Kalikka kalahti. Siis älähdän.

Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas sanoo, että tiedotusvälineissä on meneillään häikäilemätön yritys kaataa pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Katson toteamuksen liityvän eiliseen Pääministerin haastattelutuntiin YLEllä. Älähdän kun kalikka kalahtaa.

Yhteisrintamasta on ilmeisesti kysymys. Mutta jos kepulaiseen tapaan väitetään, että etelän metia yrittää kaataa pääministerin ja kepun on se rintaman vähättelyä. Rintamaa voisi kuvata vastuullisten, itsenäisesti ajattelevien ja eri puolueita edustavien ihmisten halu palauttaa maahan toimintakykyinen, äänestäjien arvostusta nauttiva hallitus, joka voi keskittyä yhteiskuntamme pelastamiseen tässä taloutemmekin konkurssissa.

Olen varmasti paras asiantuntija ottamaan kantaa tähän kysymykseen. En nimittäin kuunnellut viimeistä radio-ohjelmaakaan. Minulle kun käy sekä Matti Vanhasen näkemisessä että kuulemisessa nykyään jo samalla tavalla, kuin silloin harvoin kun satun olemaan kuulolla ja Kansanradio aloittaa. Enkä oikein osaa kuvailla tunnetta; myötähäpeää? sääliä? voimakasta vastenmielisyyttä? inhoa? voimatonta raivoa?

Matti Vanhanen ei varmastikaan ole syypää eikä ainakaan yksin syypää Maan Tapaan, tämän politbyrokraattisen järjestelmän syntyyn. Mutta varmasti kaikkien muitten broilereitten joukossa sen kehittämisessä, sen laajentamisessa, ylläpitämisessä ja sen purkamista estämässä.

Mutta maassa on lait. Niitä myös maan Matti Vanhasien on noudatettava. Siis hänenkin pitäisi niitä noudattaa.

Matti Vanhanen on pääministeri. Kansalaisten on voitava luottaa hänen sanaansa ja ainakin siihen, että hän ei valehtele. Sitä ei siedetty hänen edeltäjältään, ja jos sitä ei Vanhaselta edellytettäisi, se olisi jälleen yksi osoitus politiikkamme moraalin rappeutumisesta.

Politiikassa asioiden sanotaan olevan sellaisia kuin miltä ne näyttävät. Matti Vanhasen venkoilu, erityisesti viimeisen puolentoista vuoden aikana, on antanut kansalaisille perustellun käsityksen pääministerin moraalikäsitysten perusteista, arvoista ja sisällöstä johon ne pohjaavat. Yksittäiset sanat, lauseet ja tilanteet ovat jo merkityksettömiä.

Yrityksen toimitusjohtajalla ei ole irtisanomissuojaa, ellei siitä ole erikseen sovittu. Hallituksen luottamuspula riittää. Pääministeriä on perustellusti kutsuttu maamme toimitusjohtajaksi. Jopa Vanhanen on vertausta käyttänyt. Pääministerille ei erillisiä irtisanomissuojia eikä kultaisia kädenpuristuksia ole toivottavasti rakenneltu? Mutta kuka on se hallitus, jolle pääministeri vastaa? Ensisijassa luonnollisesti Eduskunta. Mutta olisi aika mielenkiintoinen tulkinta väittää, että hän ei vastaisi toissijaisesti kansalaisille?

Jos seurataan lakia pääministeri vastaa Eduskunnalle. Eduskunnan pitäisi siis hankkiutua hänestä eroon. Tiedämme kaikki miksi se ei hevin toteudu. Se johtuu siitä, että kansanedustajat edustavat ensisijassa puolueita. Poliitikon urakehitys on puolueesta kiinni. Lopusta pitää huolen ryhmäkuri. Eli perustuslain vastainen Maan Tapa.

Siksi eduskunnan hajottaminen ja uusien vaalien vaatiminen on kansalaisten kannalta perusteltu vaatimus. Saadaan mahdollisuus valita kansanedustajat, jotka eivät tee Matti Vanhasesta enää pääministeriä. Sehän on toinen rationaalinen syy vaatia uusia vaaleja. Toinen on kansanedustajien lakien noudattamatta jättäminen. Ja kolmas on perusteltu syy olettaa, että edellisissä vaaleissa puolueet ja heitä edustavat kansanedustajat, ovat menetelleet yhteiskunnan kannalta tietoisen petollisesti, arvottomasti ja vähintäänkin lain hengen vastaisesti.

Ja ns. poliittinen vastuu jo aikaa sitten rapautunut poliitikkojen suojakseen keksimä fiktioksi.

PS.

Aamulehden blogeissa Kyuu Eturautti kommentoi Vanhasen onnistumista eilisessä radio-ohjelmassa oli varsin hyvä, joten päätän siihen: "Vaikka poliittisen teatterin näkökulmasta tuo oli aika onnistunutta, mielestäni tuo(kin) osoittaa ettei hänellä ole taitoa, kykyä eikä luottamusta hoitaa tehtäväänsä."