Vastuu on fantsuu

Ukraina on nyt onnistuneesti saateltu sille samalle tielle, jota Jugoslaviassa pari vuosikymmentä kuljettiin. Saman tien kulkemista ei vielä ole saatu edes lopetettua Syyriassa, tokkopa edes Egyptissä, Libyasta nyt puhumattakaan?

Voitaisi varmaan kysyä, missä seuraavaksi? Varmaan pitäisi ja kysytäänkin. Vaan tuskinpa edes Putler tietää? Sitä ei tarvitse enää kysellä mikä kehitys nyt on meneillään. Ei ole tarvinnut enää pitkään aikaan. Menossa kehitys, jossa Euroopan kartta pannaan tavalla tai toisella jälleen uusiksi.

Itsenäisen valtion, siis myös Suomen, ensisijaisena tehtävänä on turvata kansalaisten ja kansakunnan tulevaisuus. Nyt ei ainakaan tarvita enää fantsuja positiivisia broilereita massoja vaalikeskustelussa viihdyttämään. Enää ei tarvitä kansallisia supersankareita ottamaan markkinoista selkävoittoa. Takuutuksillakaan ei kukaan enää voittoja kerää. Nyt tarvitaan päättäväisiä realisteja korjaamaan edellisten jäljet ja pelastamaan se mikä vielä pelastettavissa on.

Vaan mistä me nyt moisia tähän tarpeeseen ottaisimme? En jaksa uskoa, että (maalaamatta pirua millään tavalla seinälle) meiltä enää poliitikasta löytyisi Risto Rytin ja Väinö Tannerin kaltaisia vastuunkantajia, jotka virheellistä politiikkaa vuosia noudattaneina uskaltaisivat ottaa vastuun maasta silloin, kun laskun maksun paikka koitti? Vastuu kun ei ole fantsua, kuin juhlapuheissa.