Taas yksi työtön vihaa päättäjiä ja yhteiskuntaa

Taas yksi työtön vihaa päättäjiä ja yhteiskuntaa. Saman koulun läpikäyneenä uskon voivani tunteen hyvin ymmärtää. Kommentoinkin kirjoitusta noin klo 10, antaen omaan kokemukseen perustuvan kuvauksen tavasta työllistyä, ideana vapaasti käytettäväksi.

Tiedän, että se toimii, koska aikoinaan 1992 - 1994 itse ja useampi sata silloista kohtalotoveriani sen avulla töitä löysi. Eikä yhteiskunnassa näinä menneinä vuosina ole sen paremmin työelämässä kuin muutenkaan tapahtunut muutoksia, jotka sen tehoa heikentäisivät. Ennenminkin päinvastoin. Näin siitä huolimatta, että nyt jo tarkemmin tiedämme mitä Euroopalla on edessä. 

Meillä Suomessa tunnutaan tuloksellisuutta ensisijaisesti etsittävän kuluja karsimalla. Saattaisi olla hyvä muistaa, että yksin sillä tavalla ei uutta luoda. Eikä kasvua ollenkaan, jos kysyntää ei ole. Nykyinen otaksuttu kasvumme - noin 1 % - ei näytä kasvulta ollenkaan, paitsi verrattuna viime vuosien +/- 0 %:hin. Sekin aikaansaatu vain ja ainoastaan velkataakkaa lisäämällä. Kuitenkin keskeisin tarve on pohjamudissa mataavan työllisyysasteen nostaminen.

Tarvitaan siis uutta, erityisesti uutta lisäarvoa tuovaa työtä. Kun näyttää vahvasti siltä, että sen paremmin poliittinen kuin taloudellinenkaan establishmentti ei moiseen kykene, eikä edes siihen investoi, on siihen muiden ryhdyttävä. Ja kenellä olisi paremmat omakohtaiset syyt kuin työttömällä. Ja heitä on paljon, monilla erilaisilla kokemuksilla ja taustoilla. Ne ovat loppumaton resurssi. 

Edellä linkin omakohtaisen kuvauksen lisäksi muutamia ajatuksia työllistymisen todennäköisyyden kasvattamiseksi:

• Käy läpi kaikki kaverit ja kontaktit yhteistyökumppaneita löytääksesi. Sillä ei niinkään ole väliä ovatko he yrittäjiä, virkamiehiä, työssä vai työttömiä. Siis yhteistyökumppaneita, ei välttämättä "työnantajia". Mitä monialaisempia kumppaneita sitä parempi. Tässä ei fokusoinnit eikä täsmätoimet asiaa edistä.

• Etsi lisää. Kun teitä on useita, hankkikaa itsellenne "oma" tila mieluiten sellainen, johon kuka tahansa löytämänne yhteistyökumppani - ja ainakin kuka tahansa kiinnostunut työtön - voi jatkuvasti, jopa "milloin tahansa" tulla omaa työllistymistään edistämään. (Kaikilla laillisilla ja muita haittaamattomin keinoin)

• Älkää missään tapauksessa keskittykö synnyttämään sen paremmin "työllistämisprojektia" kuin "päiväkotia" tai pelkkää "kaveriporukkaa" kohtalotovereille. Ensisijainen tarkoitus kun ei ole viihtyä eikä työllistää vaan työllistyä. 

• Keskittykää tekemiseen, ei yksin tuumaamiseen, eikä missään tapauksessa taivasteluun. Tehkää sitä yhdessä toistenne osaamista, ideoita ja kontakteja niin pitkään kuin mahdollista avoimesti hyödyntäen. 

• Jos teitä on paljon jakaantukaa ryhmiin ja pitäkää tapaamisistanne kaikille avoinna olevaa julkista pöytäkirjaa. Ja laatikaa alusta alkaen tarkoin pelisäännöt millä tavalla, millä ehdoilla ja miten olette yksittäisen asian tai idean osalta valmiita avoimmuudesta luopumaan.

• Kehittäkää yhdessä uusia ideoita ja tapoja löytää tai luoda itsellenne työtä. Mieluiten korvausta vastaan. Työttömän kannalta suora työnhaku ja varsinkaan työhakemusten lähettely ei välttämättä ole ollenkaan paras vaihtoehto. Mutta niin kauan kuin uskoa riittää vaihtoehto kumminkin. Ja työkkärin nykysääntöjen mukaan kai edellytys tukien jatkumiselle.

Lopputulos on taatusti parempi kuin päättäjien ja yhteiskunnan vihaaminen, vaikka siihen aihettakin olisi.  Ainakin se on työläänpää mutta myös hauskempaa. Ja saattaa siinä ohessa työkin löytyä.



PS.

Tältä blogisivustolta löytyy hakusanalla työttömyys vajaat 40 artikkelia, joista saattaa löytyä lisää ajateltavaa ja ideoita. 


PPS.

Ja tässä ylhäällä mainittu kommenttini, jonka Hesari jätti julkaisematta.

24.10.2017 klo 10.05

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005057710.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=f5c9a7091d2dbc08749b2aed68204044

Omakohtaiseen, joskin aikaa sitten olleeseen olosuhteeseen verrattuna, näinhän asia on. En muista, että henkilökohtaisen, vajaan vuoden kestäneen suruajan jälkeen olen koskaan yhtä intensiivisesti töitä tehnyt hankkiakseni itselleni uuden työpaikan, tai työllistääkseni itse itseni. Ja se toimi. Silloin - 1990-luvun alussa apua ei löytynyt mistään; eikä varsinkaan työvoimaviranomaiselta, työttömyyskassalta tai ammattijärjestöltä. Eikä varmasti löydy edelleenkään, kirjoittajan esittelemistä syistä.

Kuitenkin on olemassa ratkaisu, joka ainakin aikoinaan toimi. Ja toimi hyvin ainakin siihen asti, kun ystäväni ja itse työllistyin. Enkä ainakaan minä pysty keksimään syytä, miksei se toimisi edelleenkin. Olen siitä muutamankin kirjoituksen kirjoittanut; tässä niistä ehkä kuvaavin: http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/11/hyvia-kysymyksia.html Moista järjestelyä ei nykyisin ehkä helposti saa aikaan, mutta ei se silloinkaan helppoa ollut. Epäilijöitä, kyynikkoja, jopa toiminnan arvostelijoita on joka suunnalla. Erityisesti niitä oli työvoimahallinnossa ja ammattijärjestöissä. Mutta monialaisella, itse ohjautuvalla yhteistyöllä ja asenteella "näytetään niille perkele" ainakin me ja useampi sata meistä silloin onnistui.

Sen jälkeen oli helppo väittää - se on itsestä kiinni.