tiistai 24. tammikuuta 2017

Taas yksi työtön vihaa päättäjiä ja yhteiskuntaa


Taas yksi työtön vihaa päättäjiä ja yhteiskuntaa. Saman koulun läpikäyneenä uskon voivani tunteen hyvin ymmärtää. Kommentoinkin kirjoitusta noin klo 10, antaen omaan kokemukseen perustuvan kuvauksen tavasta työllistyä, ideana vapaasti käytettäväksi.

Tiedän, että se toimii, koska aikoinaan 1992 - 1994 itse ja useampi sata silloista kohtalotoveriani sen avulla töitä löysi. Eikä yhteiskunnassa näinä menneinä vuosina ole sen paremmin työelämässä kuin muutenkaan tapahtunut muutoksia, jotka sen tehoa heikentäisivät. Ennenminkin päinvastoin. Näin siitä huolimatta, että nyt jo tarkemmin tiedämme mitä Euroopalla on edessä

Meillä Suomessa tunnutaan tuloksellisuutta ensisijaisesti etsittävän kuluja karsimalla. Saattaisi olla hyvä muistaa, että yksin sillä tavalla ei uutta luoda. Eikä kasvua ollenkaan, jos kysyntää ei ole. Nykyinen otaksuttu kasvumme - noin 1 % - ei näytä kasvulta ollenkaan, paitsi verrattuna viime vuosien +/- 0 %:hin. Sekin aikaansaatu vain ja ainoastaan velkataakkaa lisäämällä. Kuitenkin keskeisin tarve on pohjamudissa mataavan työllisyysasteen nostaminen.

Tarvitaan siis uutta, erityisesti uutta lisäarvoa tuovaa työtä. Kun näyttää vahvasti siltä, että sen paremmin poliittinen kuin taloudellinenkaan establishmentti ei moiseen kykene, eikä edes siihen investoi, on siihen muiden ryhdyttävä. Ja kenellä olisi paremmat omakohtaiset syyt kuin työttömällä. Ja heitä on paljon, monilla erilaisilla kokemuksilla ja taustoilla. Ne ovat loppumaton resurssi. 

Edellä linkin omakohtaisen kuvauksen lisäksi muutamia ajatuksia työllistymisen todennäköisyyden kasvattamiseksi:


  • Käy läpi kaikki kaverit ja kontaktit yhteistyökumppaneita löytääksesi. Sillä ei niinkään ole väliä ovatko he yrittäjiä, virkamiehiä, työssä vai työttömiä. Siis yhteistyökumppaneita, ei välttämättä "työnantajia". Mitä monialaisempia kumppaneita sitä parempi. Tässä ei fokusoinnit eikä täsmätoimet asiaa edistä.
  • Etsi lisää. Kun teitä on useita, hankkikaa itsellenne "oma" tila mieluiten sellainen, johon kuka tahansa löytämänne yhteistyökumppani - ja ainakin kuka tahansa kiinnostunut työtön - voi jatkuvasti, jopa "milloin tahansa" tulla omaa työllistymistään edistämään. (Kaikilla laillisilla ja muita haittaamattomin keinoin)
  • Älkää missään tapauksessa keskittykö synnyttämään sen paremmin "työllistämisprojektia" kuin "päiväkotia" tai pelkkää "kaveriporukkaa" kohtalotovereille. Ensisijainen tarkoitus kun ei ole viihtyä eikä työllistää vaan työllistyä. 
  • Keskittykää tekemiseen, ei yksin tuumaamiseen, eikä missään tapauksessa taivasteluun. Tehkää sitä yhdessä toistenne osaamista, ideoita ja kontakteja niin pitkään kuin mahdollista avoimesti hyödyntäen. 
  • Jos teitä on paljon jakaantukaa ryhmiin ja pitäkää tapaamisistanne kaikille avoinna olevaa julkista pöytäkirjaa. Ja laatikaa alusta alkaen tarkoin pelisäännöt millä tavalla, millä ehdoilla ja miten olette yksittäisen asian tai idean osalta valmiita avoimmuudesta luopumaan.
  • Kehittäkää yhdessä uusia ideoita ja tapoja löytää tai luoda itsellenne työtä. Mieluiten korvausta vastaan. Työttömän kannalta suora työnhaku ja varsinkaan työhakemusten lähettely ei välttämättä ole ollenkaan paras vaihtoehto. Mutta niin kauan kuin uskoa riittää vaihtoehto kumminkin. Ja työkkärin nykysääntöjen mukaan kai edellytys tukien jatkumiselle.


Lopputulos on taatusti parempi kuin päättäjien ja yhteiskunnan vihaaminen, vaikka siihen aihettakin olisi.  Ainakin se on työläänpää mutta myös hauskempaa. Ja saattaa siinä ohessa työkin löytyä.



PS.

Tältä blogisivustolta löytyy hakusanalla työttömyys vajaat 40 artikkelia, joista saattaa löytyä lisää ajateltavaa ja ideoita. 


PPS.

Ja tässä ylhäällä mainittu kommenttini, jonka Hesari jätti julkaisematta.

24.10.2017 klo 10.05

Omakohtaiseen, joskin aikaa sitten olleeseen olosuhteeseen verrattuna, näinhän asia on. En muista, että henkilökohtaisen, vajaan vuoden kestäneen suruajan jälkeen olen koskaan yhtä intensiivisesti töitä tehnyt hankkiakseni itselleni uuden työpaikan, tai työllistääkseni itse itseni. Ja se toimi. Silloin - 1990-luvun alussa apua ei löytynyt mistään; eikä varsinkaan työvoimaviranomaiselta, työttömyyskassalta tai ammattijärjestöltä. Eikä varmasti löydy edelleenkään, kirjoittajan esittelemistä syistä.

Kuitenkin on olemassa ratkaisu, joka ainakin aikoinaan toimi. Ja toimi hyvin ainakin siihen asti, kun ystäväni ja itse työllistyin. Enkä ainakaan minä pysty keksimään syytä, miksei se toimisi edelleenkin. Olen siitä muutamankin kirjoituksen kirjoittanut; tässä niistä ehkä kuvaavin: http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/11/hyvia-kysymyksia.html Moista järjestelyä ei nykyisin ehkä helposti saa aikaan, mutta ei se silloinkaan helppoa ollut. Epäilijöitä, kyynikkoja, jopa toiminnan arvostelijoita on joka suunnalla. Erityisesti niitä oli työvoimahallinnossa ja ammattijärjestöissä. Mutta monialaisella, itse ohjautuvalla yhteistyöllä ja asenteella "näytetään niille perkele" ainakin me ja useampi sata meistä silloin onnistui.


Sen jälkeen oli helppo väittää - se on itsestä kiinni.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

samaa polkua tässä on kuljettu. 90-luvun alun laman luuta lakaisi myös minut työelämästä pois. Alani oli kapea, tunsin muut alalla olevat eikä siinä mitään lisäverkostoitumista tarvittu. Työllistymisen juna meni ohi ja jäin asemalle seisomaan. Mutta en tosiaankaan ollut yksin. Mielialat vaihtelivat vihan ja ketutuksen välillä, ammatillisessa mielessä yli 400 opintoviikon ponnistus oli mennyt hukkaan. Mutta vain ammatillisessa mielessä, ajatus oli saanut tästä kuitenkin erinomaisen syvällisen pohdinnan apparaatin, asiat osasi nähdä myös toisella tavalla. Asenteella "haistakaa te baska koko torvisoittokunta, esikunta ensin ja sitten kaikki muuut" pääsi uuden elämän alkuun ja sitä on nyt sitten takana lähes neljännesvuosisata. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Elämänohjeena pitäisi kaikilla olla, niin on hyvä kun käy.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Mielenkiintoista. Pienen maan pienet piirit mahdollistavat kieltämättä sen, että tuntee kaikki alalla olevat. Joskus ala on jopa niin pieni, että maailman piiritkin ovat riittävän pienet. Verkottumisen tarvetta - viimeistään kriisitilanteessa - ne eivät poista.

Kun muistetaan, kuinka monia aloja on viimeisten vuosikymmenten aikana surkastunut, tullut kilpailukyvyttömäksi ja muuttanut pois tai kokonaan kadonnut, ei koskaan ole liian myöhäistä oppia uusia selviytymisen malleja ihmisiltä, jotka edustavat mitä tahansa omasta poikkeavaa alaa. Ennen kaikkea havaitsimme me silloin, että lähinnä vain erilaisuuden yhdistämisellä oli uuden työ luominen mahdollista niille, jotka aloiltaan oli ulostettu.

Jos hyvin käy, pistämällä esimerkiksi rakennusinsinöörejä tai laskenta-ekonomeja tai juristeja omille tehostamiskursseille tai vaikkapa työllistämisohjelmiin, saattaa joillekin käydä hyvin. Kuitenkin loppupeleissä he kilpailevat samoista työtilaisuuksista. Tilanne on toinen, jos he osallistuvat samaan ohjelmaan ja antavat oman kokemuksensa, yhdessä sovituin pelisäännöin, kaikkien muidenkin hyödyksi. Siinä saattaa jopa ja ainakin helpommin löytyä aivan uutta työtäkin. Työllistämisen täsmäohjelmien keskein etu on hallinto.

Tärkeintä on kuitenkin se, että yhtä sukupolvea vastaavan ajan kuluttua ulostettu voi hyvällä omallatunnolla sanoa; "Loppu hyvin, kaikki hyvin." Tuosta viimeisestä lauseesta voidaan sitten olla montaa mieltä. ;-)

Satunnainen raportoija kirjoitti...

Tämä ei nyt ole ihan oikea ketju, mutta varmaan tykkäät vinkistä.

Mä kävin tänään kysymässä Kelasta miten perintö vaikuttaa asumistukeen ja kuulin jännittäviä juttuja. Viime vuonna ilmoittamisen raja oli se, että vuoden keskimääräinen kuukausitulo muuttui neljällä sadalla tilille tulleen rahan takia. Aavistuksen verran valjaat 4800 pystyi siis perimään ilman, että asumistuki muuttui, jos tulot eivät muuten muuttuneet.

Nyt se lasketaan samalla tavalla pääomatuloista, eli pankkitilin tapauksessa korkotulon mukaan. Jos korko on vaikka 0,1, mikä on nykyään aika normaalia, niin rahaa voi tulla aavistuksen verran vajaa 4,8 miljoonaa ilman, että asumistuki laskee. Jos käyttää nollakorkoista tiliä, niin voi jemmata sinne vaikka kaikki maailman rahat eikä asumistuki muutu.

Asiakaspalvelutäti katsoi tämän omista papereistaan ja tarkisti vielä kollegaltaan puhelimella, joten se menee näin.

Tätä sun kannattaisi tonkia kunnolla, koska ainakaan mä en ollut tietoinen tästä asiasta, vaikka olin kyllä virittynyt seuraamaan näitä asioita käsitteleviä uutisia. Rikkaiden eduista on pidetty huolta kaikessa hiljaisuudessa ja ehkä siellä on muuttunut jotain muutakin.

Hakki kirjoitti...

Satumainen

Tonkiminen ei ole tapani. En sitä hallitse ollenkaan, koska en ole koskaan oppinut omaksumaan tärkeintä; "the devil is in the details".

Rikkaiden eduista on pidetty huolta ... ja ehkä siellä on muuttunut jotain muutakin. So, whats new?


PS.

Minulla ei koskaan ole ollut, eikä nytkään ole edes näköpiirissä 4,8 miljoonan perintöä. Ei onnekseni myöskään tarvetta asumistukeen. Pyydä tähän tärkeään hommaan joku muu.