8.8.2007 22.42 | hakki47 | Politiikka, Ihminen
Rakas pääministerimme se jaksaa ilahduttaa vanhaa miestä. Jos ei ihanaistensa valinnassa, niin sitten julkisuuskäsityksessään. Muutamaankin otteeseen, eri muodoissa, hän on tuonut esille vanhan viisauden: Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa. Eikä hän hopealle paljoakaan arvoa panne. Eikä ministeriensä itsenäiselle arvostelukyvylle.
Sama tuli esille xx kunnassa muutama päivä sitten, kun kunnanhallituksen pj yritti tukkia paikallisen kuntarahoitteisen paikallis-TV:n suun. Olisikohan kyseessä KEPULI maailmankäsitys laajemminkin? Väittävät tosin Vanhasen demariedeltäjän toimineen samoilla linjoilla. En muuten ihmettele. Saman ajan henkistä perintöä molemmat.
Tieto on valtaa. Oli ennen ja on nyt. Entisaikaan tieto oli niukkuustekijä. Kamareissa päätettiin, koska siellä olevat väittivät tietävänsä. Kansa sai kyllä taputtaa johdon viisaille päätöksille, kun päätökset suvaittiin julkistaa. Nyt on toisin, tai ainakin pitäisi olla.
Tietoa on netti täynnänsä. Ja ”poikien” kannalta on ikävää, että tulkitsijoillakin on usein syvällisempi tieto ja perusteellisempi osaaminen kuin kansanedustajan henkilökohtaisella junioriavustajalla, ministerin poliittisesta sihteeristä puhumattakaan. Nyt vaaditaan avointa keskustelua ja analysointia ennen taputuksia.
Maailma on muuttunut:
- Matti Meikäläisellä on vähintään yhtä hyvä koulutus ja kokemus kuin puoluesatraapeilla.
- Hänellä on netissä käytännössä pääsy samoihin tietoihin kuin ministereillä.
- Ja halutessaan, ja/tai osatessaan, hänellä on käytettävissään vähintään yhtä osaavat analysoijat kuin ao. puoluekoneistolla.
Rakas Matti:
Miksi ei vieläkään saisi valmistelun alaisista asioista keskustella?
Eikö päätösten taso paranisi?
Vai meneekö koneistolta valta vai voima vai kyky?
Vai vieläkö jatkuu sientenkasvatus?
PS. Mitä muuten kuuluu Stasi – Rosenholz – Tiitiselle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti