Vastuullisten puolueiden vastuuttomuudesta

Motto:

"You got to no when to hold´em,

know when to fold´em,

know when to walk away,

know when to run."

Itseään vastuullisiksi puolueiksi mainostavat puolueet, siis nykyiset hallituspuolueet, ovat ihan itse korottaneet itsensä tähän vastuullisten puolueitten asemaan. Tämä vastuullisuus on nostanut – YLEn uutisten mukaan - ulkomaisten takaussitoumustemme ja jo myönnettyjen tukilainojemme yhteismäärän 36,8 miljardiin euroon. Sama vastuullisuus kasvattaa julkisen sektorimme velkaa noin 10 miljardilla eurolla vuodessa, joka velka jo sekin lähentelee 100 miljardia. Millä ihmeen lihaksilla me aiomme vastuumme koskaan hoitaa?

Elämme itse velaksi ja annamme samalla nimitakauksia eräiden euro-maiden veloille. Euromaiden, joita emme ole juurikaan rahoittaneet ja joiden kanssa taloudellinen kanssakäymisemmekin on ollut kokonaisuuden kannalta merkityksettömän pientä. Ja tämä lähinnä siksi, että nuo maat voisivat saada lisää lainarahaa estääkseen oman maansa ja pankkiensa konkurssin. 

Ne molemmat taas saattavat seurata, jos lähinnä Saksan, Ranskan, Ison Britannian ja USAn pankit joutuvat ”alaskirjaamaan” näistä samoista maista olevat saatavansa toteutuneina luottotappioina. Tästä taas seuraisi oikeassa markkinataloudessa vähintäänkin vaikeuksia näiden maiden ”omille” pankeille ja sitä kautta näiden maiden hallituksille ja lopulta näiden maiden veronmaksajille. Vaan eipäs seuraakaan.

Me suomalaiset ja muutkin EUn ja EMUn pienet maat heitämme ropomme kolehtiin. Sillä oikeasti me suomalaisetkin maksamme kuluja, joiden viimekäteisinä vastuullisina ovat Saksan, Ranskan, Ison Britannian ja USAn veronmaksajat. Suomen 5,3 miljoonainen kansa rahoittamassa itseään noin 100 kertaa väkirikkaampia ja lähes yhtä moninkertaisesti varakkaampia kansoja. Kyllä meidän kelpaa.

Tätäkö me haimme liittyessämme Euroopan Unioniin ja hyväksyessämme euron valuutaksemme? Solidaarisuudella on aikansa, paikkansa ja kohteensa. Mikään näistä ei osu meidän kohdallemme. Ei nyt. Ei enää.

Tällä hetkellä Suomessa markkinoidaan vastuuttomuutta vastuullisuutena, Newspeakia konkreettisimmillaan. Samoin lienee käynyt Jyrki Kataisen selkäotteelle markkinavoimista? Tosiasiaa markkinavoimat ovat ottaneet ja saaneet selkäotteen Suomen hallituksesta. Selätys on enää ajan kysymys.

Kun vielä vajaa vuosi sitten antamiemme takausten loppusummaksi silloisen valtionvarainministerin siis nykyisen pääministerin suulla vakuutettiin 1,9 miljardia euroa, on kasvua vajaassa vuodessa ilmeisesti tullut noin 35 miljardia? Kyllä Suomi ja sen mainiot vastuulliset puolueet tästä vähintään mitalin ansaitsisivat?

Viime lama, siis se 1990 – luvun lama opetti, että annetuista takauksista joutuu vastuuseen, kun velallinen ei velkaansa hoida. Yksityishenkilöt ainakin. Pankinjohtaja, siis sen vanhan tutun tilalle valittu ”uusi nulikka”, ei ymmärrä muuta kuin oman työnsä vaateet, asetetut tavoitteet, kirjalliset sopimukset  ja saavutettavissa olevat bonukset. Ja saattoipa silloin jopa tapahtua, että laina oli jo siirretty roskapankille tai sen toimesta myyty ulkomaiselle ”perintätoimistolle”, kasvottomalle ja tunteettomalle ”sijoittajalle”? 

Ilmeisesti vastuullisten puolueittemme eliitti on vakuuttunut siitä, että sama ei voi koskea valtiota?  Itsepetos on pahinta mahdollista laatua, mutta petos siitä huolimatta. Uutta Taloutta ei ole, ei ole ollut, eikä edes ole tulossa. Kun rahasta on kyse, olipa se sitten kultana, velkapapereina tai vaikkapa bitteinä, sääli on sairautta. Ja ulosmittaajana voi olla kuka tahansa, joka saamisen sen erääntyessä omistaa. Maksajana on Suomen valtio, siis viime kädessä suomalainen veronmaksaja. Tavalla tai toisella, ja millä tavalla tahansa. Sillä pienen on maksettava.  Yhteisvastuullisesti.

Takuutusten vakuutukset, vakuudet ja takaukset ovat jo menneet sekaisin muiltakin kuin nykyiseltä valtionvarainministeriltä Jutta Urpiaiselta. Viimeisin neuvottelu- ja/tai torjuntavoitto, siis se josta Eduskunnan puolueet tänään suurella asiantuntemuksellaan ja hallituksen ehdotusta tarkkaan harkittuaan päättävät, jättää kaikkien saamiemme vakuuksien kokonaisarvon alle 10% antamiemme takausten ja lainojen summasta. 

Haluamatta millään lailla vähätellä noitten muutaman takuutusmiljardin merkitystä, on meidän kannaltamme aivan yksi lysti, onko vastuumme 33 vai 36 miljardia euroa. Moisia varoja meillä ei ole. Ei yksin langenneitten takuutusten osalta, ei varsinkaan yhdessä julkisen sektorin ulkomaisen velan kanssa, tuskin edes niiden korkojen maksuun.

Yli 30 miljardin lisävastuut vuodessa. Mitä seuraavat puoli vuotta tuo? Entä vuosi? Jossain vaiheessa pitää vain osata lopettaa pelaaminen ja luopua jaloista periaatteistaan yhteisen Euroopan synnyttämiseksi. Se aika on nyt. Meillä ei ainakaan ole mahdollisuuksia vastata meiltä vaadituista sitoumuksista.

 "You got to no when to hold´em,

know when to fold´em,

know when to walk away,

know when to run."

Nyt tarvittaisi Eduskunnassa itsenäisesti ajattelevia ja päättäviä, vastuunsa ymmärtäviä Suomen kansan edustajia. Siis sellaisia, jotka kunnioittavat Suomen perustuslakia, erityisesti sen 29 §. Vaan mistä niitä tähän hätään löytyisi, kun ei aiemminkaan ole näkynyt? 

Huonosti toimivan talouden syy 

on huonosti toimiva demokratia.

PS.

Olisiko sittenkin mahdollista, että vastuullisten puolueiden eliitti ei tee tätä kaikkea vain tietämättään ja tyhmyyttään vaan ihan tarkoituksella? Vaan miksi? Miten me olemme heitä vastaan rikkoneet?

PS.

Ja kaikesta huolimatta, kuitenkin. On ehkä sittenkin meidän onnemme, että hallituksemme johtokaksikko on joutunut keskittymään EUn, euron ja Pohjois-Atlantisen rahoitusjärjestelmän kriisiin? Mitä kaikkea he ja heidän edustamiensa puolueiden eliitti olisikaan saanut täällä Suomessa aikaan, jos olisivat kerenneet täkäläisiin pohteisiin paneutua?