohimostaan.

Tämänpäiväisiin uutisiin viitaten, tällä hetkellä jo noin kolmas osa työvoimastamme tekee työtä ns. epätyypillisissä työsuhteissa. Samalla he joutuvat jättäytymään ns. hyvinvointivaltiomme turvaverkkojen ulkopuolelle, elleivät sitten hoida sitä tulorahoituksestaan. Eläke-, sairaus- ja työttömyysturva tulevat ensin mieleen. Eivätkä läheskään kaikki tässä globaalissa kiristyvässä markkinatilanteessa pysty maksujaan hoitamaan.

Eikä tässä joukossa suinkaan ole yksinomaan niitä, jotka ovat peruskoulun jälkeen tilastoista jonnekin kadonneet. Mukana on yhä enemmän henkilöitä, jotka on yhteiskunnan rahoilla ja suurin odotuksin korkeasti koulutettu ja sitten irtisanottu, yksityistetty ja ulkoistettu. Korkeamman tehokkuuden ja kasvavan tuottavuuden yhä vain kiristyvässä vaateessa.

Viimeistään kun he tulevat eläkeikään, olipa se siinä vaiheessa ihan mikä tahansa, heistä tulee taas verorahojemme käytön kohde. Tuskin elämämme vielä silloinkaan on siihen kovuuteen kasvatut ja tottunut, että maksukyvyttömät jätetään kadulle, sairaina, nälkäisinä tai vain vanhoina? Siis siitä huolimatta, että he eivät ole osaansa maksaneet aiemminkaan. He ovat siis suuren ja yhä suurenevan osan aikuisiästään yhteiskunnan piikissä.  
Jossain vaiheessa se piikki poikkeaa. Mitä sitten tehdään?

Osaajat hyvinvointivaltion uhkana
Sven Tuuva, missä olet



Ja tästä huolimatta, miksi työministeri on SAKn jäsenhankinta-asialla?







maanantai 21. marraskuuta 2011

Onko Välimeri myrkkyä?




Tunisiassa kansa meni kaduille ja taistelun jälkeen kaatoi presidentin ja hallituksen. Egyptissä kansa sai väliaikaisen jo voiton mutta ote liukui ilmeisesti armeijalle. Siellä taistellaan jälleen. Libyassa yrittivät jotkut samaa, mutta apuun tarvittiin suuri osa NATOa ennen kuin Muammar Gaddafilta saatiin henki ja voitto ns. kapinallisille. Syyrian hallitus on jo useita kuukausia keskittynyt listimään kansalaisiaan.  Kaikissa näissä maissa puuttuva demokratia aiotaan kuulemma saattaa voimaan. Jokaisessa näistä muutoksesta maksavat tavikset, tuhannet ehkä jopa kymmenet tuhannet tavikset hengellään.

Kreikan kaduilla heiteltiin kiviä ja poltettiin autonrenkaita. Hallitus vaihtui mutta meno tuskin siitä muuttuu. Velkakriisin aiheuttaman konkurssitilanteen rajamailla keikkuvat Espanja ja Italia vaihtoivat hallitusta. Italia virkamieshallitukseen kun politiikasta ei enää ratkaisua kansakunnan ongelmiin voitu saada. Espanjassa siirryttiin vaalien kautta uuteen aikaan, sosialistien jälkeen valtaan tulevat konservatiivit. Toivoa sopii, mutta markkinat eivät rauhaa tule heillekään antamaan. Siinä välissä oleva Ranska on joutunut luokituslaitosten tarkempaan syyniin ja sitä uhataan luottoluokituksen laskulla. Viemäriin taitaa joutua jo Gallian kukko ja kukkopoikakin? Kaikissa näissä maissa vaaditaan varmasti perusteellista muutosta, mutta ruumita ei suuremmissa määrin ole tehty. Ei ainakaan vielä.

Maistuis varmaan sullekin?


Välimeren ympärysvaltioista ei montaa rauhassa elele. Eivät edes Turkki ja Israel, jotka eivät enää puhu toisilleen ja kumpikin keskittyy kärhämöintiin rajojensa laidoilla, toinen valmiina hyökkäämään Iraniin ja toinen listimään lisää kurdeja. Kypros on jaettuna edelleen, Malta taas niin pieni ettei siellä mahdu edes riitelemään?  ja Libanonissa ja Algeriassa taidetaan vain vetää henkeä edellisten väkivaltaisuuksien jälkeen, tulevia odotettaessa? 

Mitä moinen nopea katsaus kertoo? Siis sen lisäksi, että Euroopan puoli koostuu valtioista, joiden ei ehkä sittenkään pitäisi olla täysivaltaisina mukana valtioiden keskinäiseen luottamukseen perustuvassa Eurooppalaisessa rahaliitossa? 

Senkö, että Välimeressä, sen ilmastossa tai sen vedessä on jotain outoa? Vai senkö, että jopa alkeellisesti ja puutteellisestikin toimiva demokratia on yhteiskunnan taviksien kannalta turvallisempi vaihtoehto kuin ns. valistuneet yksinvallat? Että demokratia on, kaikkine vikoineenkin, vähiten huono kaikista niistä hallintomalleista, joita me ihmiset olemme kokeilleet. Siitä ei kannata luopua edes vahvan Johtajan toivossa.



lauantai 19. marraskuuta 2011

Sotia on monenlaisia




Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Siis politiikka on vain sotaa ilman sotaisia aseita.

Ja nyt ollaan jo yhdessä. Siis osin EUssa ja eurossa on käynnissä sota. Osittain se on EUn sisäinen kädenvääntö ja osittain EUn ja USAn välinen. Rintamalinjakin lienee aika selvä, euron "vahvimmat" Saksa ja Ranska vastaan Britannia. Ja jos EU sisäisen vääntönsä tuloksena päätyy enemmistön linjoille se kasvaa viimeistään silloin EUn ja USAn väliseksi.

On miellyttävää, kun Suomi on rintamalinjan sillä puolella, joka kannattaa Tobin-veron tyyppisen rahakauppaveron aikaansaamista siltä osin, kun kauppaa käydään FIATin puolella pankkien ja muiden rahalaitosten välisenä. Ja toivottavaa, että USA taipuisi sopuun, eli ymmärtämään, että friedmanilaisen ajan loppu on tullut. Silloin ei sodasta ilmeisesti muita vaurioita koituisi.


perjantai 18. marraskuuta 2011

Mihin Valviraa tarvitaan?




Ylijohtajansa kertoman mukaan se ei pysty valvomaan edes lääkärien saaman opetuksen asianmukaisuutta, puhumattakaan lääkärin Valviralle toimittamien opinnto- ja työtodistusten oikeellisuutta. Itse asiassa eilisestä A-talkin lähetyksestä sai käsityksen, ettei Valvira vastaa valvonnastaan. Mistä se sitten vastaa?

Jos kaikki lääkärit olisivat, kuten pääjohtaja tuntuu olettavan, nuhteettomia ja Hippokrateen intomielis-idealistisia altruisteja herää kysymys, miksi Valviran pitää yleensäkään valvoa lääkäreiden toimintaa? Taitaa kyseessä taas olla vain yksi puolueiden opetuslapsilleen rakentamista suojatyöpaikoista.

Avuttomanpaa organisaationsa korkeinta edustajaa en muista nähneeni. Mistä ylijohtaja Partaselle palkkaa maksetaan?






torstai 17. marraskuuta 2011

Joustava äänioikeus




Tätä Katainen ja Stubb ehdottavat euro-alueelle tai koko unioniin. Hieno idea. Varsinkin kun se vielä joustaisi ajassa rahanansainta ja/tai -talletuskyvyn mukaisesti. Oma irvokas demokratian virityksensä tämäkin. Suorastaan "loistava" ehdotus näiltä "leijonilta".

Harjoitellaan ensin Euroopassa ja EUssa, tuodaan sitten tänne kotomaahan. Kaikkia jäsenmaita koskevalla sitovalla EU-lailla. Kaikilta rahattomilta poistetaan äänioikeus. Kaikilta alle keskituloisilta henkilöiltä (alle 30.000 euroa vuodessa) vain ½ ääntä. Kustakin 10.000 euron vuotuisesta lisätulosta saa sitten ½ lisä-ääntä. Äänioikeus määrätään maksettujen verojen mukaisesti. Pääomatulojen osalta sama skaala.

Mitäköhän muuta nämä valopäät luulevat tapahtuneen vuonna 1906 kuin se, että naiset saivat Suomessa äänioikeuden?

Lisää näitä ideoita ja kohta teillä on kapina sylissänne.


PS:

En katso ansainneeni näitä "johtajia".



keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kun kaikki kypsyvät, ei hyvää seuraa





Ensin kypsyi Geithner, sitten Sargozy ja nyt viimeksi Cameron. Kypsyivät Saksan ja Merkelin tapaan hoitaa jenkkilästä lähtöisin olevaa Pohjois-Atlanttista finanssi- ja velkaongelmaa, jota virheellisesti myös euro-ongelmaksi kutsutaan. Eripura on tullut julkiseksi.

(Huomaat varmaan että USAn pankkien saatavia ei mainita.)

Kun ajat vaikeutuvat, nationalismi nousee ja solidaarisuus katoaa. Erityisesti Euroopalla ei moiseen olisi varaa sillä eripura ei sen paremmin nykyisiä kuin tuleviakaan ongelmia ratkaise.

Mutta onhan toisaalta vapaamatkustajien Britannian ja Ranskan, toisaalta maksaja Saksan joskus herättävä ankeaan arkeen. Teollisuus katoaa, väestö ikääntyy, nuorisotyöttömyys ja työttömyys yleensäkin kasvavat, eivätkä rahat enää riitä edes puolustuksenkaan ylläpitoon. Oman maan puolustukseen, Euroopasta puhumattakaan.

Kansallisilla äänillä ratsastavat poliitikot, siis ne ensilinjan poliitikot, muuttuvat silloin nopeasti nationalisteiksi. No money, no honey, no funny. Solidaarisuudella on silloin taipumus kadota.

Jos Häkämies sai leiman otsaansa 2007 todetessaan Suomen kolmeksi keskeisimmäksi turvallisuuspohteiksi Venäjä, Venäjä, Venäjä on syytä palauttaa meidän suomalaisten mieliin, että samoista kolmesta ainakin kaksi ensimmäistä ovat myös Euroopan keskeisimmät pohteet. Ja kuukausi kuukaudelta yhä konkreettisemmin. Sanotaanpa asiaa sitten julki tai ei.

Mitä kauempana lännessä valtio Euroopan kartalla sijaitsee, sitä vähemmän asian merkitystä ollaan valmiit ymmärtämään tai julkistamaan. Saarelainen Britannia on aina kuvitellut Kanaalin suojaavan sen kaikelta Manner-Euraasian pahalta. Gallialla on aina ollut vähintään Saksa vastaanottamassa idän vieraita, ja nyt taas itsenäinen NATO-maa Puolakin. Kahden selän takana on helppo kiekua.

Luin tässä juuri Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi nimisen Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen julkaisun. Kyseessä on juuri se kohuttu eläkeläisten tutkimus, joka esittää vain julkisista lähteistä kerättyä ja analysoitua tietoa, eikä varmasti esitä kenenkään muun kuin kirjoittajiensa mielipiteitä aiheesta.  Suosittelen tutustumista jokaiselle. (Ladattavissa pdf muodossa edellä olevasta linkistä)

Läpiluku ei paljon tuntia, kahta ylitä. Mutta ajattelun aihetta se antaa vielä moniksi kuukausiksi. Sekä Suomen että Euroopan osalta. Taloudellista kaaosta kun tavattoman helposti seuraa yhteiskunnallinen kaaos. Maanosan yhteiskunnallinen kaaos.


PS.

Ei kai ole mahdollista, että USA on aloittanut oman demokratiansa vientiponnistelujen tehostamistoimet täältä Euroopasta?