Eagles fly singly
torstai 6. syyskuuta 2012
Euro kerralla kuntoon
Lomat on Euroopassa nyt pidetty ja kansa palaa sorvin ääreen. Valitettavasti sinne palasivat myös nuo kansan palvelijat, poliitikot ja virkamiehet.
Mikään ei ole muuttunut heidän poissa ollessaan. Maailma, Eurooppa ja Suomikin ovat ihan samassa pisteessä, kuin heidän lähtiessään. Olisiko yksinkertaisin keino ongelmiemme ratkaisemiseksi estää heidän paluunsa?
Monta sataa, ehkä jopa tuhatta miljardia pannaan seuraavaan kesään mennessä veronmaksajain piikkiin. Eikä tämä tapahdu kasvun toivossa vaan, jos ei maailmanlopun niin ainakin EUn ja euron lopun pelossa.
Millä tavalla virtuaalisen, puhtaasti velkaan perustuvan valuutan siirtäminen kansalaisten maksettavaksi tätä poliitikkojen ja virkamiesten pelkoa hillitsee? Ehkä se vain näyttää heidän mielestään hyvältä? Proaktiivista positiivista toimintaa? Onhan siinä vihdoin sentään konkreettinen maksaja. Vaikkei pankinjohtaja enää kovasti taviksiin asiakkaana luotakaan - lokaa vain jaloissaan pankin lattialle tuo - on varmaan oltava tyytyväinen, että sentään poliitikot ja virkamiehet?
Tästä "velkaa velalle ja vielä vähän lisää velkaa - strategiasta" tulee mieleen entisaikojen kilpavarustelu. Aikoinaan jotkut harhaoppineet pitivät sitä jopa sodan syynä? Olisiko tässä nyt todella menossa taloussodan varustautumisvaihe? Vaikka kieltämättä päättömältä tuntuu varustautua taloussotaan velkaannuttamalla kansat ja kansakunnat. Vaan tiedä nyt noista herrojen metkuista....
Ilmeisesti ns. päätöksentekijät eivät pidä yksinkertaisista ratkaisuista? Gobaalissa maailmassa pankkien ja valtioiden kytky on katkaistava. Yhteinen rahoituslaitoksia koskeva lainsäädäntö on rakennettava sellaiseksi, että minkä tahansa pankin voidaan antaa mennä konkurssiin.
Kansalaisten tarvitseman pankkitoiminta - olkoon sitten talletuspankki, pienpankki tai vaikkapa lokapankki - on kokonaan irrotettava globaalin maailman rahoitusmonsterien toiminnasta. Annetaan lokapankkien hoitaa kansalaisten tarpeet ja monstereiden jatkaa pelipankkeina, oman sääntelynsä puitteissa. Hoitakoon monsterit itsensä.
Pannaan siis pankkijärjestelmä kerralla kuntoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Hakki, eivät pankki järjestelmät, systeemit, ole probleemien syy, vaan systeemien käyttäjät ja systeemiin tarkoituksella rakennetut ansat. Tilanne on aivan samanlainen auto-onnettomuusissa. Auto on rakennettu vauhdikkaaseen liikkumiseen, mutta kuski ei ole ja tuloksena voi olla - ja aina onkin - joko kuolema tai korjaamaton invalidi. On paljon ”mukavampaa” syyttää systeemiä kuin mennä asian ytimeen - heikkoja kohtia etsiessä - mitkä ovat aina löydettävissä systeemin rakentajasta.
Ihmisellä on rajattomia kykyjä luoda teknillisiä kapistuksia, mutta hyvin rajoitettu, jos ollenkaan kykyä nähdä hänen itsensä rakentamien rajoitteiden olemassaoloa. Itsesäilytysvaisto on välttämätön aineellisella tasolla, mutta silloin kun se toimii ei-aineellisella sectorilla menemme häikkiin, sielläkös ei olekaan mitään mihin tarttua ”vaaratilanteessa”. ”Lokapankit”, kaikki uskomukset ideallisin näkemyksineen estävät todenperäisen, sen minkä parissa elämme ja vain voimme elää. Ollessamme tyytymättömiä lukemattomiin tilanteisiin, asioihin joita emme voi välttää, tai emme voi tehdä yhtään mitään niiden muuttamiseen, vievät meidät lopulta epätoivon perikatoon. Sitä näkee kaikkialla, kaikissa mahdollisissa muodoissa.
Olipa kysymys rikkaasta tai köyhästä, tyytymättömyys on molemmille yhtä- ja samaa. Sitä eivät systeemit, oikelta tai vasemmalta, koskaan ole voineet muuttaa kuin hetkellisesti ja mitä paremmat systeemit ovat olleet sitä lihavemmeksi olemme tulleet fyysillisesti ja henkisesti köyhemmiksi.
Karl, olet tietysti oikeassa sanoessasi, että "eivät pankki järjestelmät, systeemit, ole probleemien syy, vaan systeemien käyttäjät ja systeemiin tarkoituksella rakennetut ansat." Miten muuten voisi ollakaan? Ihminen on ne itselleen rakentanut. Ne eivät ole osa luontoa eivätkä siksi luonnon lakien, vaan ihmisten toimien alaisia.
Kysymällä MIKSI voisimme jatkaa perussyyn löytämiseksi, mutta kun emme ihmisen "eläimellisyyttä" ja "perimää" ainakaan vielä voi muuttaa, on tyydyttävä ihmisen rakentaman "ympäristön" muuttamiseen. Siihen voimme vaikuttaa, sen olemme luoneet, joten voimme sen halutessamme myös muuttaa. Ne pankkijärjestelmät ja systeemit ovat osa sitä ympäristöä.
Ihmiset eivät kuitenkaan ole homogeeninen ryhmä miltään osin. Osan kannalta järjestelmät ja systeemit toimivat juuri nyt hyvin, koska ne toimivat heidän intressiensä kanalta optimaalisesti. Sillä, että 99 % ihmiskunnasta, siltä osin kun asiaa haluavat edes ajatella, on eri mieltä ei ole merkitystä, jos tuo yksi prosentti määrittää järjestelmien ja systeemien toimintatavat.
Siitä taas seuraa, että ongelmamme ei ole perusluonteeltaan taloudellinen vaan yhteisöllinen. Keskeisin inhimillistä rajoittuneisuutta ja sen seurauksia purkamaan luomamme järjestelmä - demokratia - ei toimi. Enkä tällä edes tarkoita taloudellista demokratiaa vaan ihan tätä perinteistä demokratiaamme.
Demokratia ei toimi, koska riittävän monen, mainittuun yhteen prosenttiin kuuluvan intressissä on, että se toimii juuri nykyisellä tavalla. Oikealla tai vasemmalla ei todellakaan ole merkitystä, kunhan mulla menee nykysysteemissä hyvin. Muista viis.
Hakki, emme tietenkään voi olla täysin samanlaisia homogeenisesti, määrällisesti tai laadullisesti. Mutta meillä jokaisella on mahdollisuus mennä pitemmälle, laadullisesti. Sitä ei Luonto estä, vaan mieluimminkin, jos mitään - ”kehoittaa” – menemään pitemmälle. Meillä jokaisella on curiocity, porkkana jota kuin aasit pyrimme tavoittamaan. Ainoa ero on vain siinä, että aasille on porkkana asetettu fyysillisesti saavuttamattomaksi. Me ihmiset olemme kasvattaneet henkisen porkkanan ja antaneet sille käsitteellisiä ”lainominaisuuksia” joiden turvin sitten alistamme itsemme aasin aisoihin. Luonto ei koskaan estä meitä menemästä pitemmälle, meidän ”luonne” tekee sen, sillä kykymme nähdä ylitse rakentamiemme aivokuva esteiden on aina animaalisten pelkojemme rajoittama. Nähdä, ei erinimitykselisten pelkojen, vaan yksinkertaisesti PELON perusluonne on avain jota voimme käyttää, jos niin haluamme.
On fyysillistä pelkoa samoin kun on psyykillistä. Fyysillinen pelko, kuten odottamaton kohtaus villieläimen kanssa on olemassaolon välttämättömyys. Sitävastoin psyykinen pelko on meihin istutettujen mielikuvien ylläpitämää pelkoa, toisin sanoen, siltä puuttuu todellisuus mikä on mahdollinen on vain fyysillisessä pelossa. Meidän kaksi maailmaa - data and symbol - ovat ainaisessa ristiriidassa. Niitä ei voi yhdistää, kaikista ponnisteluistamme huolimatta - ja siksi contradiction.
Demokratia ei toimi, eikä koskaan voikaan toimia homogeenisesti. Sen rakennusaineet ovat mielipiteitä, kaiken lisäksi itsekeskeisyyttä rakentavia, ja kuten kaikki mielipiteet, Demokraattisetkin ovat poikkeuksetta epäsovinnaisia mihinkään co-operatiiviseen toimintaan. Co-operatio ihmisten kesken on ainoa rakentava elementti, mutta meidän data and symbol aivo ei sellaiseen pysty muulloin kuin yhteisen vaaran pakottamina ja sitä koemme vain sotatilassa.
Johan murjasit! "Demokraattisetkin ovat poikkeuksetta epäsovinnaisia mihinkään co-operatiiviseen toimintaan." Ja, valitan, ajatus "Co-operatio ihmisten kesken on ainoa rakentava elementti, mutta meidän data and symbol aivo ei sellaiseen pysty muulloin kuin yhteisen vaaran pakottamina ja sitä koemme vain sotatilassa" vielä enemmän hämmästyttää.
Yhteinen vaara varsinkin sodaksi kehittyneenä ei todellakaan suosi demokratiaa vaan vahvaksi koetun johtajan ehdotonta johdatusta. Demokratiasta ollaan silloin ennemminkin, mielestäni perusteitta, valmiita tinkimään.
Demokratia on ihmisen kehittämistä yhteistyön menetelmistä ja tekniikoista se vähiten vahingollinen ja pitkässä juoksussa taatusti paras. Ainakin edellä kuvattujen 99 % kannalta. Toimiakseen se kuitenkin edellyttää sekä mahdollisuutta että halua vaikuttaa päätöksentekoon.
Hakki, elämme nopeasti muuttuvassa mailmassa, niin ilmastollisesti kuin vaihtuvien ajatustenkin suhteen. Muuttuminen on aina pelottava tapahtuma ja varsinkin silloin kun emme voi tietää ”mihin ollaan menossa”. Muuttumista on kaikkialla, aina micro-organismista lähtien, eikä sitä useinkaan edes tiede pysty selvittämään hallitsemisesta puhumattakaan. Luin artikkelin Syyskuun National Geographista nimeltään - ”What is up with the weather” - Jos Sinulla on tilaisuus lukea Syyskuun issue, suosittelisin Sinun tekevän niin. Se antaa selkeän, tosin ei kovinkaan tarkkaa tietoa siitä mitä seuraa ja mihin olemme menossa. Eiväthän he voi nähdä huomisen tapahtumia paljoakaan enemmän kuin Sinä tai minä, mutta silti hiukan kauemmas ja todennäköisesti enemmänkin - kuin me tavalliset pulliaiset, joten, katsotaan mihin tässä mennään.
Otanpa vinkistä vaarin ja palaan asiaan.
Luin NGn syyskuun nettiversiosta artikkelin Weather Gone Wild.
http://ngm.nationalgeographic.com/2012/09/extreme-weather/miller-text
(oletan sen olevan tarkoittamasi.) Eikä minun sitä tarvinnut lukea uskoakseni, että elämme muutoksen aikaa. Itse asiassa jo 1970-luvulla, myydessäni koulutus- ja konsultointituotteita yritys- ja yhteisöjohdolle, oli muutoksen kiihtyvä nopeus yksi keskeisistä myyntiargumenteista.
Tosin millä tavalla se liittyy Euroon, EUhun tai demokraattiseen päätöksentekoon ei ihan selvinnyt.
En väittäisi tietäväni ”millä tavalla se liittyy Euroon, tai Demokraattiseen päätöksentekoon”. Jos lähdetään siltä pohjalta, että kaikki luonnossa esiintyvä on lähtöisin samalta yhteiseltä pohjalta, josta meidän olemassaolo on vain yksi monista sen esiintymismuodoista, niin eikö olisi johdonmukaista myös se, että mitä teemmekään tai ajattelemme on myöskin osa tulosta samanlaisesta, aina muutoksenalaisesta kokonaisuudesta?
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, perhosefekti vaikutusvoimana. lajien synty ja survival of the fittest. Nämä tulivat mieleen kommentistasi.
Mutta pannaan tähän loppuun vielä jotain kuolematonta. Think of many things, but do one thing at a time.
Hakki, ”Think of many things” but do not waste time with the same old thoughts! Find new ones - they are just behind the old ones. They might be just hiding under the old rubbish, but they are there.
Ongelmana ei liene se, että ajattelee samalla tavalla kuin ennenkin vaan se, että joutuu havaitsemaan, että uudella tavalla ajatellun ja tekemisen jälkeenkään mikään ympäristössä ei muutu? Ei ainakaan parempaan. Ja kuitenkin, jokaisella meistä on vain yksi pää jolla ajattelemme.
Hakki.
Eikö ongelma ole juuri siinä, että ajattelemme ”samalla tavalla kuin ennenkin”. Varhaisesta lapsuudesta olemme ladattu ”entisellä”, ensin kotona ja sitten erinäisten oppilaitoksien kautta, kunnes olemme täydellisiä jäljennösiä systeemistä johon olemme syntyneet. Kysymys ei suinkaan ole ympäristönsä muuttamisesta, vaan itsensä, sillä emme ole erilaisia omasta ympäristostämme. Olemme tuo ympäristö, halusimmepa sitä tai emme. Etsiä vastausta sellaisesta on mitä olemme tehneet ja olleet vuosisatoja, eika sen avulla suinkaan voi löytää sellaista mitä emme voi tunnistaa.
Traditionaalinen voi tiedostaa ja olla tietoinen vain menneestä, eikä sen avulla voida tehdä muuta kuin vahvistaa traditionaalista. Se näkyy kaikkialla uskonnoissa ja politiikassa. Demokratiaa on korjailtu, ja mikä on tuloksena? Se on jäykistynyt äärimmilleen ja on muuttumassa tyranninomaiseksi. Uskonnoille on käynyt aivan samoin. Teknillinen on ainoa toiminto jonka voimme hallita ja sen mukana jatkuvasti kehityä ja kehittää. Se ei rakennu ideologiaan, kuten uskonnot ja poliittiset mielipiteet, ja siksi on vapaa kehittymään - ja samanaikaisesti kehittämään rakentajaansa. Eikä pelkastaan teknillisesti, vaan teknillisen myötä myös ”henkistä” olemustamme.
Emme voi ajatella uudella tavalla vanhalla ajatuksella jolla uuteen pyrimme. Uusi ajatus voi syntyä vain nähtyään vanhan käyttökelvottomaksi. Siinä ”näkemisessä” ei ole ”like or dislike” enempää kuin mennä suksilla töihin kesäkuumassa. Se on selviö ja siinä kaikki.
Karl
Sanot " Demokratiaa on korjailtu, ja mikä on tuloksena? Se on jäykistynyt äärimmilleen ja on muuttumassa tyranninomaiseksi. Uskonnoille on käynyt aivan samoin." Olen kanssasi eri mieltä.
Ei demokratiaa sen paremmin kuin uskontojakaan ole korjailtu. Ne ovat muuttuneet tai niitä on muutettu ajan myötä. Korjaaminen viittaa siihen, että niitä olisi parannettu. Näin ei asia ole, ellei samalla kysy parannettu kenen mielestä, kenen intressien mukaisesti, ketä varten?
Jos ajattelemme asiaa nollasumma pelinä, on ilmeisesti kummankin osalta hyötyjäksi saatu vakinainen papisto.
Kummatkin ovat ihmisen itsensä itselleen rakentamia konsepteja. Niillä kaikilla on lähtökohtana syntymishetkensä todellisuus; aiemmat kokemukset, tarpeet ja asenteet. Ne elävät vahvasti siinä todellisuudessa, sen todellisuuden edellytysten ja reunaehtojen puitteissa.
Papisto on tainnut sörssiä molemmat. Politiikka ja uskonto, ne kumpikin ovat tainneet ylittää parasta ennen päiväyksensä ja odottavat kumpikin uudelleensyntymistä. Tavalla tai toisella. Se taas jää meidän tavisten tehtäväksi.
Hakki,
Taisinpa tehdä ”painovirheen” !!! ”Korjailtu” vallitseviin olosuhteisiin, olosuhteiden mukaisiksi aivan kuin vanhat ”pöksyt” ja kaikesta huolimatta loppuun kuluneet. Finska ei ole ollut puhekieleni 48 vuoteen joten siinä ilmenee kaikenlaisia puutoksia.
Olet oikeassa, joten olet oikeutettu olemaan ”kanssani erimieltä”.....Karl.
Lähetä kommentti