Hyvin
olemme koulutuksemme sotkeneet kaikesta PISA-hypetyksestä
huolimatta. Tai ehkäpä juuri siksi? Ylpeys kun tunnetusti käy
lankeemuksen edellä.
Viimeksi yritin alkanutta suurkeskustelua kommentoida tämän kirjoituksen alkuperäisellä versiolla, IltaSanomat/Taloussanomat artikkelissa
Koulupakko 17- tai 18-vuotiaaksi? ”Meillä on kasvava joukko nuoria, joilla on heikot taidot lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä” Vaan eipä tainnut kelvata. Liekkö kyseessä alla olevan linkkin.
Kun kymmenen viime vuoden aikana olen blogillani analysoinut (tai käsitellyt) ongelmaa kymmeniä kertoja, en pysty - enkä viitsi - niitä tähän kopioida. Jos asia kiinnostaa niitä voi hyvin nähdä vaikkapa artikkelistani Auttaisiko doping PISAssakin. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/12/auttaisiko-doping.html
Korostuneesti
"ongelmina" ovat ilmeisesti pojat, lukeminen,
kirjoittaminen, laskeminen ja kielet. Ovat olleet jo kauan. Niiden
oppimista ei todellakaan korjata pidentämällä sen paremmin
oppivelvollisuutta kuin koulupakkoakaan. Kun ongelma on saanut
kehittyä jo vuosia, sen korjaamiseen ei varmasti yhtä ainoaa,
oikeaa temppua löydy.
Yhteenvetona
kerron kuitenkin, että ratkaisun avaimet ovat kansanedustajilla, Ei puolueilla eikä muillakaan etujärjestöillä, vaikka niin meillä tavataan ajatella.
"Lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen ja kielet"
edellyttävät tekemistä, eivät käsitteistä ulkoa opettamista kateederilta, opsien totuuksia julistellen.
Sitä toivoisi, että joku, jossain vaiheessa turvautuisi vaikkapa sitten Martin Lutherin temppuun jos ei muuta keksi; kävisi vaikka naulaamassa tavallisen arkijärjen teesit Eduskuntatalon tai Opetushallituksen oveen.
PS.
Jos aihe tai niistä kirjoittamani artikkelit ja mielipiteet kiinnostavat; hakusanalla Pisa löytyy kirjoituksia 15 ja peruskoulu 23 - osin varmasti kyllä päällekäisiä - yksin tältä bogilta.
4 kommenttia:
Hakki,
+++ Korostuneesti "ongelmina" ovat ilmeisesti pojat, lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen ja kielet. Ovat olleet jo kauan. +++
Heti aluksi sanon, että minulla ei ole kokemusta koulusta kun omasta kouluajastani, ja siitä on jo kauan. Mutta lehtiä lukemalla minulle on välittynyt käsitys, että tämänpäivän koulussa primääristä on viihtyminen, opetuksen ja oppimisen jäädessä sekundääriseksi. Ja kun nyt on sitten viihdytty, tulokset näkyvät pisa-tuloksien huononemisena. Ja etenkin jos pojille tarjotaan tämä viihtymisen mahdollisuus, siihen kuuluu takuuvarmasti älypuhelimen tyhjä tuijotus oppituntien aikana aina silloin kun opettajan silmä välttää.
Ongelma on havaittu, mutta nyt näyttäisi siltä, että ongelma ratkaistaisiinkin sillä tavoin, että poistettaisiin opintosuoritusten arvosanat. Ehkä tässä on taustalla se, että matukin selviää koulun läpi siinä missä kantasuomalainen.
Sutta ja sekundaa siis tulee jatkossakin. Ei tällä tavalla ainakaan Suomi jaloilleen nouse. Pitäisi tunnustaa, että koulu on ja sen pitää olla rankkaa työtä. Ilman työtä ja vaivaa ei kukaan opi. Oikotietä oppimiseen ei ole.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Kauan on minullakin Omakohtaisesta koulukokemuksista. :-) Sitä paitsi, vieraskielisen, korvaavan tai vastaavan koulun Suomessa käyneenä omakohtaiset kokemukset suomalaisesta koulusta ovat tosi vähäisiä. Mitä nyt lapsieni osalta olen sivusta seurannut, varsinkin viimeistä, nyt 16 vuotiasta lukiolaista.
Minullekin on, varsinkin peruskoulusta ja korostetusti sen ala-asteesta, muodostunut selkeä kuva yhteiskunnan järjestämästä päivähoidosta. Eikä tunnu tahti juurikaan paranevan lukiossakaan.
Ehkä on vain huonoa sattumaa, mutta tapaamistani opettajista yksikään ei opettajana ole vakuuttanut osaamisestaan opettaa, aina ei edes alastaan. Käytetyt opetusmenetelmät (sikäli kun niitä menetelmiksi voi edes kutsua) ovat opetushallituksen ohjeiden ja tarjottujen prujaleiden apinamaista, kritiikitöntä toistamista.
Runsaat neljä vuotta sitten kirjoitin kauhukokemukseni kieltenopetuksen todellisuudesta. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/09/peruskoulu-suora-putki-syrjaytymiseen.html Yritin etsiä vastaavaa kirjoitustani laskennon-/matematiikan opetuksen hienouksista, mutta en jaksanut etsiä.
Tänään Hesarin mielipidepalstalla Hannu Laaksola, lehdistöneuvos, Opettaja-lehden entinen päätoimittaja, kirjoitti aika aiheellisen ja vakuuttavan kirjoituksen otsikolla Suomelta puuttuu koulutusstrategia. http://www.hs.fi/paivanlehti/11122016/art-2000005001891.html Varmasti näin on, mutta pienin konkreettisinkin askelin voisi alkaa antamaan opettajille ja opettamiselle kehitysapua jo ennen vesitetyn komiteamietinnön tuloksia päästään ihmettelemään. Vaikkapa
1. peruskoulun ala-asteen perustaitojen (/lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen) opetus toteutettaisi OSITTAIN erillisinä pojille ja tytöille (Olkahisen koulu)
2. kielten opettaminen leiki-, laula-, keskustele-, lähtökohdalle
3. opettajat vastuuseen työrauhan säilymisestä luokassa antamalla tarvittaessa käytettäväksi lisää sanktiovaltaa
4. ainakaan henkilökohtaiset puhelimet/älypuhelimet eivät ole käytettävissä opetustuntien aikana
Kommenttisi kahteen viimeiseen kappaleeseenkaan en voi kuin varauksetta yhtyä.
PS.
Jotenkin alkaa vuosi vuodelta tuntua yhä selvemmältä, että taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikeutemme johtuvat kyvyttömyydestämme antaa lapsillemme oppimisen edellytyksiä.
PPS.
Turun Sanomista asiaan aiheellista lisää: http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3126869/Opettajat+kritisoivat+opetuksen+sulauttamista++mahdollinen+syy+Pisatulosten+laskuun
Hakki,
olisiko tätä vinosuuntauksen alkujuuria haettava niinkin kaukaa kun peruskoulujärjestelmään siirtyminen. Aikaisemmin oli kansakoulu, jota opinhaluiset kävivät neljä vuotta ja siirtyivät sitten oppikouluun ja siitä lukioon. Muut jatkoivat kansakoulussa ja sitten kansalaiskoulussa, joka oli nykyisen peruskoulun tasoa, ehkä. Mutta ilman vieraiden kielten rasitusta. Tätä kautta sitten siirryttiin ammatillisiin koulutuksiin. Koulujärjestelmässä oli silloin kaksi vaikeustasoa, josta saattoi motivaation mukaisesti valita. Nyt mennään peruskoulussa heikoimpien ehdoilla; osa ei selviä edes sillä tahdilla ja osa pitkästyy tason mataluuteen. Peruskoulu oli eräänlainen arvovalinta, jolla oppilasaines ja opetus haluttiin tasapäistää. Metsään mentiin.
tutkija Pohjanmaalta
PohjanPoika
Voipi olla juuri noin. Olivatpa ajatukset miten idealistisia ja ideologisen oikeellisia tahansa, metsään mentiin niin että rymisi. Nyt viimeistään oppivelvollisuuden alkuvaiheessa - ja valittaen uskon että jo esikouluvaiheessa ja jopa sitäkin ennen - tasapäistämisen kuningasajatus tuhoaa suuren tai mahdollisesti suurimman osan oppimismotivaation. Vielä tällä hetkellä kehitys tarkoittaa lähinnä vasta poikia, mutta kiltit tytöt taitavat vähitellen oppia ja osoittavat vastaavanlaista käyttäytymismuutosta.
Mutta enpä oikein usko, että tasapäistämisen Ainoan Oikean Totuuden piispat ja opetuslapset sen noin vain hyväksyvät. Ja valitettavasti he ovat edelleen ne, jotka lastemme ja maamme kehittämisen jatkosta päättävät. Ja kunnon fundamentisti ei uskostaan elävänä luovu.
Lähetä kommentti