keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Puolueiden itselleen mandatoimat paikat on listoitettava



Mahdollisesti Merja Ailus nautti KEVAn hallituksen ja hallituksen puheenjohtajan luottamusta silloin, kun hänet nimitettiin. Toisaalta, koska suomettuneessa politbyrokratiassamme ei kepulle mandatoidun toimitusjohtajan tarvinnut nauttia muiden kuin kepun luottamusta, emme sitä varmasti voi koskaan tietää. Lähes varmaa kuitenkin on, että muodollisesti valinnasta on ao. portaassa, ilmeisesti siis hallituksessa yksimielisesti päätetty, tai ainakin näin pöytäkirjaan merkitty?



Nykyisen hallituksen puheenjohtajan Laura Rädyn mukaan Ailus ei enää nauti hänen luottamustaan. Kepun puheenjohtajan Juha Sipilän mukaan poliittisten virkanimitysten muodostamien mandaattien aika on passeé, eli kepulla ei ole mandaattia. Siis Kevan toimitusjohtajan paikkaa ei ole korvamerkitty kepulle. Herääkin kysymys, miksi Räty edellyttää Ailuksen irtisanoutuvan? Yleensä, kun toimitusjohtaja menettää hallituksen puheenjohtajan luottamuksen hän lentää kuin leppäkeihäs, ellei hallituksen puheenjohtaja sitten myöskään nauti muun hallituksen luottamusta. Vai pelkääkö Räty koko hienon poliittisten virkanimitysten järjestelmän kaatuvan? Ei kuin töihin Räty.



Sipilän näkemys on kaikin puolin sekä eettisesti ja asiallisesti oikein. Toivoisi sen muodostuvan periaatteeksi kaikkien tähän mennessä mandatoitujen paikkojen ja ennen kaikkea kaikkien puolueiden osalta. Jos kaikki poliittiset suojatyöpaikat täytettäisi osaamisen ja ammattitaidon perusteella, siis silloin jos niitä yleensäkään tarvittaan - ja tässä tarvitaan - tietäisi se valtionhallinnossa noin 2/3 henkilöstövahvuuden pienennysmahdollisuutta. Ajatus lähtee siitä, että tällä hetkellä vähintään jokaisella valtapuolueella on tä/örkeimmissä paikoissa ja toiminnoissa vähintään yksi oma opetuslapsensa, ruåtsalaisilla vielä lisäksi yksi ja lopuilla hajapaikkoja siellä täällä. Samaa kaavaa noudattaen kuntasektorilta on vapautettavissa vapaille markkinoille uskomaton määrä puolueuskovaisia.



Joten nyt ei kun listaamaan mitä millekin puolueelle on mandatoitu. Ja mandatoituja paikkoja kuluttava johto vaihtoon. Näinä ankeina pysähtyneisyydeen aikoina osaavia tulijoita on taatusti tarjolla pilvin pimein. Samalla osaamista saadan sinne missä sitä kipeästi kaivattaisi, julkiselle sektorille. Kaikkoaisi yrittäjiltä viimeinenkin pelko tukevasta työvoimapulasta. Pääsisivät poliitikotkin keskittymään heille kuuluviin asioihin, arvoihin, visioihin ja strategioihin. 


PS.

Seuraavissa vaaleissa, siis sekä EU että valtiollisissa että kunnallisissa vaaleissa äänestäjien on kuitenkin syytä muistaa, että yksi Sipilä ei kepua tee. 




4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

näinhän asia on kuten kirjoit. Mutta luuletko tosiaan, että mikään muuttuu.

Lainatakseni erään suuresti kunnioittamani valtiomiehen sanontaa: "Loiskiehuntaa" :-)

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

No mitään sanomatta, arvostelematta ja tekemättä on ainakin varmaa, että mikään ei ainakaan muutu. Pitäisikö?

Kunnioitukset vaihtelevat. Toisille on tärkeää liike, toisille tulos, joillekin suunta edellisten lisäksi. Jotkut keskittyvät omaa puuroaan keittelemään.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

minulle tärkeintä oli tulos: me molemmat saimme viettää nuoruutemme vapaassa maassa. Neuvostotasavalloissa ja kansandemokratioissa oli huonompi meno päällä. Tuo viittaamani valtiomies osasi pelata taitavasti aikaa. Se oli hänen suurin ansionsa. Siitä kunnoitukseni.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Pelasi hyvin aikaa; kyllä. Tästä maasta löytyi jo siihen aikaan monia hyviä ajanpelaajia. Samalla hän kuohitsi vähintään yhden sukupolven johtajaresurssit KGB-kontakteillaan, johti suomalaiset poliitikon yes-miehisyyden tielle ja rapautti suomalaisen demokratian rakenteen lähes kansandemokratian tai Pohjois-Korealaisen diktatuurin tasolle. Hän kun myös piti huolen siitä, että valtaan päästyään vain hänen oli valta ja hänen varjonsa mustaa edelleen poliittisen järjestelmämme rakenteita.

Mutta olet toki oikeassa; tulos oli hyvä, mutta niin oli hintakin kova. Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan saanut edes ajatella, valitsemisesta puhumattakaan.

Myönnän toki, että tulos on hyvä ja sen, että uskoni vähintään yhtä hyvistä vaihtoehdoista hänen valtakautensa 25 vuoden aikana jää jossitteluna koskaan toteen näyttämättömäksi.