Viel uusi päivä kaiken muuttaa voi?

Huoli Suomen selviämisestä kasvaa kovaa vauhtia. Syynä ennakkotiedot niistä toimista, joihin kolmen Sn hallitus on ryhtymässä Suomen pelastamiseksi. Suurena huolena luonnollisesti se, että tietoja pihdataan ja vatuloidaan vatuloimasta päästyäkin. 

Näyttää siltä, että vasta kun yhteiskuntasopimus ei natsannut alettiin miettiä, mitä sitten. No hyvä jos edes nyt mietitään. Kovin vakuuttavaa kuvaa selkeistä visioista ei kuitenkaan synny sillä, että ensin luvataan kertoa ja kun luvattu päivä koittaa kerrotaan, että seuraavalla kerralla - muutaman viikon päästä - kyllä sitten mennään yksityskohtiin. 

Ne vähäiset yksityiskohtaiset tiedot konkretiasta jotka on saatu - kauppaliikkeiden aukioloaikarajoitusta poistaminen, kehitysyhteistyövarojen olennainen leikkaaminen ja painopisteen siirtäminen Suomen teollisuuden projektirahoitukseen, te-toimistojen työn digitlisoimisella sekä yksityisten työvoimapalveluiden hyödyntämisellä ja työnantajamaksujen karsiminen - panevat kyllä epäilemään keitä lobbareita on taas herkällä korvalla kuunneltu. Toivottavasti niiden merkityksettömyys hallituksen syiden poistamispainotuksissa ei ole ennakointia tulevasta.

Samoja porukoita muuten kuunneltiin myös vuonna 2007 ja 2011 varsin masentavin seurauksin. Vajaa miljardi yritysverokantaa siirrettiin työllisyyden parantamisen nimissä yritykseille lopputuloksena sen jakaminen osinkoina omistjille. No mitä nyt lisäksi yhdelle loukkaantuneelle pääministerille hetkellinen suojatyöpaikka lobbarina ja toiselle, meille muille kalliiksi tullut kuningastien alkupää ylikansallisten lihapatojen ääreen. 

Ja tähän kätkeytyy myös suurin huoleni. Persujen uutta luovaan positiviseen voimaan taloudellisena ajatuspajana en ole koskaan uskonut enkä luottanut. Kiinnitänkin huomiota siihen, että päämisteri ja valtionvarainministerit edustavat sitä samaa arvomaailmaa ja ajattelua, jonka seurauksena on ollut julkisen velan kaksinkertaistuminen, kansallinen apatia ja edelleen sama joukko ratkaisemattomia rakenteellisia ongelmia, jotka maamme ovat nykytilanteeseen saattaneet. 

Heidän resepteillä on maan henkinen ja taloudellinen voimaa ajettu alas viimeisten 8 - 12 vuoden aikana. Mikään ei anna aihetta uskoa, että he olisivat jotain sinä aikana tai ykskaks vaalien jälkeen jotain oppineet. Rotista suurin osa on jo jättänyt laivan. Eikä yksi, eikä edes kaksi uutta pääskyä vielä kesää tee. Ei edes kevättä. 

Mutta on meillä ainakin yksi toivo. Ei järin todennäköinen mutta mahdollinen. Saattaa tapahtua kuten aina ennenkin, maailmanmenossa tapahtuu jotain toimenpiteistämme riippumatonta, joka pelastaa maamme poliittisen eliittimme päättömyyksistä huolimatta.

Tässä sitä tavoitetta teille.