Tarasti: Vaalirahoituksen uudistaminen ei ole enää kenenkään hallussa kertoi YLE uutiset. Kehtaan olla eri mieltä.
Tarastin toimeksiantajien tavoitteita vain ei pystytä täyttämään nykyisiltä lähtökohdilta. Ainoa ja alleviivaan, ainoa mahdollisuus on kääntää ajattelutapa normaaliksi. Normaalia on, että yhteiskunnan jäsenet kantavat huolta järjestelmästä ja järjestelmän jatkuvuudesta. Tai sitten eivät edes he. Äänestäjät, kansalaiset ovat intresenttejä. Eivät puolueet, joita kansanedustajat edustavat.
Siksi, tekeepä Vihreä puolue minkälaisia sopimuksia tahansa oman neitsyytensä menettämisen hinnasta, kansan mielipide ainakin pitkällä aikavälillä ratkaisee. Siksi puolueitten olisi korkea aika ottaa ns. lusikka kauniiseen käteensä. Pitkän päälle he onneksi häviävät kansalaisten tahdolle. Siis elleivät onnistu kansakuntaa sitä ennen hävittämään.
Olen riittävän monta kertaa esitellyt miksi juuri yksityiseen rahoitukseen perustuva puoluerahoitus on ainoa kansalaisten etua palveleva. En tee sitä enää.
Mutta, kun poliittisia puolueita edustavilla kansanedustajilla on valta ja voima, päättäkää jo vähitellen jotain. Mitä tahansa. Sekin on varmasti parempi tilanne kuin nykyinen. Suomen, maamme, tulevaisuus on nyt huomattavasti suuremmassa vaarassa kuin konsanaan suomettumisen kultaisella 1970-luvulla.
maanantai 28. syyskuuta 2009
Puoluerahoituksen uudistus on maailman yksinkertaisin juttu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Yksityiseen rahotukseen ja läpinäkyvyyteen. Mikä on se summa, jonka ihmiset voivat lahjoittaa, ja miten voivat lahjoittaa, jossa ei parhaalla tahdollakaan voi ajatella syntyvän oman edun tavoittelua. 20 euroa? 50 euroa? Suoraan pankkitilille? Nimettömänä kassaan?
Kaiken kaikkiaan yksityisessä rahoituksessa on se etu, että rahoittajan kiinnostus itse toimintaa eli politiikkaa kohtaa herää. Nythän me annamme äänemme vähän niin kuin tavan vuoksi, ja sitten poliitikot tekevät politiikkaa. Mutta jos minä annan omaa rahaa, haluan totisesti tietää, miten sitä käytetään.
Tämä taas lisäisi yhteiskuntaan ja sen toimintaan osallistumista eli aktivoisi meitä kansalaisia. Hmmm... taidanpa tehdä tästä blogin...
Kuulin juuri että "siinä missä pikkufirmat tekevät kuittikauppaa, poliitikot tekevät taulukauppaa". Täydellisen typerä kommentti siinä mielessä, että taulukaupassa saa vastinetta rahoilleen (varsinkin kun kauneus on aina katsojan silmissä), kuittikauppa sen sijaan on täysin laitonta. Mutta kuvaa hyvin ihmisten ajatuksia poliitikoista, ei kovin imartelevaa.
Millamagilla
long time no see
Sehän tuossa rahastomallissa onkin kauneinta, että mitään rajoituksia ei välttämättä tarvita. Jos halutaan, voidaan toki rajoittaa lahjoittaminen jollain tavalla, vaikkapa ei julkisten toimijoitten rahoja.
Mistä syntyy oma etu? Saada elää ja toimia toimivassa demokratiassa. Toimiva parlamentaarinen demokratia edellyttää jonkintasoista ryhmäytymistä samalla tavalla ajattelevien kesken. Kutsutaan niitä sitten vaikka puolueiksi. Ja niillä on kuluja. Niitä kattamaan tarvitaan rahaa.
"Nythän me annamme äänemme vähän niin kuin tavan vuoksi, ja sitten poliitikot tekevät politiikkaa." Olen tainnut mainita aiemminkin naiivin idealistisen lähtökohdan: Emme käy äänestämässä siksi, että poliitikot tekisivät politiikkaa vaan siksi, että he hoitaisivat meidän yleisiä ja yhteisiä asioita. Varmasti suuri osa meistä vielä käy äänestämässä tavan vuoksi, mutta vaali vaalilta yhä pienempi osa. Miksi?
Ei siksi, että oltaisi tyytyväisiä vaan siksi, että poliitikot keskittyvät tekemään politiikkaa keskenään, eivätkä keskity hoitamaan meidän asioitamme. Ja vaali vaalilta yhä harvemmat ihmiset viitsivät moiseen sirkukseen osallistua. Enkä lainkaan ihmettele.
Siksi itse pyrin kaikin yksityiselle kansalaiselle avoinna olevalla keinolla, bloggailemalla, nostaa äänestysprosenttia eli kansalaisten osallistumista vaaleihin ja äänestämään vakaumuksensa mukaan, vaikka eivät egkä annetuista henkilö/puolue vaihtoehdoista kelvollista löydä. Itse kirjoitan myös seuraavissa eduskuntavaaleissa vaalilippuun JOKU MUU.
Koska oman edun tavoittelua ei voi millään mittarilla seurata ilman uutta Stasia , kannatan selkeää ja avointa rahoitusta, jossa kuka tahansa saa antaa oman halunsa mukaan tukea juuri niille joita haluaa tukea.Kaiken pitää vain tapahtua laillisesti! Se mitä nuorisosäätiön rahoilla tehdään on rikosoikeuden piiriin kuuluvaa asiaa.Jos Vanhanen on todella saanut taloonsa "katon" ikäänkuin koplauksen tuloksena hänen on aika tehdä johtopäätökset.Tässä alkaa mennä monta eri keskustelua sikin sokin ja puolueiden rahoitus onkin vain sivujuoni.Puoluetuki on nykyisten puolueiden sementoimista valtaan ja siksi aivan järjetön systeemi.Kuten näimme Saksan vaaleissa ei demarienkaan elämä ole ikuista.Julkkiksia emme saa moittia ilmaisesta julkisuudesta jne.Moittikaamme siis Vanhasen Mattia.Mitähän hirveää tutkiva journalisti löytäisi jos kävisi läpi kaikki puolueet ja kytkökset.Jokainen virka uudelleen hakuun jotta hakumenettely voidaan tarkastella kriittisesti.Ajoiko joku ehdokkaan vaaliyönä kotiin Audimerkkisellä henkilöautolla vastikkeetta vai yrittikö päästä yökylään ja pääsi.Stasi tietää jos ei tutkiva toimittaja ehdi.Näin ratkaistiin samantien työttömyysongelma.
Vakoilkaa toisianne!Naapurinne uusi auto on liian hieno naapurille?
OrNot
"kannatan selkeää ja avointa rahoitusta, jossa kuka tahansa saa antaa oman halunsa mukaan tukea juuri niille joita haluaa tukea. Kaiken pitää vain tapahtua laillisesti!" Havaitsetko mitään vastakohtaisuutta?
Nykyisellä lähtökohdalla, jossa lahjoitus tapahtuu yksittäiselle puolueelle ei ole olemassa tapaa, jolla katkaistaisi lahjoman tai korruption mahdollisuus. Sitä kun ei poista edes täydellinen avoimmuus. Eikä muuta nykyjärjestelmää millään muulla tavalla kuin, että ulkopuoliset, esimerkiksi äänestäjät, näkevät ja aina jälkikäteen keneltä valittu on rahoja saanut. Ei keltä ehdokas on rahoja saanut ennen kuin äänestäjä itse äänestää. (Tarvittaessa lupausta rahan saamisesta ei ole ilmoitettava, vasta kun raha tulee.) Ja tilaisuus tekee aina rikollisen.
Mutta mietipä mitä Sinä haluat tukea. Ja miksi? Jotain yksittäistä, demokratian puitteissa toimivaa aatesuuntaa voittamaan yksinomaisen, ainoan puolueen statuksen vai toimivaa demokratiaa, jossa elää ja toimia? Eikö riitä, että eri puolueitten kyky hoitaa asioitamme ratkaisisi, eikä se kenellä on käytettävissä eniten rahaa, tai kauniimmat naiset tai julkisimmat urheilijat? Jos puolueet saavat suoraan rahaa vastaanottaa, kilpavarustelu ei lopu koskaan, ja ajan myötä joudutaan tilanteeseen jossa se, jolla on eniten rahaa käytössä, voittaa tuon ainoan oikean puolueen statuksen. Miten katsot silloin demokratian toimivan?
No joo. Mutta jatketaan vääntöä.
Lähetä kommentti