Liian
harvat ovat halukkaita investoimaan omilla resursseillaan uuden
taloudellisen aktiivisuuden syntymiseen. Tilanne koskee sekä
yrityksiä, yrittäjiä että työntekijöitä/toimihenkilöitä.
Yhtä lailla aktiivisessa toiminnassa jo mukana olevia että
työttömiä tai olennaisesti alityöllistettyjä.
Eiliset
TEMin (ja Tilastokeskuksen) työttömyysluvut kertovat karua
kieltään. Virallisesti jo yli 380.000 ihmistä työttömänä
työnhakijana mikä käytännössä, joskin "inhorealistisesti"
tarkasteltuna tarkoittaa kokemukseni mukaan yli 700.000 ihmistä. Jos
vertailukohdaksi hyväksytään valtakunnan työvoima noin 2,7
miljoonaa, puhutaan jo nyt noin 25% "työttömyydestä".
Nämä ovat siis suurimmalta osalta ihmisiä, jotka eivät saa
palkkaa ja joiden elinkustannuksista suurimman osan maksamme
verovaroista.
Meillä
ei ole näin suureen työttömyyteen varaa. Ei ole ollut aiemmin. Ei
edelleenkään ole.
Tähän
työttömyystarkasteluun eivät vielä sisälly sen paremmin julkisen
sektorin kuin kolmannen sektorinkaan (puolueet, etujärjestöt,
kansalaisjärjestöt, vapaaehtoistyö) julkisilla varoilla elävät
byrokraatit, joiden merkitys kansantalouden tilinpidossa ainakin
lyhyellä aikavälillä on lähinnä olla kustannusrasite. Määrä
on työttömien nykymäärään verrattuna karkeasti ottaen toinen
samanmoinen. Toiset 25% työvoimasta.
Meillä
ei tässä määrässä ole näihinkään varaa. Ei ole ollut
aiemmin. Eikä edelleenkään ole.
Vähintään
vuodesta 2008 ovat hallituksemme näperrelleet fantastisia visioitaan
ja odottaneet "seuraavana vuona" tulevaa suhdannekäännettä
parempaan. Sen seurauksena rahoittaneet elämisemme ja erikseen
erityisesti kunnallisen sektorin korottamansa palkkakulut kasvavalla
vuosittaisella 7 - 10 miljardin euron velan lisäyksellä. Tänä
aikana myös virkamiehet, poliitikot ja muut etujärjestöt ovat
kehittäneet joukon, vuosittain tai vaalikausittain vaihtuvan
rahareiän, "uuden työn" aikaansaajan, joista
viimeisimpänä turhakkeena tulee mieleen Team Finland. Ja todella vain yhtenä pienenä, eikä varmaankaan edes kalleimpana esimerkkinä.
Merkittävää
suhdannekäännettä ei ole näkynyt. Ei ainakaan positiiviseen
suntaan. Apatian ja toimettomuuden seurauksena maan tilanne on
kehittynyt siihen ainoaan mahdolliseen suuntaan mihin apatia,
päättämättömyys ja toimettomuus yleensäkin. Huonosta vielä huonompaan. Olisi varmaan syytä alkaa luoda uutta työtä. Ennen kuin se maasta kokonaan loppuu.
Mistä
sitä uutta työtä sitten voisi löytää? Yrityksiltä? Puolueilta?
Niitä edustavilta poliitikoilta? Etujärjestöiltä?
Oppilaitoksilta? Tutkijoilta? … Eivätpä ole onnistuneet tähän
mennessä. Ainakan riittävässä määrin. Mikä saa uskomaan, että
nyt onnistuisivat? Edes jossain määrin? Ei heitä oikeasti
kiinnosta. Palkka juoksee. Meidän maksama.
Oman
kokemukseni perusteella ratkaisu löytyy sieltä ja niiltä, joilla
tarve on suurin. Työttömiltä itseltään. Niiltä heistä, joilla
ahneutta vielä riittää. Niiltä jotka vielä tahtovat ja
uskaltavat kokeilla uusia tekemisen tapoja ja viis veisaavat kaikesta
tarjolla olevasta. Kaikesta mikä ei tähänkään mennessä ole onnistunut.
Jotka uskaltavat pyristellä vastavirtaan ja tehdä asioita, joita ei
pitkään aikaan ole tehty. Ja tehdä niitä tavoilla, joilla niitä
ei ole tavattu tehdä. Ihmisiä, jotka uskaltavat myöntää sen,
että muiden - varsinkaan intitutionalisoitujen ”auttajien”
varaan - ei pidä laskea.
If
it is to be,
it
is up to me.
Emme
tarvitse uutta tietoa ja osaamista. Tarvitsemme ensisijaisesti uutta
työtä ja tekemistä. Valmiita ratkaisuja tai malleja ei ole. Varmaa on kuitenkin, että niitä eivät osaa luoda ne, jotka ovat
aiemmin yrittäneet ja epäonnistuneet. Kunhan edes tieltä poissa
pysyisivät, tukisivat ja kannustaisivat. Itse ne työt on luotava. Ne saattavat osata, jotka niitä tarvitsevat?
Ohjenuoraksi
kelpaa hyvin edellislamasta mieleeni jäänyt;
Kyllä
Herra airot antaa,
mutta
itte tarttis´soutaa.
8 kommenttia:
Uutta työtä, mutta kenelle? Nyt käy sellainen virta tuolta etelästä, ettei työnantajien tarvitse suuriakaan summia palkkaa maksella-
Uutta työtä, mutta kenelle? Nyt käy sellainen virta tuolta etelästä, ettei työnantajien tarvitse suuriakaan summia palkkaa maksella.
Anteeksi, olen änkyttäjä.
Anonyymi, kiitti kommentista.
Kenelle tahansa. Ja se on itse luotava. Niin etelän tulijoiden kuin ns. kantasuomalaisten kuin kaikkien muidenkin.
Ilman työtä täällä tulee asujille hyvin kylmä. Ja nopeasti. Sillä mitä työnantaja maksaa ei kohta enää ole merkitystä. Ei edes julkisella sektorilla. No money, no honey, no funny.
"Meillä ei ole näin suureen työttömyyteen varaa..." Ei ole ei, mutta niitä vaan tulee lisää ihan omasta takaa ja rajojen yli lisää.
A no nymous. kiitti kommentista
Lisää tulee ja me reagoimme tuttuun tapaamme, käännämme kylkeä. Keskitymme vähentämään palkkaa niiltä, joille sitä vielä maksetaan, kun pitäisi keskittyä miettimään miten kehitettäisi edellytyksiä maksaa lisää. Muuten käy kuin mustalaisen hevoselle.
Mistä puhut, kenen pitäisi keskittyä miettimään sitä, miten voitaisiin maksaa lisää palkkaa? Työnantajalle ei sen asian miettiminen kuulu, eikä edes kiinnosta. Sille kuuluu huoli yrityksestä ja siihen sijoitetusta pääomasta. Ammattiyhdistykselle kuuluisi miettiä miten palkkoja voitaisiin korottaa, mutta sillä ei ole kykyä, eikä tarmoa panna tikkua ristiin tuottaakseen lisäarvoa, josta lisäpalkkaa voitaisiin maksaa lisää.
Nyt ollaan tultu siihen, että työn sivukuluja alennetaan, kun reaalipalkan alennuksesta ei tullut mitään. Sivukulujen alennus helpottaa työnantajan asemaa, mutta huonontaa niitten asemaa, jotka saavat etua samoista sivukuluista. Pääministeri Sipilä lupasi ykkösaamussa, että sivukululeikkaukset kompensoidaan alvin korotuksella. Korotus koskee pahimmin vähävaraisiin, joten se siitä ay:n solidaarisuudesta. Näin tehdään sisäinen devalvaatio.
Meille on jo käynyt kuin mustalaisen hevoselle. Manne ei ole moksiskaan. Hän menee Veholle ja ostaa Mersun. Viis hevosista pääasia, että Mannella menee lujaa. Kyllä hevosten olisi ollut syytä ajatella ajoissa kohtaloaan,-onhan heillä suuri pää ja isot aivot.
A no nymous. Varmasti ilmaisin ajatukseni virheellisesti. Sorry.
Tarvitsemme ennen kaikkea uusia tuotteita, brändejä ja stooreja, joista vapailla markkinoilla ja mieluiten maamme rajojen ulkopuolella halutaan vapaaehtoisesti maksaa hintaa, jolla yritys ja sen tekijät saavat riittäväksi hyväksymänsä vastikkeen panostuksistaan. Kysyntää, siis "reaalitarpeisiin" pohjautuvaa kysyntää emme me, 5,7 miljoonainen kansa, kovin helposti pysty ohjaamaan. Luomiseta nyt puhumattakaan.
En pysty millään tasolla enkä ainakaan asiantuntevasti ottamaan kantaa mielestän pilkun toisen puolen kysymyksiin kuten "Nyt ollaan tultu siihen, että työn sivukuluja alennetaan, kun reaalipalkan alennuksesta ei tullut mitään. Sivukulujen alennus helpottaa työnantajan asemaa, mutta huonontaa niitten asemaa, jotka saavat etua samoista sivukuluista. Pääministeri Sipilä lupasi ykkösaamussa, että sivukululeikkaukset kompensoidaan alvin korotuksella. Korotus koskee pahimmin vähävaraisiin, joten se siitä ay:n solidaarisuudesta. Näin tehdään sisäinen devalvaatio."
Kun ensin on luotu hirviö, joka muuttuneissa olosuhteissa johtaa virheellisiin ratkaisuihin ja joskus jopa toimiin on turhaa vaatia, että siitä edes viilaten saataisi aikaan muuta kuin hirviö. Joskin viilattu. Meidän etujärjestö ja puoluepohjainen lobbariyhteiskunta on säätämällä rakentanut tuon hirviön, joka nyt taitaa estää kaiken tekemisen ja sitä kautta myönteisen aikaan saamisen. Oman porukan saavutetun edun valvonta on korotettu kansallisen päätöksenteon johtavaksi ohjenuoraksi, koska muuten liian moni pelkää menettävänsä - jos ei liian paljon, niin ainakin enemmän kuin naapurinsa. Sillä lähtökohdalla ei uutta työtä luoda muille kuin lobbareille.
Kysymykseesi "kenen pitäisi keskittyä miettimään sitä, miten voitaisiin maksaa lisää palkkaa" vastaan; kaikkien meistä. Sillä ilman kykyä maksaa kunnon palkkaa ei yhteiskunta voi toimia. Anteeksi, nyky-yhteiskunta ei voisi jatkaa toimimistaan. Ei ainakaan demokraattisena itseään pitävä maa. Ehkä asiaa pitäisi miettiä sekä työnantajien porukoissa että ay-liikkeessä? Nehän eivät itse kumpikaan liity varsinaiseen asiaan, rahan hankkimiseen palkanmaksuun taloudellista lisäarvoa luovissa elinkeinoissa.
Lähetä kommentti