3.3.2008 8.27 | hakki47 | Hyvinvointi, Talous, Osaaminen, Varallisuuden hallinta, Johtaminen
“Suomen vientiteollisuutta tuhotaan kvartaalijohtamisella” otsikoi Hesari sivuilla HKKKn yrittäjyyden professori Arto Lahden mielipidekirjoituksen tänään 3.3.2008. Asiasta Arto Lahti kirjoittaakin. Johtamisen painottuminen lyhyen aikavälin tuloksenteon pakkoon johtaa useimmiten pidemmän aikavälin tuloksellisuuden unohtumiseen. Lisäksi käy usein niinkin, että turvattaessa lyhyen tähtäyksen tulosta pidemmän aikavälin tuloksellisuuden edellytykset helposti tuhoutuvat.
Pelurit hakevat lyhyen tähtäykesn voittoja, lisäarvoa luovat pidemmän aikavälin sijoittajat. Kun lisäksi huomioidaan johdon kannustinjärjestelmän vaikutukset ja osakkeenomistajien kasvanut osinkovaade, jotka siirtävät rahaa pois yrityksen kehittämisestä, alkaa yritys kohta ollakin ihan “lean and mean”.
Mielenkiintoisin osa koski Arton visiota toiminnan tulevista seurauksista Itä- ja Pohjois-Suomen kannalta. Ensin tuhotaan alueen teollisuus, sitten tuhotaan kasvukeskusten teollisuus imemällä siellä syntyvän toimeliaisuuden tuotot entistäkin suuremmassa määrin tulonsiirtoina Itä- ja Pohjois-Suomeen. Niinhän siinä tulee käymään. Ei sivistysvaltio, anteeksi piti sanomani hyvinvointivaltio, voi jättää alueellaan asuvia kansalaisiaan heitteille. Tai ehkä nykyään voi? Itseään ruokkiva kurjistumisen kierre, henkisten ja taloudellisten arvojen deflaatiokierre, on joka tapauksessa valmis.
Muutama lisänäkökohta ansiokkaaseen kirjoitukseen. Mikä vaikutus on edellä mainituilla kannustinjärjestelmien ja osinkovoittojen rahamäärillä kansallisen talouden aktiviteettiimme? Entä kun siihen liitetään yritysmyynneistä kotimaassa tuloutetut voitot? Entä ulkomaille siirtyneen omistuksen vaikutukset päätöksentekoon ns. vaikeina aikoina? Ainakin minulle on nimittäin muodostunut käsitys, että investoinnit kotimaan tuottavaan toimintaan, kulutusta lukuunottamatta, ovat pienet verrattuna em. toimin vapautuneisiin varoihin . Ehkä joku lukija osaa valaista missä määrin olen väärässä?
Vielä edellistäkin suurempi riski sisältyy päätöksenteon siirtymiseen tässä mittakaavassa maan rajojen ulkopuolelle ja erityisesti ei-suomalaisiin käsiin. Hyvinä aikoina ei ongelmia luonnollisesti ole. Mutta huonoina aikoina meillä tekevät ne, jotka saavat, sen mitä ulkopuoliset käskevät. Tai sitten hekään eivät tee, eivät siis saa tehdä. Sitten “loppusiivouksenkin” tekijät tuodaan muualta.
Eihän tilanne luonnollisestikaan ole näin musta. Riippuvaisuus ylikansallisesta päätöksenteosta lisää myös vakautta, avaa uusia mahdollisuuksia kehittymiselle ja on omiaan luomaan uusia varallisuusarvoja. Ja varmasti uudet omistajat ovat yhtä huolissaan sijoituksiensa tuotoista kuin entisetkin. Ainakin lyhyellä aikavälillä?
Mutta varmaan joku viisas ennen Artoa on tämän jo ratkaissut?
Pysyvä linkki | 5 kommenttia »
maanantai 3. maaliskuuta 2008
Hölmöläisten hommaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti