Opintomatkaa on tehty. Sananvapauteen.
On ollut mielenkiintoista havaita, mikä meidän suomalaisten käsitys sananvapaudesta ja sen merkityksestä on. Suuri osa mediasta kun on ottanut itselleen jonkinlaisen yhteiskunnallisen keskustelun portinvartian roolin. Ja jopa Julkisen Sanan Neuvoston uusi puheenjohtaja yrittää suitsia mm. nimimerkkikirjoittelun.
Kansalaiskeskustelua ei aivan ilmeisestikään haluta? Eikä sitä ainakaan haluta edistää. Kaikille avoimia, toimivia blogialustoja on harvassa. Keskusteluareenoja, joissa voi lähinnä kommentoida uutisia tai toimituksen blogeja on vähän enemmän. Suurin osa ei näytä sallivan vuorovaikutteista keskustelua, ainakaan nettiversioissaan, lainkaan. Eräät eivät ole kiinnostuneita edes lukijapalautteesta.
Valitettavan usein, varsinkin vaalien kiihoittamassa tunnelmassa, jopa laatulehtien keskustelufoorumit täyttyvät itsetehostajista ja/tai omaan Ainoaan Oikeaan Totuuteensa ripustautuneista. Kuten kaikissa keskusteluissa, parin kommentin tai kommenttivuoroparin jälkeen edetään helposti alueelle, joka ei enää millään tavalla liity itse otsikkoon. Mutta sellaisiahan keskustelut ovat.
Ja valitettavan usein erityisesti näillä areenoilla näkee henkilökohtaisuuksia, loukkauksia, räävitöntä kieltä, kiroilua, täydellistä asiattomuutta ja minkäänlaisiin käytöstapoihin sopeutumattomuutta. Ja helppoahan moinen on, jos oma sessio koostuu muutamasta kommentista ja nekin nimimerkin suojassa tai merkinnällä "vieras (kirjoittautumaton)". Ei ihme jos nimimerkin takaa kirjoittamista yritetään poistaa. Mutta menisikö samalla sananvapaus?
Ihmettelen, että maassamme mielipiteitä pitäisi saada esittää vain omalla nimellä ja ehkä vielä kuvallakin varmennettuna? Varsinkin näin pienessä maassa. Ei ihme, että meillä ei mistään asiasta asiallista, kehittävää ja rakentavaa keskustelua helpolla synny. Osa keskustelijoista haluaa olla esillä. Heille sillä, että heidän nimensä, on tekstin alla on tärkeää. Ja jos esimerkiksi poliitikoksi aikovat kuvakaan ei haittaisi. Ja heille se sallittakoon.
Mutta meitä, jotka eivät toivo, että jokainen vastaantulija tietäisi mielipiteeni juuri tästä tai tuosta asiasta, on paljon enemmän. Siis meitä, jotka eivät aio eivätkä ryhdy poliitikoksi. Ja kai meilläkin pitäisi olla oikeus tuoda esille mielipiteemme? Tarvitsematta ajatella, että jokainen vastaantulija tuntee ajatukseni pääministerin uudesta tyttöystävästä, kantani Nato-jäsenyyteen, vakaan uskoni poliitikkojen johtajuuden olemukseen, virkamiesten osaamisen ja moraalin luokattomuuteen jne. jne. Sillä täytyy muistaa, että
Esimerkiksi jos Raimo Sailas sanoo, että innovaatioyliopisto perustetaan hallinnollisin laatikkoleikein ja valtion sadoilla lisämiljoonilla, jotka eivät ole mistään pois, kaikki tietävät, että se perustetaan. Täysin siitä riippumatta mitä kuka tahansa asiassa sen jälkeen esittää. Ja kukaan, jonka leipä tai edistyminen on Sailaksesta tai sen kavereista kiinni, ei uskalla omalla nimellään asiasta eriävää mielipidettä esittää. Siis jos aikoo täällä edelleen jatkaa.
Mutta eihän nimimerkki sinänsä poista vastuullisuutta. Vastuullisuus poistuu sen vuoksi, että persoonasi jää omien lyhyiden, mihinkään ankkuroimattomien herjojesi taakse. Ei sitä kukaan kauan jaksa. Ainakaan blogilla, päivästä päivään tai vuodesta vuoteen toistaa. Ja jos jaksaa, sitä ei ainakaan jaksa ulkopuolinen seurata. Ja jos jaksaa on syytä miettiä, oliko ehkä sittenkin niin, että jutulla olisi alunperinkin ollut olemassa olemisen oikeutus.
Tämä typeryys alkoi joskus 1970-luvulla, kun UKK tai hänen perässähiihtäjänsä eivät sietäneet, että Kekkosta ja hänen kavereitaan arvosteltaisi nimimerkin suojista. Toisaalta jos arvostelit julkisesti, nimelläsi UKK ja kaverit kyllä panivat myllykirjeet liikkeelle ja mahdollisuuksillesi topin. Kaikille. Näin luotiin valtaa ja voimaa ja henkilökulttia, suomettumista ja rajoittunutta yhdensuuntaistettua keskivertoajattelua.
Ja se vaikuttaa edelleen.
Se on viime päivinä tullut korostuneesti selväksi. Sillä, täällä sitä nyt nimittäin ollaan. Kauppalehdessä.
Vieläkö mahtuu mukaan?
13 kommenttia:
Toki mahtuu:)
Hyvärisen puheenvuoro oli enemmän alustus kuin selkeä ehdotus. Jo A_talk-keskustelussa hän veti vähän takaisin ja peräänkuulutti kunnon keskustelua.
Oman puheenvuoroni käytin verekseltään:
http://helanes.blogit.uusisuomi.fi/2008/11/13/a-talk-keskusteli-nettikulttuurista
Nostivat sen US:ssa ylös ja myös Huusko kirjoitti asiasta.
Kiitti jutta. Lupaan, että käyttäydyn aivan yhtä vastuuttomasti kuin tähänkin asti.
Olen tottunut pitämään Pekkaa tolkullisena. (Silloin kun hän vielä oli Kuvalehden päätoimittaja.) Kunnon keskustelulle, ja syvälliselle sellaiselle olisi enemmänkin kuin sosiaalinen tilaus. Nimittäin ajatus , että netin ruokottomuus johtuisi mahdollisuudesta "ampua nimimerkin takaa" olisi korkea aika ampua alas.
Ruokottomuus on ruokottomuus. Nimimerkki on nimimerkki.
Näyttä tänne mahtuvan ja tervetuloa. Olen pannut merkille, että mitä isompi lehti, sen reilumpaa asiallisille keskusteluille. Pienimissä lehdissähän ei keskustelua edes ole. Se on ilmeisesti sellaine pelko, että joku voi sanoa toisin ja olla jopa oikeassa. Pienessä lehdessä on jutut vähissä ja jos sen yhden jutun ympärillä pyörii jo kaksi kolme toimittajaa ns. ammattitaitoista, ei siihen enää kansalaisjournalisti kyllä nokkaansa väliin saa tuoda.
Hyvänä blogi kirjoituspaikkana pidän tätäkin kauppalehteä. Hienot alustat ja asiallista keskustelua. Mielipiteitä pitää olla erilaisia ja joskus ajatukset voivat ja pitääkin olla teräviä. Ei se tarvitse olla samaa kuin ilkeily. Sellaiset vain aiheuttaa vain keskustelua.
Kiitti arina.
Pienissä yhteisöissä on pienien yhteisöjen ongelmat. Mutta onneksi myös niiden voimat.
Erilaisuudesta kasvaa voimaa.
Kekkonen kirjoitti ainakin kymmenellä jälkeenpäin vasta tunnetulla nimimerkillä. Tuntemattomia saattoi olle enemmänkin.
Matti Vanhanen mokasi itse netissä. Ja nyt sen seurauksena vaaditaan tiukennuksia. Eikös se riitä, että Matille vaan sanotaan mistä ei sitten parane kirjoittaa.
Tuo kirjoittamisen vapaushan on vain kiinni siitä, kuinka saat klikkauksia ja lukijoita itsellesi.
Lehtien blogipalstojen suosio ratkeaa siinä, kuinka paljon ja erilaisia kirjoittajia siellä on: palstatilastahan ei ole kyse, koska bittiavaruus on ääretön.
Olen huvittuneena seurannut tätä taisteluasi, koska mikä on vitsikkäämpää kuin lehdet jättävät nettisuosionsa joidenkin kunnallisvaltuutettuwannabiiden varaan, heh. Kyllä ihmiset haluavat lukea ajatuksia, kuten sinun, eikä puolueiden suoltamaa puuroa.
Sanomasi tuo selkeasti esille monia meille ihmiselaimille, useimiten tuntemattomia, syvalle hautautuneita egon ominaisuuksia joiden sanelut ilmaisevat sen mita todellisuudessa on ja tapahtuu ajatuksien mailmassa, itse esittajan nakematta tai tuntematta oman itsensa sisaltoa. Meille jokaiselle on ominaista pyrkia tulla nakyvaksi tavalla tai toisella. Mita enemman ihminen on kokenut turhautumia elinaikanansa sita suuremmassa maarin on syntynyt aivoihin kasaantumaa jolle vaaditaan vapautumista. Kuten tiedamme, tuon kasaantuman poistotoimenpiteet ovat, kuten kaiken muunkin joka rasittaa ajatusta, hyvin jyrkat. Tuolloin "volumia" lisataan menemalla ilmaisumuotoihin joiden tarkoitus on herattaa houmiota kaikkein "huonokuuloisimmissakin", jotka ovat koteloituneet erinaisten uskomusten kaarinliinoihin, osoittaen tietamattomyyden heista itsestaan ja haluttomuuden nahda, tai tulla tietoiseksi ihmiselaimen kokonaisuudesta, johon ns. nagatiivisuus on hautautunut tuhansia vuosia. Tallainen ajatuksen juoksu tuo esille sen mita pidettiin sopimattomanam ja hillittiin pakkokeinoin viela muutama vuosikymmen sitten. Tatanykya yhteiskunta on vapauttanut kova-aanisyytta paastaen "Jeniin" vapaille ilmoille josta kaikesta tulokset ovat yleismailmallisia, osoittaen etta "pullo" oli taysi ja tarvitsi tulla avatuksi. Kuten itse Jenin tarina kertoo vapautettua "Henkea" ei voi saada menemaan takaisin pulloon, joten meidan lienee aika oppia elamaan sen-itsemma kanssa, mika on ainoa tapa tulla tuntemaan ja mahdollistaa sen mita aina on pidetty mahdottomuutena....itsetuntemus. Tallaisessa tuntemisessa ei ole sijaa valintaan, edellyttaen etta "hyvan ja pahan" tulee nahda todellisena ihmiselainmen perusplemuksessa, mika sisaltaa itseensa vain sen mita on, ilman sen puoltamista tai tuomitsemista. Tallainen havaintojen teko omasta "minastaan", itsestaan, on ainoa tapa loytaa todenperaiset syyt kaikkeen siihen mita olemme ja teemme, samoin kuin miksi olemme haluttomia nakemaan sen mika on todellisena, aina aktiivisena ominaisuutena itsessamme.
Paucis Verbis
Kekkosen ja monen muunkin, hyvin monenkin muun, tiedetään kirjoittaneen muulla kuin omalla nimellään. Eikä heitä ole haluttu sen vuoksi vaientaa. Paitsi tuosta valtamedioiden päätöksestä joskus 1970-luvulla alkaen. Ja niin pitkä on suomettumisen sensuurin häntä, että kärsimme samasta nöyristelystä edelleen. Tai siis jotkut meistä.
Miten nimimerkkien kieltäminen edistäisi sananvapautta? Ei millään lailla. Itse asiassa saattaisi käydä juuri päinvastoin. Paljon sellaista jäisi kokonaan ilmaisematta, jolla saattaisi olla kehittymisemme ja toimintamme kannalta merkitystä. Positiivistakin.
"Lehtien blogipalstojen suosiolla" ei kannaltani ole kuin välineellinen merkitys. Koska kirjoitan lähinnä itselleni, itseisarvoa ei ole sillä kuinka moni lukee. Itseisarvoa sen sijaan minulle on sillä kuinka moni kommentoi, kritisoi, kyseenalaistaa, väittää vastaan, kehittää edelleen. Ja näitä meidän yhdensuuntaistetussa yhteisössämme on aivan liian vähän. Meillä kun kyseenalaistaminen ja arvostelu mielletään erilaisuudeksi. Eikä sitä siedetä.
Kalle
Suuri osa siitä mitä sanot menee minulta yli ja ohi. Mutta jotenkin kuitenkin kiinnostava analyysi. Voisitko yrittää vielä täsmentää yksityiskohtaisemmin mitä minun siitä pitäisi ymmärtää? Eli "väännä rautalangasta".
Karl yrittää ilmeisesti sanoa, että paineet kaikkeen käyttäytymiseemme tulee meistä itsestämme. Niin nämä mielipidekirjoituksetkin. Tottahan se onkin. Eihän mielipiteillä mitään merkitystä olekaan jos ollaan oikein skeptisiä. Ruuvi irti aivoista niin millään ei ole mitään väliä, mutta ovathan nämä blogit oivallisia paikkoja vaihtaa mielipiteitä ja harrstaa aivovoimistelua virtuaalisella tasolla.
Tulkki,
niin varmaankin. Ja olen kanssasi samaa mieltä, että todella "nämä blogit oivallisia paikkoja vaihtaa mielipiteitä ja harrastaa aivovoimistelua virtuaalisella tasolla." Aivovoimistelu on kuitenkin vähemmän virtuaalista ja mielestäni voittaa ristikot ja sudokut mennen tullen. Lisäksi niillä saattaa, siis saattaa olla vaikutusta jonkun muunkin ajatteluun.
Siitä ettei "mielipiteillä mitään merkitystä olekaan jos ollaan oikein skeptisiä" olenkin sitten jo aivan eri mieltä. Inhimillisessä toiminnassa ei muulla olekaan merkitystä, koska emme juurikaan mitään "lopullisesti" mistään tiedä. Meillä voi olla vain mielipiteitä, jotka usein perustuvat parhaimpaan tietoon mikä meillä on.
Mielipiteillä ei juuri ole väliä, mutta MIELIPITEELLÄ on. Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee. Jonkun mielipide pitää karavaanin liikkeellä,-määrää jopa sille suunnan ja nopeuden. Karl yrittää mitä ilmeisemmin sanoa tämän saman, mutta harkitun verhotusti. Me palstakirjoittajat kirjoitamme omasta paineestamme. Hyvä on jos luulemme kirjoituksillamme olevan kiinnostuneita lukijoita, sillä silloin saamme sen tyydytyksen jota olemme lähteneet hakemaankin. Lopullisesti emme mistään mitään tiedä,-sanot. Mielipide ei kuvasta lopullisuutta kuin sellaisen ihmisen lausumana, joka perinteisesti ja lopullisesti vaikuttaa mielipiteellään meidän kaikkien elämään. Jospa se olisikin tietoa eikä pelkkä mielipide!
Lähetä kommentti