Nyt on vuorossa YIT, yt-neuvottelut koskevat vasta 350 henkeä. Muut seuraavat kyllä perässä.
Sopisivatko kansainväliset pelisäännöt pankkien pelastamisesta myös rakennusteollisuuden tukijaksi, siinä vaiheessa kun rakentajat alkavat huutaa valtiota ja kuntia apuun? Siis sitten kun kaikki korkeakatteiset tilaukset ovat taas hetkeksi taakse jääneitä iloja.
Perinteisesti julkinen valta joutuu lisäämään panostaan rakentamiseen, kun taantuma lopettaa muun rakentamisen. Vanhaa J. M. Keynessiä aletaan kaivaa taas esiin. Silloin loppuvat hokemat rajoittamattoman vapaan markkinatalouden ylistyksestä ja vaaditaan valtiota ja kuntia kantamaan vastuutaan työttömien tukemisesta, osaamisen säilyttämisestä, yritysten pelastamisesta. Ja kaipa se hyvä on niin?
Minua on aina häirinnyt se, että samalla tuetaan verovaroin rakennusliikkeitä, jotka korkeasuhdanteessa taatusti ovat osanneet myös julkisen rakentamisensa hinnoitella markkinahintaan. Silloin saadut tulokset siirretään omistajille osinkona. Heti. Niin tietysti pitääkin. Siksi omistajat ovat tässä leikissä mukana.
Mutta nousua seuraa lasku ja sen jälkeen taas nousu. Aina. Voisi kuvitella, että rakennusliikkeetkin osaavat moiseen jo varautua? Miksi nousun voitot siirretään omistajille ja laskussa edellytetään veronmaksajan tukea? Eikö yrityksen pitäisi turvata oma jatkuvuutensakin ensisijassa omilla rahastoiduilla voittovaroillaan? Ja vaikka tyytyä edes vähäisempään voitonjakoon, kun muuallakin yhteiskunnassa menee huonosti?
Ehdotankin, että julkisen rakentamisen tuleviin tarjouspyyntöihin otetaan mukaan edellytys, että julkinen rakennuttaja pääsee jatkossa, halutessaan jakamaan tarjouskilpailun voittajan nousukauden tuloksia. Tavalla tai toisella. Olisiko jonkinlainen osakejärjestely tai pääomalaina tai muu vastaava mahdollinen? Kun en ole alan asiantuntija, en edes yritä. Jos tahtoa löytyy, löytyvät kyllä tarvittavat temputkin.
Jos sitten vielä käännettäisi arvonlisäveron maksuvastuu, loppuisivat samalla huolet rakennusalan harmaasta taloudesta ja rikollisesta veronkierrosta. Niin ja sopisihan samaan syssyyn vielä edellyttää ao. yrityksen kaavoitetun rakennusmaavarannon ottaminen joltain osin yhteiskunnan toimesta rakentamisen piiriin.
Voisiko tämä uusi, uljas yhteiskunnallinen visioni toimia?
Eagles fly singly
maanantai 17. marraskuuta 2008
Rakennusteollisuus hidastuu pysähtyäkseen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Niin vain, Keynes tarvitsee kansallisvaltion rajat..
Aikoinaan Hankkija, joka oli monessa mukana osti 1000 vanhat kottikärryt ja 1000 vanhat pesemättömät haalarit sekä 500 vanhaa piirustuspöytää.. lähtevät insinöörit veivät mukanaan taidon käyttää CAD ohjelmistoja mukanaan.
- ja joillakin heistä oli napattuna tärkein, ajan ensimmäisessä sylikoneessa pyörivän asiakastietokannnan kopio.
Saapas näkee kuka ostaisi Yteet ja YIT:n
"Voisi kuvitella, että rakennusliikkeetkin osaavat moiseen jo varautua?" Kaikkeahan sitä voisi... Iso "systeemijousto" pyörii alalla omin "säännöin". Pienet eivät kykene kasvuun ja (älä epäile) isot osaavat alan suhdannepelin.
Korkesuhdanteessa alalle nousee (kuin sieniä sateella) pieniä urakoitsijoita, joiden omaisuus (apportti-) toimintaa aloitettaessa on mersu, tikkaat, kaksi laastiämpäriä, timpurinsaha, haalarit, vesivaaka ja metrimitta. Alan aloituskynnys on matala ja kysyntää hyvintehdylle ja suhteellisesti edulliselle löytyy.
Kun pienillä menee aikansa hyvin, ostetaan uusi mersu (perustajainsinöörille itselleen) ja vaimolle (ja/tai tyttöystävälle) minkkiturkki. Saatetaan jopa hankkia jotain omaisuuttakin. Kun lama alkaa tehdään konkka. Laman alkaessa markkinahintaisen kämpän ostaneet ja kaikki; pankki, kunta, valtio sekä virolaiset työntekijät jäävät jonkiverran nuolemaan näppejään. Tätä kutsutaan hajautetuksi riskiksi.
Isot keskittävät riskinsä valtioon. Toimiessaan ne tekevät minimistandardia, ostavat halvimmalla ja myyvät kalleimalla. Jos ne eivät muuten pärjää, niin ruåtsalaiset ostaa ne ja vie "ehtaa ruåtsalaista rakennustaitoa" (Huom! saunalla) maailmalle.
Pitkän sillan miehelle
Onkohan SRV Viitosten lisäksi vielä olemassa yhtään ainoaa suomalaista suurta rakennusyhtiötä? Ja tarkasti ottaenhan SRV ei edes ole rakennusliike vaan osaava välvouhka.
Tuntien rakkauteesi entisen kuningaskuntamme jäljekeejääneisiin perijöihin, eikö nyt kun taas ollaan samassa tilanteessa kuin silloin 1991, ehdotukseni olisi todella hyvä ja toteuttamisen arvoinen?
Laastisoikko, muurarin vasara, haalarit ja läppäri ;-D ja nippu optioita.
SRV on fiksu "keksintö". Se on todella erilainen, kuten myös Lemminkäinen Oyj. Niistä voisi koko ala oppia jotain.
Sitten ehdotukseesi. Siinä on jonkinverran järkeä esim. "ylimenokaudelle", mutta periaatteellisesti koko ala pitäisi uudelleenorganisoida SRV:n ja L Oyj:n kaltaisiksi "½-avoimiksi suunnittelu/rakenuttaja" -yhtiöiksi tai "osaamisaluepohjaisiksi tytäryhtiöryppäiksi".
Molempien tulisi toimia sekä koti-, että ulkomailla. Näin yrityksen resursseja voisi allokoida joustavasti eri osa-alueille ja eri tilanteissa.
Lähetä kommentti