Espanjan poliittinen järjestelmä alkaa olla umpikujassa. Brexit venyy ja paukkuu, tokko faktisesti koskaan edes toteutuu. Merkel saa turpiinsa osavaltio-äänestyksessä. Putler käy hyvästelemässä ssielunveljensä, Uzbekistanin ex-diktaattorin Karimovin Tashkentissa. Yhdysvalloissa demokratia alkaa yhä enemmän vajota massojen lynkkausmielialan armoille. Kumpikin osapuoli keskitty demonisoimaan vastapuolensa. Filippiineillä presidentti kutsuu USAn presidenttiä huoran penikaksi ja kertoo, että maansa ei ole USAn sätkynukke. So what? sanoisi varmaan Lipponen?
Meidän blogaajien on tyytyminen uutisotsikoiden murusiin. Hesarin otsikko kertoi: "Eduskunnan vallan rapautuminen vaivaa kansanedustajia , Lakiesityksissä ja budjetissa valta on liukunut hallitukselle, eikä eduskunta pysty juuri tekemään muutoksia esityksiin."
Kun asiasta olen aiemminkin muutaman kommentin esittänyt, päätin jälleen yrittää:
"On revision aika.
Eduskunnan, siis parlamentaariseksi väitetyn suomalaisen kansanedustusjärjestelmän keskeisin ongelma on sen puolue- ja ryhmälähtöisyys. Ne sinänsä olisi helppo korjata. Teknisesti. Mutta kun muutoksista päättävät ovat nuo kirjoituksessa mainitut 20 (asia ei muutu olipa heitä nyt sitten vaikka 10 tai 100) on turha kuvitella että he vapaaehtoisesti ja "taistelutta" omasta vallastaan luopuisivat.
Valitettavaa on tietysti myös havaita, että niiden loppujen 180 (tai 190 - 100 muun) lisäksi näitä ylivertaisia pelureita on muuallakin kuin kansanedustajina puolueitaan edustamassa. Itse puolueissa ja muissa etujärjestöissä, erityisesti työmarkkinajärjestöissä ja julkishallinnossa niitä istuu vähintään toinen mokoma. Yhdessä ne muodostavat sen harvainvallan jolla meillä hallitaan.
Tässä porukassa on vielä se keskeinen heikkous, että sitä ei välttämättä mikään demokratia ole valtaa ole edes nostanut. Eikä välttämättä kukaan edes pysty kiistatta kaikkia nimeämään. Kun sitten kuorrutus vielä päälle pannaan ja maan taloudellinen eliitti mukaan lasketaan, onkin hallinto-oligarkian koko kuva selvä.
Kaikissa yhteisöissä, myös demokratioissa aika johtaa vallan keskittymiseen. Aina. Se, että meillä kansanedustuslaitos on de facto muodostunut puolueiden edustuslaitokseksi ei ole millään lailla poikkeuksellista. Rapauttavaa yhtä kaikki. Kun edustuksellinen kansanedustus ei kansalaisia tarvitse muuhun kuin vaaliuurnat silloin tällöin täyttämään, on korjauskeinotkin kohdistettava tapoihin, joilla puolueiden ja eduskuntaryhmien valtaa mestaroida kansanedustajia rajoitetaan. Sekin on jopa helppoa. Teknisesti.
Aletaan noudattaa perustuslain 29§ määräystä kansanedustajan riippumattomuudesta, sanktioidaan sen rikkominen. Kielletään puolueiden toiminnan rahoittaminen julkisilla varoilla. Malli demokratian kannalta välttämättömien puolueiden kannalta on olemassa, se toimii ja on käytännössä korruptio-vapaa."
Voisin kuvitella, että valtakunnan päämedia olisi kiinnostunut kaikista kommenteista, näkökulmista ja kritiikistä, joilla keskustelua kanakunnan tulevaisuudella tärkeästä - tässä tapauksessa jopa keskeisestä - kysymyksestä saataisi vauhditettua. Ilmeistähän on, että ns. länsimainen demokratia on kriisissä? Niin myös meillä.
Lähetin kommenttini noin klo 12.30 Suomen aikaan. Nyt, noin puolen yön aikaan kommenttia ei edelleenkään näy. Eikä näy yhtään sen useampia kommentteja kuin kirjoittaessani omaani. Siihen varmaan on syynsä. Vaan mitkä?
Nykyisen kaltaisella neljännellä valtiomahdilla, demokratian olennaisella osalla, ei enää ole annettavaa. Sen vahtikoirilta on turha odottaa muuta, kuin ääriryhmien kantojen kärjistymistä, yhteiskunnallista vastakkainasettelun lisääntymistä ja uutta Messiasta. Samasta putkesta kuin aikoinaan Il Duce, Stalin, Hitler, Franco ja niin monet muut ilmoille iloksemme putkahtivat.
6 kommenttia:
Hakki,
voisiko tuo olla niin, että demokratia on täyttä harhaa, ns. omistavan luokan mantraa. Ns. demokraattisissa järjestelmissä valituksi tulee se, joka ennen vaaleja saa eniten näkyvyyttä. Ja sitä näkyvyyttä saa vaalirahoituksella. Ja sitähän löytyy jos lupaudut ajamaan rahoittajan asiaa. Eli kysyä oikeutusti sopii, ketä valituksi tullut edustaa, valitsijaansa vaiko vaalikampanjansa rahoittajaa? Ikävä kyllä, tuo näyttää olevan niin, että vaalien jälkeen se valittu kuuntelee enemmän vaalikampanjansa rahoittajan kuin valitsijansa toiveita. Varsinainen cusetus, mutta suurin osa äänestäjätaviksista ei tätä toistaiseksi tajua. Kiroilee vain sisimmässään miksi mikään ei muutu.
Demokratiaa ei ole, on vain ison rahan valtaa, joka esiintyy taitavasti demokratian valepuvussa. Pasta. Ehkäpä tuo on niin, että kansan ääni sitten lopulta kuuluu vain anarkian kautta, kunhan aika on siihen tarpeeksi kypsä. Kohta on. Alkaa iso rytinä, kunhan kansa on riittävän yrpiintynyttä. Liikehdintä alkaa ns. vallankumousmaista. Ranska mahdollisesti etunenässä.
tutkija Pohjanmaalta
"Demokratiaa ei ole, on vain ison rahan valtaa, joka esiintyy taitavasti demokratian valepuvussa." Varmaan näin. Jenkkilässä se lienee ensin nähty. Ja nyt myös muualla. Siksi hallintojärjestelmän ja toiminnan säännöllinen ja kriittinen revisio saattaisi auttaa. Ulkopaarlamentaaristahan sekin on, mutta ehkä juuri siksi uskottavaa.
Nykymuotoinen ison rahan valta on toki suitsittavissa siirtämällä puoluerahoitus yksityiseksi. Sitäkin tärkeämpiä ovat tuon 29§ kuolleen kirjaimen käyttöön ottaminen ja vaikkapa vaalikausien rajoittaminen, samanaikaisten hallitus- ja kunnanvaltuuostojäsenyyksien kieltäminen jne.
Mutta toiveajatteluahan tämä tietysti on, ennen kuin "Alkaa iso rytinä, kunhan kansa on riittävän yrpiintynyttä."
Hakki.......pitkästä aikaa!
Tästä aiheesta olemme puhuneet pitkät tovit, joten eikö olisi aika siirtyä tosi asioiden pariin ja jättää demokraattiset unelmat? Huonot kokemukset, mitä demokratia vain voi olla, jättävät mielikuvia ja niistä on vaikeaa päästä eroon, siksi kunnes lakkaamme "unelmoinnin".
Todella pitkästä aikaan. Lienet nukkunut talviunta? Sitä herätään, kun kevät koittaa? :-)
Valitan, kaikilla meillä on fix idéemme. Varsinkaan nyt, kun maailma on kiihtyvällä vauhdilla siirtymässä - nykytapauksessa nationalistisen - kansankiihtymyksen valtaan. Ducet, Francot ja Führerit ovat yhtä vaarallisia kuin Stalinit, Maot, PolPotit ja kumppanit. Niillä kaikilla on yksi yhteinen piirre: niistä ei rauhanomaisesti pääse eroon millään mutta ne päästävät ilman pihalle niistä, joista eivät satu pitämään.
I have a dream.
Hakki.
Talviunista tässä ollaan heräämässä ja vaikka luonnossa esiintyvä onkin mahtavan myönteistä ja hyvien kevätsateiden piristämänä kerrassan upeaa – vain jos voi välttyä katsomasta liian kauas, tarkoitan poliittisia puutarhureita, eläminen huomiseen on elämisen arvoinen.
Tässä on tullut pohdittua näitä muuttumisen, niin ilmaston kuin ihmisenkin suhteen, ja kun tapahtumassa olevaa katsoo konaistapahtumana - Darwinin katsantokannalta - näyttäisi ettemme olisi huomioinut mitä ”the big picture” pyrkii esittämään ja siksi olemme jääneet tuijottamaan yksityiskohtiin. Muistan lukeneeni jostakin filosofistisesta kirjoituksesta jossa sanottiin, että nähdäkseen yksityiskohdan meidän tulee nähdä ”the big piture first, for in the pig picture is the small one, not vice verce”. Mitäpä tuosta arvelet?
Karl
Minulle tuntematon porsaslaji. ;-) Enkä tuohon oikein muuta osaa kommentoida kuin, että riippuu näkökulmasta ja etäisyydestä. Siis liian korkealentoista minulle.
Lähetä kommentti