Batmanin Robin koventaa kantojaan. Vai olisiko vain niin, että nyt puhuu tri Jekyll, ei mr. Hyde?
"Venäjä ja Nato sopivat toissa viikonloppuna Lissabonin huippukokouksessa selvittävänsä mahdollisuuksia yhteiseen ohjuskilpeen. Medvedev ei kuitenkaan ole itse yksilöinyt julkisesti millainen yhteistyömalli käytännössä olisi.
Joidenkin viestimien mukaan Venäjä olisi ehdottanut Natolle sektorimallia, jossa Venäjä vastaisi Itä-Euroopan ohjuspuolustuksesta ja Nato Länsi-Euroopasta. Ajatukseen on kuitenkin reagoitu ristiriitaisesti sekä Venäjällä että lännessä."
Viimeksi, elokuussa 1939 kiire oli Berliinillä. Miksi kiire nyt on Moskovalla?
5 kommenttia:
Tapaus Venäjä on ongelmallinen Venäläisille itselleen ja joskus tuntuu, että he haluaisivat jakaa sitä myös naapureilleen. Yhteiskunta pitää sisällään sovittamattomia epäkohtia jotka vaatisivat pikaista korjausta, mutta siihen ei ole taloudellisia eikä tiedollisia voimavaroja - hyvä kattila, mutta pohjasta vuotaa. Vaikka maassa on hyvin koulutettuja ihmisiä, tietoa ei pystytä tehokkaasti hyödyntämään. Ikkunat kehittyneeseen maailmaan ovat olleet auki jo vajaat 20 vuotta, on tullut uusi sukupolvi, eikä kehityksen pyörää voi enää kääntää turvallisen köyhään kommunismiin - yksilöllisyys on hivuttautunut laumakäyttäytymisen tilalle. Yksilöllisyys ei kuitenkaan ole sama mitä me sillä ymmärämme. Venäläiseen yksilöllisyyteen liittyy ylellinen elämä ja selvä hajurako massoja kohtaan - pakoa enemmistön todellisuudesta. Bruttokansantuotteen jäädessä kansalaista kohden vähäiseksi, tarvitaan suuri joukko vähäosaisia ylläpitämään hienostoa joita voi käyttää nykyvenäjän edistyksellisyyden kulisseina. Mitä sitten voisi antaa niille joilta puuttuu kaikki paitsi jokapäivänen niukkuus. Eväät ovat samat mitä kommunismikin uskontona tarjoili.
Kulkueita, lippuja, marssimusiikkia, juhlapuheita ja vodkaa. Mikään ei muutu, mutta hetken hurmio katkaisee jokapäiväisen toivottomuuden. Ordotoksista kirkkoa suositaan poliittisesti koska se antaa maan johtajille tukevan selkänojan mielipiteiden rajoittajana.
Venäjästä voi joskus tulla taloudellisesti suurvalta, se on kuitenkin suuren työn takana ja lisäksi täysin kiini heistä omasta itsestään, ovatko Venäläiset sitten siihen valmiit, heikolla palkkatasolla. Tuskimpa, siitä pitänyt huolen lahjontaan perustuva järjestelmä. Venäjän presidentin puheesta kuulostaa läpi ajatus ettei tämä ole mahdollista viellä 20 vuoteen. Hänen vaatimuksensa mukaan vapaa Eurooppa on jaettava etupiireihin 10 vuoden kuluessa. Ellei näin tapahdu niin ainoa mahdollisuus on Venäjän käynnistämä kilpavarustelu. Presidentti yrittää istua yhtäaikaa kahdella tuolilla, päämääränä tuhoaseisiin perustuva - ja talouteen perustuva suurvalta. Hänen täytyy kuitenkin ymmärtää aluksi, ettei molempien toteutus ole maan jälkeen jääneisyyden vuoksi mahdollista, siksi diplomatiassa tuhoaseiden varomaton esittely jää aluksi ainoaksi vaihtoehdoksi. Suosittelin kuitenkin pelkästään aseellisen suurvallan tavoittelun jäävän Pohjois - Korean kokeiluksi - uhittelijalla on vähän leikkikavereita hiekkalaatikolla.
Venäjän rajat ovat auki ainakin ulospäin. Mikäli tavalliselta Venäläiseltä kysyy millaisena uhkana hän kokee nykyisen vapaan Euroopan, kysyjää pidetään vähintäinkin omalaatuisena. Myös meidän käsityksemme on ettei Venäjässä ole meille mitään pelättävää. Siitä tietenkään ei voi mennä takuuseen ettei jossakin Uralin takana puulusikoilla soittelevalla vanhalla mummolla oli viellä vallankumouksen aikaiset ihanteet lapasessa. Oman kokemukseni mukaan taas Suomalaiset ovat niin maallistuneita ettei ne pelkää Jumalaa eikä pirua, kaikkein vähiten venäläisiä naapurina.
Pohdiskelija
Keskiluokka. Riittävän suuri koulutettu keskiluokka mahdollisimman nopeasti. Se olisi hyvä vaihtoehto nykyiselle oligarkkien suosimalle (vai oligarkkeja suosivalle) FSB voimakaksikolle. Vaan miten moisen enää saisi rauhanomaisesti siellä aikaan? Ja niin kauan kuin mikä tahansa harvainvalta pitää hallussaan Venäjän resursseja, se on riski. Erityisesti naapureilleen.
Meille eurooppalaisille on kieltämättä luvassa edes jonkinlaista helpotusta siksi, että yksi Venäjän naapureista on muskeleitaan jo testaileva Kiina. Heiltä puuttuu hedelmällistä tilaa kasvavalle väestölleen. Ja sitä taas Siperiasta löytyy.
Luulenpa että saamme olla onnellisia niin kauan kun joku pitää Venäjällä järjestystä. Jos nyt kansalaisoikeudet ovat pohjamudissa ja elintasoerot huikeita ei se meitä keikuta ennenkuin joku alkaa käyttää sitä vihanlietsontana.Tämä ulkoisen uhan politiikka jota jo näimme Viron patsaskiistassa voi nousta hetekssä takaisin. Ottakaamme ilolla vastaan "Robinin" puhe yhteisestä turvallisuudesta ja taputtava totinenkin Putin on parempi kuin tilaisuus ilman Putinia. Venäjä on liian hajanainen noustakseen tai pysyäkseen koossa ilman komentosysteemiä. "Vapaus" johtaa vielä nykyistä suurempaan varkauteen ja epävakauteen.Kiinassakin hyväksymme kaiken.Toki tässä dejavuet mielessä piipahtaa.Saksakin edusti jotain uutta demokraattisen sekasorron jälkeen kunnes se uusi oli itsessään sekasorto.
OrNot
DeJavue, todella; kaikki valo tulee idästä. Laskekaamme luottamuksemme sen päälle, että kiinalaiset pitävät venäläiset muissa askareissa.
Havaittu on, Venäläinen ei purista makkaraa keskeltä, vaan muuttuneiden olosuhteiden tuomista seikosta johtuen Aasian puoleisesta päästä. Diplomatiassa rauhan ja ystävyyden mielikuvia joutuu tarjoilemaan ennakoivasti oikealla hetkellä ja oikeassa paikassa.
Lähetä kommentti