Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kohta 10 vuotta täyttävä fantsuttelun politiikan tyhjäkäynti on aikaansaanut kansalaisten ja kansakunnan apatian ja maan kilpailukyvyn tuhoamisen. Niillä ei maata rakenneta, jos nyt kukaan enää oikeasti moisesta arkaaisesta ajatuksellisesta lähtökohdasta edes on kiinnostunut? Ja kuitenkin suulla suuremmalla; Suomi on paras maa meille suomalaisille. Tai ainakin pitäisi olla.
Yhteiskuntasopimus on kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Jälleen kerran. Liinamaa I alkaneiden tupojen seurauksena rakennettu kolmikantainen konsensus on tullut päätöskohtaansa. Ilmeisesti puolueilla ja muilla etujärjestöillä ei ole enää mielessä muu kuin itselle saavutettujen etujen turvaaminen. Nollasumma on nykyisen poliittisen pelin sääntö. Siitä irtaantuminen ei enää ole nykyisen järjestelmän puitteissa mahdollista.
Demokratiamme on rapautunut puolueiden ja etujärjestöjen keskinäiseksi demokratiaksi. Kansalaisten ja kansakunnan edusta viis. Se mikä ilmeisesti pelasti ja toimi suomettuneessa, suljetussa taloudessamme ei toimi enää globaalissa, liberaalissa markkinataloudessa. Edes viiden prosentin kilpailykykyloikasta ei päästä yksimielisyyteen. (Eikä se edes riittäisi.) Tosin, pelkästään leikkamalla ei Suomea nousuun saada.
Vaaleissa tapahtuvilla äänestyssiirtymillä ei samanlaisin ideologioin varustettuja puolueita saada järjestelmää ja opittuja huonoja tapojaan muuttamaan. Järjestelmään tarvitaan rakennemuutos, Kuitenkin, puolueet ja etujärjestöt on saatava takaisin hoitamaan kansalaisten ja kansakunnan etuja. Eikä avoimessa markkinataloudessa ole tulosohjausta tehokkaampaa.
Kuin pisteenä kuuluisan i:n päällä uutisoi Hesari yhden keskeisimmistä syistä demokratiamme ja siten myös taloutemme nykyiseen alennustilaan; puoluerahoituksen. Kaupungit jakavat miljoonapotin puolueiden lähellä oleville järjestöille – yhdistykset kiistävät piilopuoluetuen. Sen lisäksi, että puolueet jakavat valtion varoista rahat omalle toiminnalleen, ne tekevät saman myös kunnissa, kuntayhtymissä, järjestöissä. Olen Meidän 15 miljardin puoluetuesta tainnut muutamankin artikkelin kirjoittaa?
Ja mitä me kansalaiset saamme vastineeksi panostuksestamme puolueiden toimintaan? Kyvyttömyyttä, tehottomuutta, tuloksettomuutta, vastuuttomuutta, osaoptimointia, kakaramaisuutta, nurkkakuntaisuutta ja pelkästään puolueiden ja poliitikkojen oman edun ajamista. Kaupan päälle vielä sakanneen ja syöksykierteessä olevan talouden ja apaattisen kansakunnan. Demokratian irvikuvan.
Jos maa ja sen talous pelastaa halutaan, on korjaustoimenpiteittein kohdistuttava nykyisten syiden poistamiseen. Kepun ja Siplän (siis Ahon ja Vanhasen) ajatukset yhteiskuntasopimuksesta olisivat joka tapauksessa olleet naurettavan riittämättömiä. Paljon muun lisäksi puolueiden toiminnan rahoittaminen verovaroista on lailla kiellettävä ja siirryttävä pelkästään yksityisen sektorin rahoitukseen. Tulosvastuuta demokratiaan - ehdotus perustuslain muuttamiseksi
PS.
Kyllä. Nykytilanteemme on ihan omaa syytämme.
10 kommenttia:
Miksi ihmeessä suostuisin mihinkään leikkauksiin, jos Sipilän hallitus tuhlaa rahat turhapaikahakijoihin? Näyttäisi itse esimerkkiä. Voisi vaikka kertoa, miten se haja-asutusalueiden jätevesiasetus oikein syntyikään ja kenen fikkaan ne rahat menivät?
Maajussi, kiitti kommentista
Miten kommenttisi liittyy artikkelin aiheeseen, joka on poliittisten puolueiden ylikorostuksen purkaminen Suomen demokratiasta jää minulle hiukan epäselväksi.
Tuntematta kepuliLehtomäen paskalain syntyhistorian yksityiskohtia, rahanjaosta puhumattakaan, uskoisin rahojen päätyneen synnyttäjän mielestä oikeille tahoille. Todennäköisesti tavalla tai toisella maan suurimman tukirohmun, ruokohelpipuolueen kassaa kartuttamaan.
Tuskinpa sinultakaan kukaan muu kuin journalisti, juttutavoitetta täyttääkseen kysyy mitä leikkauksia hyväksyt? Sinäkin "maksat" tai itket ja maksat. Ja ihan hyvä niin. Mutta puolueiden ylivalta päätöksenteossamme pilaa ratkaisut.
Hakki.
”Yhteiskuntasopimukset”, aivan kuin mikä tahansa sopimus rekentuun nähdä yhteinen etu ilman oman edun tavoittelua. Oma etu, asiallisesti sijoitettuna kokonaisuuteen nähden on yhteiskunnallinen etu. Suurin pulma on nähdä yhteiskunta kokonaisuutena, ja se on mahdottomus tavalla jolla älyämme olemme oppineet käyttämään.
Karl
Noinhan se on. Mielestäni olemme nyt tilanteessa, jossa yksityinen etu - henkilö ja yhteisötasolla - on ollut kaiken lähtökohtana aivan liian kauan. "Minä itse, mulle kaikki, heti, nyt, muista viis" - ajattelutapa, jota on perusteltu kilpailun kannustavalla vaikutuksella, johtaa ajan myötä "jalostuessaan" siihen, että muut häviävät. Ihmisyhteisöt, yhteiskunnat eivät sillä ajattelulla menesty.
Talouteen verrattaessa; säätelemätön kilpailu johtaa väistämättä yksityisiin monopoleihin. Niistä kärsivät kaikki muut kuin monopolisti. Alkaa varmaan olla taas pelisääntöjen tarkastamisen paikka?
Meidän lähestymiskulmassamme näihin kansalaisten etuihin ja yhteiseen hyvään on väärä. Tarkoitus ei ole ilmeisestikään hankkia yhteistä hyvää muille kuin poliittisten puolueitten jaettavaksi uskollisilleen. Meidän roolimme, hakki, on vain äänestää ja kerätä puolueapparaatille rahaa jaettavaksi.
Ihmettelen vaan kuinka kauan työnantajat ja täältä lähtemään kykenevät viitsivät katsella tällaista rypemistä.
Taitaa olla menossa kansanvaihtovuodet Suomessakin. Maahanmuuttajia tulee ja kantakansalaisia yrityksineen lähtee.
Tänään kuulin kansanradiossa hyvän ehdotuksen. Siinä ehdotettiin, tai oikeastaan vaadittiin, että Afrikan ja Euroopan välisessä liikenteessä kumiveneet korvattaisiin matkustajalaivoilla. Ehdotus on hyvä ja humaani. Miksi hukuttaa ihmisiä Välimereen kun ne kuitenkin tänne kotoutetaan. Asian esittäjä jalosti ajatustaan jopa niin, että laivat kuljettaisivat tulijat suoraan määrämaihinsa.
Esitys on hieno. Siinä säästettäisiin paljon byrokatiassa.
A no nymous, kiitti kommentista.
"Meidän roolimme, hakki, on vain äänestää ja kerätä puolueapparaatille rahaa jaettavaksi." Minulla on sama käsitys.
Ja ainoa vaihtoehto on JOKU MUU.
Hakki.
”Ainoa vaihtoehto on Joku Muu” Olla joku muu voi lähteä ainoastaan itsestä, sanoisin kaikella kunnioituksella, että joku muu täytyy lähteä ihmisestä itsestä, Hakista ja meistä kaikista muista. Meillä jokaisella on samanlaiset lähtökohdat, ja jollemme tee muutosta lähtökohdassa, mitään uutta ei voi tapahtua. Olemme jankuttaneet tästä samaisesta aiheesta vuosikausia, emmekä päässeet puusta pitemmälle. Tiedän, että olet haluton palaamaan näihin aiheisiin, samoin kuin itsekin olen, monien muiden joukossa, mutta mitään muuta ei ole jäljellä kuin palata ihmisen alkutekijöihin, eikä niihin päästä kenenkään muun kuin itsensä tuntetemisen kautta, ja siinä ei voida huutaa avuksi politiikkoja eikä pappeja tai muita poppamiehiä. Tajuamalla kaiken luottamuksen hukkaamisen muihin kuin itseensä, antaa, jos ei mitään muuta, mahdollisuuden oman energiansa vapauden katsoa syvemmälle kuin mitä meitä on ”opetettu” katsomaan.
Karl
Olemme aivan ilmeisesti täysin yhtä mieltä, "Olla JOKU MUU voi lähteä ainoastaan itsestä, sanoisin kaikella kunnioituksella, että joku muu täytyy lähteä ihmisestä itsestä..." - Jokaisesti yksilöstä itsestään hänen ratkaisuistaan ja tekemisistään.
Poliitikkohin, pappehin ja kaikkiin muihinkin poppamiehiä pitää edes pyrkiä vaikuttamaan, sillä pitkälti "he itse" rakaisevat ne reunaehdot, joiden puitteissa loput "me itset" joudumme toimimaan. Kun olemme antaneet järjestelmän muuttua sellaiseksi, että emme käytännössä enää pysty heidän ratkasuihin ja tekoihin vaikuttamaan kuin kaiken maksumiehinä ja "yhteiskunnan tosi-tvn" ohjattuna yleisönä, ei omalle vaikuttamisella jää vaihtoehdoiksi jää - kaikkeen sopeutumisen lisäksi oikeastaan kuin kaksi vaihtoehtoa; JOKU MUU tai perinteinen kapina.
Minulle "antaa oman energiansa vapauden katsoa syvemmälle kuin mitä meitä on opetettu katsomaan" on juuri JOKU MUU.
Hakki.
On helpompi nähdä asia nimittämällä sitä jokaiselle tunnetulla käsitteellä. Jokin Muu viittaa tuntemattomaan, joten siksi kunnes emme voi tuntea ”jotakin muuta”, nimikkeen mukaisesti, on ehkä asiallisinta käyttää tuota epämääräiseen osoittavaa ilmaisua. Edelleen, mikä voisikaan olla vähemmän tunnettu kuin ihminen itse, ja siitä tuntemattomuudesta on lähtöisin kaikki laajemmasssa esiintyvä, yhteiskunnallinen typeryys. Siitä emme voi olla erillisiä sanomalla ettemme itse ole osa laajemmasta, tai emme halua olla. Olemme, eikä siitä kukaan rehellinen ihminen voi kieltää, ”olla erimieltä”. Kapinahenkisyys tuo esille tyytymättömyyden, mutta kapinoimmepa yhteiskuntaa vastaan missä tahansa kasitteellisessä mielelessä voimme osoittaa vain meidän oman olemuksen samankaltaisuuden yhteiskunasta jossa elämme.
Karl
Minulla on hyvä ystävä, jonka käsitys tieteen olemuksesta tuntuu perustuvan moniselkoiseen ja epäselvään ilmaukseen. Kommenttisi tulkitsen siis tieteeksi.
Lähetä kommentti